Minulla oli tiikerinpentu, sellainen laiha rääpäle. Se oli paljon pienempi kuin tiikerinpennut yleensä ja haalearaitainen. Olin salaa pennusta vähän häpeissäni, vaikka se oli kyllä luonteeltaan mukava. Kerran kun olin ulkoiluttamassa pentua, se alkoi vinkua ja repiä minua lahkeesta pyytäen seuraamaan. Pentu johdatti minut maahan lyyhistyneen verisen puukotetun miehen luo. Paikalle soitettiin ambulanssi ja poliisi, mies vietiin sairaalaan. Rääpäle oli pelastanut ihmishengen! Häpesin omaa häpeämistäni, olihan pentu kuitenkin tiikeri. Toisilla ihmisillä oli koiria mutta minulla tiikeri.
I had a tiger cub, a small and weak one. Even the stripes were pale and vague. I was secretly ashamed of the cub, even though it had a nice temper. Once in a park the cub started to whine and pull my pantleg, begging me to follow. It led me to a bloody stabbed man collapsed on ground. The police and ambulance were called, the man was taken to hospital. My weakling tiger had saved a human life! I was so ashamed of being ashamed of the cub, after all I did have a tiger of my own. Other people had only dogs, I had a tiger!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti