Toinen tämän vuoden keväistä

Huhtikuun alussa NY:ssa naytti tältä. Ainakin Brooklyn Museum of Artissa näytti. Olipa hienoa kiertää Keith Haringin näyttely Keithin aikalaisen kanssa, joka kertoi miltä tuntui nähdä ensimmäisiä piirroksia metron käytävillä.




Ulkona oli vähän enemmän väriä.

Toisen kerran Café Blossom

Koska tykästyin ruokaan ja paikan ilmeeseen, houkuttelin I:n ja K:n Upper West Sidelle Café Blossomiin viimeisenä NY-iltana. K tilasi lasagnen, I saman caesarsalaatin kuin minä lounaalla ja mulla oli pizza bites + sweet potato fries.

Pizzapalojen pohja oli ihanin koskaan syömäni: pannupizzan olemus mutta kevyt ja rasvattoman oloinen. Pizzapala ei painanut haarukassa juuri mitään. Vegaanijuusto oli hyvää, sopivan venyvää ja sopivan rasvaista. Bataatit menivät melkein jälkiruoasta, niin makoisia ne olivat.

Varsinainen jälkiruoka oli suklaakakkupala jota ei kolmestaan jaksettu syödä kokonaan! Järkyttävän suuri ja hyvä! Moussekerroksia tahmean suklaisen kakkupohjan välissä, päällä mokkakuorrutus. Soo good.

Illan sitcom oli laskun maksu, kahdella oli luottokortti ja loput maksettiin käteisellä. Itse kunkin osuuden laskemiseen tippeineen meni ainakin 10 minsaa ja sen kakkupalan verran. Tarjoilijakundin kärsivällisyydestä plussaa loistavan ruoan lisäksi siis...

2x deli tai maailman paras kouluruoka?

14th Streetillä, lähellä Salmagundi Clubia on deli, jonka buffetpöytien äärellä viihdyttiin useammankin kerran. Vegesyöjä sai kerättyä oikeaoppiset proteiinit tofusta, ja mulla oli lautasella tuplat kun mätin annokseeni sekä tofua että juustoa... Mac&cheese, marinoidut avokadot, munasalaattia... Monta jenkkiherkkua ja kaikki tuoreina+hyvinä. Ison ison kulhollisen hinta oli jotain 6-8 dollarin luokkaa.

Bank Street Collegen keittola tarjoili ehkä maailman tai ainakin Amerikan parasta kouluruokaa: luomua, paikallista, tuottajat käy koulussa kertomassa mitä tilalla tehdään ja lapset vierailevat farmilla. Pahviset ruokailuvermeet kierrätetään, juomat tarjoillaan isoista sammioista eikä muovipulloista. Luonnollisesti kasvisversio, pitkä salaattipöytä, hedelmiä... Manhattanilla siis! 

Koulu ei muutenkaan ollut aivan tavallinen massaperuskoulu, enemmänkin Steiner/Montessori -tms. Koulun buffetpöydässä oli kaikkien muiden herkkujen lisäksi melkein-Elvis-voileipää: auringonkukansiementahnaa, hunajaa ja banaania. Nomskis.

Nämä päiväni newyorkerina ja samalla myös brooklynitena

Aamulla nappasin vauhdissa laihan mutta suuren suodatinkahvin ja bagelin delistä matkalla paikasta A paikkaan B. Vietin sunnuntai-aamupäivän Brooklyn flea-kirpputorilla looking for tchotchke and other whatnot. Lounaaksi takeaway salaatti, panini ja jäätee. Kävelin päin punaista joka liikennevaloissa.

Jos olisin viettänyt päiväni täydellisen newyorkerina ja hipsterinä, olisin lisäksi:
- pukeutunut haalariin (mieluiten valkoiseen)
- käyttänyt purjehduskenkiä tai mokkasiineja
- jumpannut mielipuolisena Insanity-cd:n tahdissa. Liikkeet on lainattu armeijan erikoisjoukkojen koulutussessioista. Toisaalta voisin ostaa samasta tv-puodista myös kapselin, joka laihduttaa ilman hulluna hikoilemista. Why bother?
- täydellisessä päivässä olisin voittanut 640 miljoonaa dollaria lotossa. Nyt ne taalat meni Red Budiin, Illinoisiin. INFO: keskiverto-amerikkalaiselta kahden työssäkäyvän perheeltä menisi 12 800 vuotta ko. summan ansaitsemiseen. Valtojen hallitukselta kuluu tunti 29 minuuttia summan kuluttamiseen.

Itsepetos jatkuu vielä hetken, mutta kyllä yöllinen Atlantinylitys karjaluokassa ja tästä huvista seuraava jetlag sitten palauttaa maan pinnalle.

Noodle Pudding

Illallistin Brooklyn Heightissa (mighty mukava neighbourhood, muuten) pohjois-italialaista muonaa tarjoilevassa Noodle Puddingissa. Raflassa kelpaa vain käteinen, se on ahdas ja meluisa ja tarjoilu voi olla hidasta. Olin myös vähän epäilevä ruoan suhteen etukäteen, ja hintakin tuntui kovalta.

Lopputulos n. 4 tunnin ja Gewürtztraminerin, antipastin, pastan, secondo piattin ja dolce-valikoiman jälkeen $71 tippeineen tuntui aivan kohtuulliselta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon! Kahta lajia artisokkaa, niin pähkinäistä parmesaania että pelkäsin saavani siitä allergiareaktion ja melkein parempaa tiramisua kuin itse teen! Ruoka saa täydehköt pisteet, puitteissa lievää viilauksen varaa mutta kaiken kaikkiaan buono, quasi eccellente.

Uusia ja tuttuja naamoja

Natural History Museum näytti aluksi valtavalta museomyymälältä. Siellä on käynnissä iso remontti, vieläkö lie Night at the Museum-tuhon jälkien korjausta? Kun aikani siellä kuljeskelin, niin löytyihän sieltä muutakin kuin pehmodinoja ja tiedesettejä for only $19,99 each.

Luurankoja oli kunnioitettavan paljon, sekä entisistä että nykyisistä eläimistä. Ja kyllä vain, Tyrannosaurus Rex oli vaikuttavin. Sillä on niin hirveän isot leuat, ja se olemuksen jäntevyys rankonakin. Entäs jos olisi ollut bändi nimeltä Micropachycephalosaurus, radiojuontajat olisi repineet hiuksensa.

Kuvasin museossa vain hauskoja naamoja, miettimättä sen kummemmin mistä päin maailmaa kyseinen naama on kotoisin.  Miten hellyttävä tappajavalas! Keinutyypit oli myös hauskat, ja kettukulho ja llama. Kaikki taisi olla Etelä-Amerikan peruja (pun intended).Tuohon jagulaariin ihastuin silmittömästi, täytyy käydä katsomassa sitä uudelleen joskus, esim. ensi joulun aikaan.

Muutos matkakohteessa?

Vaihdoin paikkaa, ja majoitun nyt Rio de Janeirossa. Hotellihuone on aika vaatimaton, mutta reilun kokoinen.  Aurinkoterassilta on hieno näköala, kasvit ja tuoksut ovat huumaavia. Salsan säveliä kuuluu jostain, ja eksoottiset linnut laulavat sademetsässä.

Oikeasti, kävin Macy’sin Brasilia-teemaisessa kukkashow-teltassa ja tuo hehtaarihalli on Lord&Taylor -tavaratalon sovitusHUONE. Ilmastoitu ja opiskelijayksiön kokoinen, sinne mahtuu tanakampikin newyorkilaisleidi peilaamaan ja sovittelemaan.

Kukkashow’ssa kannatti käydä: mulle maksettiin kymppi kun vierailin siellä :D Sain kympin lahjakortin tavarataloon, ja niinpä $12 T-paidalle ei jäänyt paljon hintaa.  Vierailija-alen käyttäminen sen sijaan on hankalaa, koska 10% alen saa vain normihintaisista tavaroista, ja kaikki siellä on jo  alennettu. Naisten Levi’s-farkut oli järjestään alle $49, mutta sitten miestenosastolla ei ollut kuin yhtä mallia. Kauheesti ne tavarat houkutti ostamaan, mutta hitto kun en tarvitse mitään. Iltapukujakin piiiitkät rekit ihan pilkkahintaan.  Sovittelin Ralph L:n  ja Donna K:n riepuja, muutamalla kympillä olisi irronnunna. Ostin sitten vain tennarit.

Café Blossom

Edelleen Upper West Sidella, Café Blossom.

Burgerit ja sandwichit näytti tosi isoilta ja maukkailta, tuli vähäinen annoskateus kun sain eteeni värittömän vaaleavihreän caesarsalaatin avokadolla. Salaatti oli onneksi hyvää ja vegaaniparmesaani meni aivan täydestä. Annos oli burgereihin ($12-15) nähden hinnakas, $15 tipittä. Seuraavan kerran otan sen sandwichin.

Candle Café

Aivan hotellin lähelle (2427 Broadway, 87th) on ilmeisesti aivan hiljattain avattu toinen Candle Café, alkuperäinen on 3. Avenuella. Rafla on niin tuore ettei Happy Cow tiedä siitä.

Kävin syömässä siellä I:n kanssa, klo 18.30 arki-iltana mahduttiin mainiosti ilman varausta. Seiskan jälkeen paikka alkoi täyttyä, ja myöhempään illalliseen olisi varmaan tarvinnut varata pöydän.

Paikan miljöö antoi ymmärtää fiinimpää kuin mitä ruoka sitten oli. Kontrasti oli aika iso, koska ruoka oli ihan perusmättöä. I otti talon salaatin, joka näytti tosi vaatimattomalta ja köyhän torpparin salaatilta. Kuulemma oli hyvää, muttei hän mitenkään hihkunut innosta. Mulla oli seitanburger, joka oli ok mutta perunoissa ei ollut suolaa ja sämpylä oli takuulla lämmitetty mikrossa koska se koveni korpuksi salamannopeasti. Viinilasillinen ja burger tippeineen $23, toiveisiin ei aivan vastattu.

What is life, what is art, WTF

Yllä oleva teksti oli epätoivoisena raaputettu seinään Prahan taideyliopiston kulmille.

Väsytin itseni museomaililla: ensin Metropolitan Museum of Art ja myöhemmin samana päivänä Whitney Museum of American Art.

Met oli melkein pettymys. Ellen olisi käynyt British Museumissa ja V&A:ssa, olisin varmaan nauttinut enemmän. Nyt ei tehnyt tiukkaakaan ohittaa Rooma ja Kreikka. Egyptiläinen temppeli oli aika makea, mutta muumiot jätin väliin koska seen that done that. Kiinnostavinta oli edullinen kahvila. Vapisin jo nälästä ja kofeiiniriippuvuudesta, ja kaksi ekaa museon kahvilaa avattiin vasta klo 11 kun mulla oli kahvintuska klo 10.30. Onneksi jaksoin raahautua siihen kolmanteen: pintti regular coffeeta, bagel&cream cheese ja appelsiinibriossi ilman tippiä $8,25. Pohjakerroksessa on myös museokaupan SALE-osasto, poimin sieltä pari T-paitaa.

Muuta kivaa oli moderni taide (duh, mennä nyt Metiin katsomaan modernia taidetta...). ja Australian sekä Oseanian jumalat. Aika pelottavia veikkoja ovat palvoneet ennen vanhaan, sanon vaan!

Metista jatkoin toiveikkaana Whitney museumiin, aikomuksena käydä vain Edward Hopper-huoneessa ja äkkiä pois. Pah, koko museo pursui Whitney Biennalissa nykytaidetta ja teini-ikäisiä taiteentuntjoita opettajineen. Hämmentäviä, yhdentekeviä, ajatuksia herättäviä, rumia, kauniita, mieleenjääviä... Jouduin ajattelemaan koko iltapäivän.

Tuo rautalangasta väännetty Pegasos kuului kokonaiseen groteskiin ruosteiseen sirkukseen, jota olisi voinut tuijottaa tuntikausia. Ja hieno ikkuna niillä siellä Whitneyssa on myös.

Keskuspuistoilua

Central Park oli maaliskuisessa koleassa säässäkin ihastuttava, voin vain kuvitella millaista ihanaa elämää siellä vietetään kesäkuumalla! Vettä, varjoa, puita, nurmikoita, kukkia, kahviloita, hot dog-kojuja... Ihana paikka! 

Haahuilin puistossa pari tuntia, ensin aamulla odottelin museoiden aukenemista ja sitten iltapäivällä kuljin takaisin hotellille eri reittiä. Yhtäkkiä kävellessäni oli mennä latte väärään kurkkuun kun metsästä alkoi kuulua Nälkäpeli-Ruen tunnusvihellys! Joko pusikot oli täynnä faneja tai sitten matkijalinnut oikeasti visertää sillä tavoin!

Otin kuvia patsaista, jota en yleensä koskaan koskaan tee. Tämän voi todistaa ne jotka minut tuntevat. Halveksin patsaankuvaajia. Mutta HardCore Anderson oli niin söpö satuillessaan ankalle, ja hullu hatuntekijä puolestaan näytti hullulta ja pelottavalta.

Kuratointihaaveita, ei koulussa kuitenkaan

Joskus unelmoin taidegalleristin ammatista, tai kuraattorin. Ainakin aina silloin kun käyn jossain galleriassa tai näyttelyssä jossa löydän taiteilijan jonka haluaisin viedä taskussa Suomeen.

Prahan uusimpien museoiden joukossa lienee Artbanka MoYA, Museum of young art. Osoitteeseen Karlova 2 on rähjäiseen palatsiin koottu taideopiskelijoiden ja muiden tuoreiden nykytaiteilijoiden töitä, pihalla heti vastassa David Cernyn Guns. Näyttely oli kovin epätasainen, niinkuin opiskelijatöissä tapana on, mutta muutamia ihkuja töitä sieltä löytyi. Mm. nimi Jakub Hubalek pantiin korvan taakse tulevaisuuden varalle.

Toinen kiinnostavan häiritsevä kokemus oli Pasta Oner The Chemistry gallery 'ssa. Galleria sattuu sijaitsemaan Shakespeare&synove -kirjakauppaa vastapäätä, joten tästedes aina kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vielä jälkimuisteluna New Yorkin kokemuksista ihana Animazing Gallery SoHossa.

Viva Viva Herbal Pizza

Olihan sinne aikamoinen kävelymatka Union Squarelta, mutta kannatti. Oikeastaan oltiin menossa Angelica Kitchen'iin, mutta kartanlukija oli merkinnyt apuosoitteen eli poikkikadut väärin, ja Viva Herbal Pizza löytyi ensin (179 2nd Ave, 11.ja 12. katujen välissä).

Paikka ei interiöörillään järisyttänyt, pikkuriikkinen ja vähän rupinen, mutta slicet oli täyttäviä ja maukkaita. Onneksi otin vain yhden, senkin rapsakka täysjyvä-kantapala teki lopulta tiukkaa. Mulla valintana Artichoke dream, kumppanilla Canja (varmaan epähuomiossa, siinähän on hampunsiemeniä ja kaikkea ei-tuttua... Hyvin näytti kuitenkin maistuvan.) Ainoa pettymys oli root beer. Vanhoissa seikkailukirjoissa se kuulosti aina kivalta juotavalta mutta phyi hitto miten pahaa! Slicet n. $3,50.

Fast food and some junk

New Yorkissa oli useita vege- tai vegaanipikaruokapaikkoja, ketjuiksi asti. Käytiin Crisp-ketjun osoitteessa 683 3rd Avenue (43.katu) hakemassa falafel-burger ja -pita, molemmat n. $6.

Crispissa mietin asiaa, joka kummastutti monessa vegaaniraflassa eli ravintoloiden ympäristöpiittaamattomuus. Kun kerran ravintolan ruoka on suunniteltu niin että se on ihmiselle ja eläimille hyväksi,terveellistä ja suorastaan superia, miksi se on pakattu moninkertaiseen muoviin ja kahvi tarjoillaan styrofoam-kupista joka on paholaisen keksintö?? Ravintoloissa ei ollut jätteiden lajittelua ja vaikka Crispissa ilmoitin että we dine in, pakattiin safkat pahvibokseihin ja lykättiin muovipussiin. Ei mene jakeluun tämä. Eläinten kärsimyksestä puhuttiin NYC:in raflojen mainoslauseissa isoon ääneen, mutta mieluummin söisin kokonaisvaltaisesti planeettaa säästävissä ravintoloissa. Ainakin kun olen ensin lentänyt maapallon toiselle puolelle syömään... Mutta ei tästä nyt tämän enempää.

Burgeripaikka Bareburger (514 3rd Avenue) oli kiva poikkeus edellä mainitusta. Vaikka paikoissa tarjoillaan pääasiassa lihaa, ovat raaka-aineet 90%:sesti luomua ja pakkausmateriaaleihin kiinnitetään huomiota. Yllytin matkakumppania maistamaan luomustrutsi- tai biisoniburgeria, mutta hänen kokeilunhalunsa ei siihen riittänyt... Minun settini oli vegepihvi avokadolla ym. höystettynä ja tuhti mansikkashake $10+6. Kun kietaisin ne huiviini, oli kotimatka enemmän kierimistä kuin sipsutusta. Very good indeed, ehkä vähän liian rasvainen. Kuvankin maltoin ottaa vasta kun söin herkusta vähän.

Chelsea-päivänä käytiin tarkistamassa, miltä näytti Blossom du Jour. Valitettavasti ei juuri silloin ollut nälkä (lounaana jonkun delin sandwichit ja wrapit ennen High Linea), joten vilkaistiin vain sisälle. BdJ mainostaa itseään lauseella shrewd fast food, mutta sielläkin näytti olevan muovirasioita...

Franchia

Korealainen vegaaniravintola Franchia on New Yorkin midtownissa, osoittessa 12 Park Avenue (34. ja 35. kadun välissä).

Lauantai-iltana kahdeksan aikoihin paikka oli täynnä, mutta kahdelle löytyi pieni pöytä ilman varausta. Oltiin ehkä vähän nössöjä valintojen suhteen, mulle tuli sushia ja toiselle syöjälle currya... Mutta kun ei saatu selvää mikä bibimbapeista olisi ollut just se hyvä. Seuraavan kerran korealaisempaa. Sushin lisäkkeenä tuli wasabin, soijan ja inkiväärin lisäksi pikkelsöityä kaalia (?), kylläpä setti maistui hyvältä. Otin juomaksi mango-mansikkasmoothien, ja kummalliselta kuulostava makuyhdistelmä toimi mainiosti itämaisen ruoan kanssa.

Minun annokseni ja smoothie ynnä matkakumppanin curry, iso olut+viinilasillinen kustansi tippeineen n. 70 dollaria.

Isojen vetten takana

Viime viikot on menneet aika hujauksessa. Ensin viikko yläkuvan fiiliksissä, ja toinen perään alakuvan maisemissa. Karibianmeri tai ylipäänsä kuumat ilmanalat ei sovi mulle hyvin, nyt se tuli todistettua. New York sen sijaan, mitä siitä osaisi sanoa? Olin etukäteen vähän skeptinen ja uumoilin jopa etten tykkää kaupungista. *HUOKAA*, heti kotiin päästyä tai jo vähän ennen sitä selasin kiivaasti netistä lentohintoja syksylle "miten tänne pääsee uudelleen". NYC:sta ja erityisesti vegerafloista tulossa lisää seuraavissa postauksissa, kunhan saan ajatukset jotenkin järjestykseen. Aivan hullaantunut oon kuitenkin. En Amerikkaan tai amerikkalaisuuteen, mutta siihen kaupunkiin...