Käännän kieleni tai hiljenen

Niin oomme, armas, syksyyn saapuneet

syystuulet vaahterissa vaikeroivat

ja ilottomin lauluin iltaan soivat 

nyt sähkölangat kuni kanteleet.

Se oli Koskennientä.

Mitähän tälle blogille nyt tekisi, lopettaisiko vai pitäisikö taas tauon. Sellaisen epämääräisen pituisen. On vielä sanottavaa, mutta juuri nyt tuntuu olevan aika muun. Ilotonta elo ei suinkaan Veikko Anteron tapaan ole, päinvastoin. 

Jos jatkan blogissa, kirjoituksien kieli muuttuu juuri nyt takaisin suomeksi. Täällä se alkaa olla vähemmistökielen asemassa ja tunnen tarvetta käyttää ensimmäistä kieltäni. Suomen keskustelutunneilla olen herännyt huomaamaan kuinka paljon tavaraa sanavarastosta, idiomeista, värikkäistä ilmauksista on kadonnut niin minun kuin muidenkin puhekielestä. Mummon sananparsien ymppääminen puheeseen väkisin on keinotekoista, mutta jos sitä pitää pelastus- ja elvytysoperaationa niin ehkä se sallitaan. Ja suomalaisten sananlaskujen kääntäminen kansainvälisille ystäville kirvoittaa aina yhtä ihastunutta naurua ynnä ihmetystä. 

Ei siis hyvästi, kuitenkaan vaan näkemisiin. Palaan kun on asiaa.

The magic circle of tapping the keyboard

I may never become an author or publish more than I've published already. I may never write the masterpiece I'd like to. But today I saved myself from a tsunami of negative feelings solely with writing. And that's something huge. As soon as I stopped tapping the keyboard, I could hear the rush of sadness, disappointment, jealousy, frustration avalanching toward me, ready to drown me and freeze me. So I just kept on writing, without pausing, thinking, analyzing.

After one hour I felt the negativeness starting to shrink, as there was no fuel left for it. I had been diminishing it with writing. Felt better, stronger and ready to face the challenges ahead.

But here's the best part of the whole process: the text I tapped in distress was of course mostly utterly bullshit, but covered in bullshit I could find few sentences worth re-thinking. So in addition to acute therapy, my frantic writing session served also creative purposes.

The shock wave of creativity

I've started something. Following loosely Julia Cameron's Artist's way creativity recovering and opening exercises. Don't know if it's Julia or me, but recently (done it for 4 weeks now, started right after a how-would-i-call-it, woeful incident) I've been able to concentrate on something else than myself.

There have been interesting people in the trams, metro or on the streets of course earlier, but only now I'm writing about them. In addition to morning pages, I'm actually doing some writing! Not just personal kinda writing but actual writing. And it feels so good! Today I've written so far 3 morning pages, 1,5 pages of short prose in finnish and 1 page of character descriptions in english. Plus Julia's weekly tasks, like completing sentences 10 items I'd like to own... If I had either faith or money, I'd try...

Last time I tried Cameron's book about 10 years ago, it didn't work for me because the timing was not right. Now the timing is just perfect and I'm just in the right responsive mood. I am ignoring the spiritual parts that don't feel comfortable, though.

Vesikasettiperhe

Google translator ♥!

Postauksen aihe on paskasta timantiksi, eli kuinka näköjään on niin että ilman ikäviä asioita hyviä asioita ei huomaa. Ikävät sikseen, hyvä asia on niin jännittävä etten tiedä tohdinko edes kirjoittaa sen auki. No kirjoitan kuitenkin. Olen saanut uuden kirjoitusvireen, kaunokirjallisen siis. En edes muista kuinka kauan siitä on kun viimeksi jotain kirjoittelin. Kymmenen vuotta tai jopa enemmän. Luulin jo ettei paloa, inspiraatiota, himoa enää olekaan. Että se oli multa ohi jo.

Olen joutunut viilaamaan näkemyksiäni Asioista ylipäänsä pitkälti uusiksi, ja yhtenä sivutuotteena huomaan että kirjoitusinto on tullut takaisin! Aika erilaisena kuin ennen, though...

Haluan kirjoittaa englanniksi. Se asettaa tiettyjä ongelmia ja haasteita etenemiselle. Toistaiseksi olen pärjännyt rakkaan Google translatorin avulla, joka kääntää termin hydronic otsikonmukaiseksi sanasöpöliiniksi. Title jo per se. Seuraava vaihe lienee jonkinlaisen thesauruksen hankkiminen, luulin aina että ne on tarkoitettu analfabeeteille mutta ei. The saurus.

Koska en tunne englanninkielistä lyriikkaa, kaikki on uutta ja tuoretta. Kirjoitan puhtaalle pöydälle, niin illuusiossani luulen. Täytynee aloittaa retkeily anglosaksisen runouden poluilla. On varmaan myös osallistuttava englanninkieliseen kirjoittajakoulutukseen, mm. New Yorkissa olisi Gotham Writersilla hyviä työpajoja :) Tai löydettävä englanninkielinen kustannustoimittaja. Kuten tästä huomaa, elän jo täysin sen hybriksen vallassa että tekstiä tulee suollettua kokonaisen kokoelman verran. Hui.

Tekstin aiheetkin ovat osittain muuttuneet, edelleen kirjoittamiseni hämmästyttää - ja vähän kauhistuttaa itseäni kun luen mitä olen näytölle saanut aikaan.  Hyvä hyvä, se on mielestäni mainio lähtökohta.

Jään odottamaan jatkoa, tämän aamun saldo on +2.