Weekend trip

 This was the hottest weekend so far this summer. Unluckily / luckily it was also the weekend for a trip to Olomouc and Kromeriz. Some of the trains were air-con'd, some definitely not. Guerrilla garden and cat street art in Olomouc was charming, Poets' Corner Hostel with plant-in-a-teapot was charming, the flamenco festival was charming, Tibet jazz club was charming, Kromeriz chateau and gardens were charming. And the balloon over Olomouc! Charrminngg. Sorry, my brain melted in heat, can't think of anything rational to say. But it was a nice weekend, despite of the weather.

This city is spoiling me

This weekend is totally overflowed with happenings, decision making is difficult.

Free United Islands festival with Floex. ReSite conference but more importantly, festival with open-air yoga, street music, films, open-air breakfast, workshops... Knihex book market. Dyzajn design market (oh how cute is the way czechs write the word),  another open-air breakfast on the street at Brevnov. New circus at La Fabrika. Opening of a new veggie restaurant at Divoka Sarka.
Just to mention some.

Nordic midsummer may be 1760 km away, but what a great compensation I got here.

Mám otevreno - Olemme avoinna -gallerioiden ilta | We're open -gallery night at P7

Praha 7 on artsy! 18 taidegalleriaa osallistui eiliseen Olemme avoinna – tapahtumaan, kaikki pitivät ovensa avoimina ainakin iltakymppiin. Kävin katsomassa 9 (!) eli puolet, osassa vain piipahdin tsekkaamassa enemmänkin fasiliteetteja ja tiloja kuin itse töitä. Eikä kaikki ollut niin järin kiinnostavaakaan.

Kiva taiteen, kultturin ja designin keskittymä on siinnyt Vltavskan metroaseman kupeessa olevaan ORCO-rakennukseen kulttuurikeskuksen yhteyteen. Entiseen vähän räjähtäneeseen toimistohalliin on syntynyt jos jonkinlaista näyttelyätilaa ja pienyritystä. Rakennus on purkulistalla parin vuoden sisällä, joten valitettavasti gallerioiden toiminta ei ole pysyvää, ainakaan tuolla paikalla. Pliis, pliis eihän tilalle ole oikeasti tulossa havainnekuvan rakennuksia.

 

B1-galleriassa näytteillä oli huonekalu- ja valaisindesignia ja myytävänä kaikkea kivaa ja ei edes niin kovin kallista. Jospa hankkisikin kaikki huonekalut uniikkeina kappaleina?

On ihanaa tietää asuvansa kaupunginosassa jossa kihisee ja sykkii kulttuuri. Suorastaan lohdullista! Kotimatkalla vielä rähjäisen talon seinään kiinnitetyissä liitutauluissa syvällisiä ja arkipäiväisempiä sloganeita.

 

Prague 7 is really artsy! Spent a diligent evening visiting 9 galleries out of 18 that kept their doors open till late on a galley evening. Some weird stuff, boring stuff, some very nice stuff and some ideas for doing stuff myself. Especially I liked the young designers exhibition, furniture, lamps and interesting things to buy on a

reasonable price.

It's so cool to know that there's art, culture and design blooming in my neighborhood. On may way home spotted some slogans on a chalkboard attached to very run down house wall.

Sohva- ja leffasurffausta | Sofa surfing

Days of European film -festarin anti oli 4 leffaa, yhden nukuin pommiin. Dokkari prostituoiduista Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa, itävaltalainen visuaalinen essee metroista ja ihmisten metroajatuksista, teennäisyyden rajalle saakka tyylitelty latvialainen eepos ja Baltasar Kormakurin islantilainen ihmemies-leffa.

Eniten pidin itävaltalaisesta Trains of thoughtsista. Kokonaisuudessaan festarista mukaan tarttui paitsi ajateltavaa, elämyksiä ja muutama hohhoijaa-tylsyys-kiusallisuushetki, myös wieniläinen elektro-acid jazz-trip hop-mikälie -kokoonpano Sofa Surfers ja siitä edelleen saman genren Tosca. Semmottinen musiikki aktivoi ja stimuloi kuuloa sekä ajattelua mukavasti. Plus Tsekin kulttuuriministerillä oli tosi kivat kengät festarin lopetuspuheenvuoroa pitäessään.

Four movies at 20th Days of European Film festival. Documentary about prostitution, austrian documentary about metros in metropolises like NY, LA, Moscow or Tokio, latvian over-stylized epic costume drama and islandic film about fishermen. In addition to thrills, some boring and embarrassed moments the balance of the festival was also finding austrian electro-whatever ensembles Sofa Surfers and Tosca. Nice brain stimulating noise they make! Plus the Minister of Culture had very nice shoes when she was closing the festival.

Street art: Pasta Oner @Praha 6

Le Douanier -uni | Customs officer dream

Tutustuin ranskalaiseen Florian Rousseau -nimiseen tullivirkailijaan ja ryhdyin muodostamaan ihmissuhdetta tämän kanssa. Siinä oli omat hankaluutensa. Ensinnäkin Florian puhui vain ranskaa. Unessa koetin muodostaa lauseita niistä 12:sta sanasta jotka ranskaksi muistan, onneksi Florian ymmärsi myös pikkiriikkisen englantia. Isompi ongelma suhteen kehittymiselle oli se, että saatoin tavata mielitiettyni vain Ranskan rajalla, en missään muualla. Syystä tai toisesta Rousseau ei voinut liikahtaa rajalta mihinkään. Kuljin siis bussilla edestakaisin maasta toiseen ja jäin tulliin tuntikausiksi  kunnes minut aina karkotettiin maasta hetkeksi.

ps. Rousseau ei käyttänyt baskeria.

I was in a relationship with a french customs officer called Florian Rousseau. There were some issues hindering our happy co-existence, first af all Florian didn't speak a word of english. Luckily he understood some english, I remember formulating clumsy french sentences in my dream using the 12 french words I know. The bigger obstacle was his unability to leave the French border. I could only meet him at the border control, and I spent my time traveling back and forth across the border and lingering at customs until I was deported for a while.

ps. He didn't wear a beret.

Graffiteja | Street art at Prague 6

Bubenec on aika vaikuttava kaupunginosa suurlähetystöineen ja mahtavine huviloineen. Tässä pari graffitia Praha 6:n alueelta.

Bubenec is not only embassies and pompous villas, here is some of the street art I found there.

Melkein läsnä, melkein poissa | Between presence and absence

Viimein näin Jakub Schikanederin näyttelyn Wallensteinin ratsastuskoulun tiloissa. Näyttelyaikaa pidennettiin onnekseni, se on auki tammikuun 2013 loppuun. Selvisi samalla myös se, miksi pari kertaa aikaisemmin gallerian sisäänkäyntiä etsiessäni olen harhautunut aina palatsipuutarhoihin, sis. käynti ei olekaan kadun puolella vaan Hradcanskan metroaseman kupeessa.

Pidän Schikanederin töistä hillittömästi, niissä vetoaa surumielinen valo, usva, ilta, yksinäiset kulkijat, udusta kohoavat patsaat, poissaolo. Nyt näin  ulkokuvien lisäksi interiöörejä (joihin olen jostain syystä höpelönä muutenkin) ja niissä puolestaan on vahva läsnöolon tunne. Joku on vain pistäytynyt käymään kuvan ulkopuolella, jättänyt valon päälle tai puutarhapöydän ääreen puoliksi juodun kahvikupin. Koira odottaa kärsivällisenä pöydästä mahdollisesti putoavia makupaloja, joten omistaja ei voi olla kaukana.

Tiivistunnelmallinen, rauhallinen ja kaunis kaunis kaunis kokoelma. Näyttelyn jälkeen ratikalla kuvien siltojen yli meneminen oli niin toisesta maailmasta kuin olla voi. Keskiviikkoiltana oli sitäpaitsi Schikaneder-keli, sankka usva jonne oli helppo eksyä ja kadottaa joko itsensä tai kaupungin.
Kuvat Prahan kansallisgallerian Schikaneder-sivustolta.

Jakub Schikaneder appeals to me with his melancholy, misty, lonely exteriours. It is just possible to identify them depicting Prague bridges, streets and buildings. Dusk, lonesome figures and strong feeling of absence. Now seeing first time his interieurs I must add also feeling of deep presence into my description. Like someone just popped out of the picture, leaving the lights on and coffee cup half empty. The dog awaits for crumbs falling from garden table, so the owner can't be very far.

Dense, atmospheric, calm and peacful exhibition. Afterwards riding a tram across the same bridges made me feel very lightheaded and otherworldly. Besides it was a Schikaneder fog on Wednesday night, the kind of fog you can easily lose yourself into.  Pictures linked from Prague National Gallery Schikaneder site.

Kiemuraisen koristeellinen rappukäytävä | Stairway to ornate

Residenssin porraskäytävästä löytyy art nouveauta niin että hengästyttää. On kiekuraa ja kaarta joka lähtöön. Stukkokatto jäi vielä kuvaamatta. 

Art nouveau staircase at my residence. Every possible surface is decorated. even the floor tiles.

Katutaidetta galleriassa | Gallery street art

Prahan pääkirjaston yhteydessä olevassa galleriassa on näytteillä useiden kansainvälisesti tunnettujen graffitintekijöiden töitä. Katutaide galleriassa on aika laimea ja vesittynyt juttu, onneksi näyttelyssä oli joitain hienoja töitä, kiinnostavan oloisia mutta tsekinkielisiä videoita ja ihana pahvilaatikko-käytävä-installaatio. Galleria oli myös täynnä yläkoululaisen näköisiä oppilaita, joilla ei ollut ollenkaan kiire pois taidenäyttelystä. Varsinkin kun yhden huoneen seiniin sai itse tehdä tägejä. Minäkin ikuistin statementini. Taisin ottaa kuvan jokaikisestä styöstä. Mutta kun tykkäsin.

National gallery at Prague main library exhibits international street artists. Bringing street art to gallery is quite a lame thing, luckily there were some fine works of art, interesting (czech language) videos and a cute cardboard box hallway installation! Visitor could do their own tags into walls of one room, I also wrote something immortal. Seems that I photographed each and every work on the gallery. But I liked them!

 

Katutaidetta kadulla | Street art

Silmä tarttuu nykyisin hanakasti graffitehin ja katutaiteeseen, tässä löytöjä Praha 7:n ja 9:n alueelta.

Some street art from Prague 7 and Prague 9.

Toinen tämän vuoden keväistä

Huhtikuun alussa NY:ssa naytti tältä. Ainakin Brooklyn Museum of Artissa näytti. Olipa hienoa kiertää Keith Haringin näyttely Keithin aikalaisen kanssa, joka kertoi miltä tuntui nähdä ensimmäisiä piirroksia metron käytävillä.




Ulkona oli vähän enemmän väriä.

Uusia ja tuttuja naamoja

Natural History Museum näytti aluksi valtavalta museomyymälältä. Siellä on käynnissä iso remontti, vieläkö lie Night at the Museum-tuhon jälkien korjausta? Kun aikani siellä kuljeskelin, niin löytyihän sieltä muutakin kuin pehmodinoja ja tiedesettejä for only $19,99 each.

Luurankoja oli kunnioitettavan paljon, sekä entisistä että nykyisistä eläimistä. Ja kyllä vain, Tyrannosaurus Rex oli vaikuttavin. Sillä on niin hirveän isot leuat, ja se olemuksen jäntevyys rankonakin. Entäs jos olisi ollut bändi nimeltä Micropachycephalosaurus, radiojuontajat olisi repineet hiuksensa.

Kuvasin museossa vain hauskoja naamoja, miettimättä sen kummemmin mistä päin maailmaa kyseinen naama on kotoisin.  Miten hellyttävä tappajavalas! Keinutyypit oli myös hauskat, ja kettukulho ja llama. Kaikki taisi olla Etelä-Amerikan peruja (pun intended).Tuohon jagulaariin ihastuin silmittömästi, täytyy käydä katsomassa sitä uudelleen joskus, esim. ensi joulun aikaan.

What is life, what is art, WTF

Yllä oleva teksti oli epätoivoisena raaputettu seinään Prahan taideyliopiston kulmille.

Väsytin itseni museomaililla: ensin Metropolitan Museum of Art ja myöhemmin samana päivänä Whitney Museum of American Art.

Met oli melkein pettymys. Ellen olisi käynyt British Museumissa ja V&A:ssa, olisin varmaan nauttinut enemmän. Nyt ei tehnyt tiukkaakaan ohittaa Rooma ja Kreikka. Egyptiläinen temppeli oli aika makea, mutta muumiot jätin väliin koska seen that done that. Kiinnostavinta oli edullinen kahvila. Vapisin jo nälästä ja kofeiiniriippuvuudesta, ja kaksi ekaa museon kahvilaa avattiin vasta klo 11 kun mulla oli kahvintuska klo 10.30. Onneksi jaksoin raahautua siihen kolmanteen: pintti regular coffeeta, bagel&cream cheese ja appelsiinibriossi ilman tippiä $8,25. Pohjakerroksessa on myös museokaupan SALE-osasto, poimin sieltä pari T-paitaa.

Muuta kivaa oli moderni taide (duh, mennä nyt Metiin katsomaan modernia taidetta...). ja Australian sekä Oseanian jumalat. Aika pelottavia veikkoja ovat palvoneet ennen vanhaan, sanon vaan!

Metista jatkoin toiveikkaana Whitney museumiin, aikomuksena käydä vain Edward Hopper-huoneessa ja äkkiä pois. Pah, koko museo pursui Whitney Biennalissa nykytaidetta ja teini-ikäisiä taiteentuntjoita opettajineen. Hämmentäviä, yhdentekeviä, ajatuksia herättäviä, rumia, kauniita, mieleenjääviä... Jouduin ajattelemaan koko iltapäivän.

Tuo rautalangasta väännetty Pegasos kuului kokonaiseen groteskiin ruosteiseen sirkukseen, jota olisi voinut tuijottaa tuntikausia. Ja hieno ikkuna niillä siellä Whitneyssa on myös.

Taikalyhtyjä

Ensimmäinen aamiainen ulkosalla, viikonlopulle on luvattu parikymmentä lämpöastetta. Aamupala oli varsin vaatimaton, mutta lämpö ja aurinko korvasivat puuttuvat juustot tai vihannekset.

On lähdettävä ulos, puistoon. On otettava kirja mukaan ja kokeiltava joko kärsii istuskella lukemassa. Tää menee nyt.

Illalla sitten Laterna Magikaan, jotta voin sanoa nähneeni senkin.

Meno senkun kiihtyy

Sain opparin ohjaajalta hyvää palautetta, mutta tajusin samalla että tekemistä on vielä aika paljon ja dedis häämöttää. Työn pitäisi olla valmiina 28.3.

Myös elo Prahassa alkaa olla kohta loppusuoralla, ja kulttuuritarjonnan sommittelu päiviin muuttuu epätoivoisemmaksi; jos menen matineaan katsomaan tuon niin ehdin vielä illaksi tänne. Tai jos menenkin konserttiin tuolle puolelle kaupunkia niin on lyhyt matka sinne ja tänne. Merkillinen panic, ottaen huomioon historiani kaupungin kanssa ja tiedon että tulen pian uudelleen, ehkä jo toukokuussa. Silti vain tuntuu että tapahtumat valuu käsistä. En ehdi Espanjalaiseen synagogaan konserttiin, siellä kuulisi Carminan Buranan jonka haluaisin kuulla. Just ja just ehdin Hunger Games-leffan enskariin, päivää ennen lähtöä ja päivää ennen Suomen ensi-iltaa :D En oikeasti tiedä miten oman kaupungin kjulduuriskene maistuu tään kevään jälkeen.Onneksi on se NY. Ja onneksi on Praha.

Monta ravintolaa on kokeilematta, ja piti koeistua myös viihtyisät kahvilat analyyttisesti. Kaiken kukkuraksi on menossa Vegetfest - tietyt raflat tarjoaa kiinteähintaisen kasvismenun, sellaisetkin raflat joissa yleensä syödään vain porsaanniskaa. Ei ehdi! Kääk!

Tilasto, ihmisen ystävä

Helmikuu on viime vuosina ollut näköjään lukemattomuuskuu. 2011 viisi luettua kirjaa ja tänä vuonna kaksi! Onhan helmikuu lyhyt, mutta tänä keväänä lukeminen on jäänyt oppikirjoja lukuunottamatta äärimmäisen vähälle. Haruki Murakami, josta kerroin viikko sitten, on edelleen kesken samassa kohtaa ja yöpöydällä on kaksi uuttakin koskematonta kirjaa odottamassa.

Toki jos tilastoidaan muita taiteenaloja, niin pääsen plussalle kokemuksia laskiessa. Leffat ynnäsinkin jo, nykysirkusta kaksi esitystä ja ehkä kolmas tulossa maaliskuussa, aikuisten nukketeatteria, museoita&gallerioita vajaat kymmenkunta ja tähän mennessä sama määrä keikkoja, yksi ooppera ja baletti. Kulttuuria on siis koettu.

Elämää (kuin) elokuvissa

2 kuukauden aikana olen nähnyt äkkiä laskettuna 32 elokuvaa. Okei, valtaosa lyhäreitä mutta kuitenkin. Viimeisimpänä Oscar-ehdolla olleet lyhytelokuvat ja vielä kaupan päälle 4 bubbling under.

Peter McDonaldin Pentecost olisi ansainnut voiton, näin sen jo tammikuussa ja nauroin itseni tärviölle. Toisen kerran katsottuna nauratti edelleen, nyt jo etukäteen... Voittaja-animaatiosta The Fantastic Flying Books of Mr. Morris Lessmore  tykkäsin myös, mutta kesymmin. Animaatioista eniten miellytti ehkä Pixarin La Luna tai brittiläinen A morning stroll.

Lähileffateatteri Bio Oko on tosi symppis, katsomossa voi istua joko tuolilla, aurinkotuolilla, säkkituolilla tai - jos sattuu pääsemään ekana sisälle- avoauton etupenkillä katsomassa leffaa. Oluet, viinit ja koirat on luonnollisesti tervetulleita katsomoon, ja aina täydessä baarissa on oma pikku kirjasto. 8 lyhärin satsin hinta oli 60 kruunua eli suunnilleen 2,50. Teatterissa menee normiesitysten lisäksi jukebox-näytöksiä, joissa yleisö äänestää etukäteen esim. tietyn ohjaajan tuotannosta katsottavan. Onpa Okossa leffasokkotreffi-iltojakin, jolloin yleisö ei tiedä etukäteen, mikä elokuva valkokankaalle aukeaa. Maksu suoritetaan jälkikäteen tykkäämisasteen mukaan.

Prahassa on monta muutakin ihkua elokuvateatteria. Kaikkein söpöisin, Kino Perstyne klaffituoleineen on valitettavasti lopettanut toimintansa, mutta Lucernassa on kaunein sali, Ponrepossa hellyttävin interiööri, Svetozor kätevimmin Mustekin metroaseman vieressä ja Aerossa katu-uskottavin betonibaari.  Evald on ainakin vielä käymättä, samoin MAT. Nää kaikki on itsenäisiä, lisäksi tietysti teatteriketjut joista ei ole yhtä paljon hehkutettavaa. Paitsi se yksin isossa salissa istumisen merkillisyys.

David mokoma LaChapelle

Kävin katsomassa David LaChapellen valokuvanäyttelyn Rudolfinumissa (olipa kummallinen kahvila), ja se ei tuntunut miltään. Kiiltäviä alastomia ihmisvartaloita, popkulttuuria, muovia ja kitschiä. Ei tunnu missään. Rudolfinumissa on muuten loistava akustiikka; keskellä salia yskitty kuuluu kauas ja kauan. Kokeilin varmuudeksi monta kertaa.

No sitten tulin sieltä ulos, ajoin ratikalla kahvilaan (vähemmän kummalliseen kuin edellinen), kauppaan ja kämpille. Huomasin tuijottavani ihmisiä ajatellen "miltähän tuo näyttäisi alastomana/kuolleena". Katselin ikkunasta ja mietin miltä maisema näyttäisi tulvan jälkeen. Tulviahan Prahassa on alvariinsa, mutta sellaisen LOPULLISEN tulvan jälkeen. En myös voi lakata miettimästä miten järkyttävän ja naurettavan etuoikeutettu länsimainen/suomalainen onkaan ja olenkaan. Satuin katsomaan kadulla kyyhöttävän kerjäläisen kämmeniä ja tajusin etten ole koskaan nähnyt niin rohtuneita, punaisia ja turvonneita käsiä kenelläkään.

Voi Dave minkä teit!

Uměleckoprůmyslové!

Onneksi ei tarvinne osata sanoa koristetaide tsekiksi. Museo on taskukokoinen V&A, muutama tekijä nosti sen heti ekalla käynnillä lempparimuseoiden joukkoon.

Ensinnäkin se on tyhjä ja rauhallinen. Harva viikonloppua Prahassa viettävä ehtii käydä katselemassa lipastoja, lasipulloja tai juhlamekkoja lomasensa aikana, ja vaikka paikka on juutalaisen hautausmaan vieressä, on rakennus ja opastus aika diskreetti.

Toiseksi, lippu on edullinen vaikka ilmaista tiistai-illan sis.pääsyä ei enää ole.

Eilisen Hugo-leffan jälkimainingeissa oli oikein soveliasta, että kello-huoneessa oli automatoneja, hammasrattaita, vietereitä ja muita koneiston anatomisia osia. Erityisesti tykkäsin pääkallon muotoisesta taskukellosta.

Vaikka museon esineistö ei ollut mitenkään erikoisen mielenkiintoista, oli sen esillepanoon ja museon interaktiivisuuteen satsattu Prahan mittakaavassa tosi paljon. Sai kokeilla, ottaa joitain esineitä käteen tai tehdä tehtäviä. Palautteenantoon kannustettiin mittavasti, kun pudotin palautelomakkeen laatikkoon lähtiessäni niin kaikki viisi museosetää hymisivät tyytyväisinä perääni.

Hauskinta oli aikakausien ja tyylien sekoittaminen: 1600-luvun penkin päällä nökötti karmean ruma 2000-luvulla puhallettu lasilamppu, ja trymoo-peilin rivin viimeisessä peilissä oli lasisia kranaatteja ja kaasunaamarin kuvia. Perusäyttelyn seassa oli siis vaihtuvan näyttelyn töitä.

Parhaan seikan jätän viimeiseksi, museon kahvila oli nimittäin jotain aivan muuta kuin mihin museokahvilat yhdistetään! Arkisen mukava, savun ja puheensorinan täyttämä, aivan kulmakuppilan oloinen paikka jossa tädit kahvittelevat kiireettä, taideopiskelijat puhuvat kiivaasti nykytaiteen pelastamisesta ja pukuäijät piipahtavat töiden jälkeen tuopposella. IHANA paikka, sinne olisi voinut jäädä vaikka koko illaksi. Taustalla soi Led Zeppelinin Houses of Holy.