Potom

Tykkään tsekin kielestä ihan hurjasti! Se on hassu ja pehmeä kuunnella vaikka konsonantteja onkin yli oman tarpeen. Jotenkin koko sanasto on yhtä diminutiivia, hauskalta ja hellyttävältä kuulostavia sanoja. Ei mennä kielioppiin tarkemmin, se ei ole järin hellyttävää mutta kai senkin oppii. Otsikko tarkoittaa sitten. Näyttää ja kuulostaa sarjakuvan äänitehosteelta, eikö?

Ostin retiisejä, jotka olivat yllättäen niin makoisia että viipaloin ne leivän päälle ja söin sellaisenaan. Ei yhtään kirpeitä. Wasabi-juustonaksut (lupinky) oli vähän enemmän kirpeitä, kitalaki halki ja puhki mutta aih miten hyvää. Mansikoita saisi parin litran laatikollisen 89 kruunulla, mietin asiaa aina uudelleen ja uudelleen. En taidaa saada vietyä niitä ehjänä periferiaan saakka, mieli tekisi kovasti.

Jonkin suuren jalanjäljissä

En ole menettänyt indefiniittipronomien tajuani. Eikä kyseessä ole Saarikoski eikä edes Kafka.

Kävi nimittäin näin: olipa kerran päivä, jolloin huomasin katukiveyksessä Na Příkopělla isot mustat jalanjäljet. Niissä oli selvästi erottuva ukkovarvas/tarttumavarvas, eivätkä ne muodoltaan olleet muutenkaan ihmismäiset. Koska mulla on käytössäni erinomaisen runsaasti aikaa, lähdin seuraamaan jälkiä. Haahuilin katuja pitkin, jäljet loppuivat Masarykovo nádražílla  Náměstí Republikyn metroaseman liukuportaisiin. Kuka ja miksi? Ympäristötaidetta vai protesti Shellin toimille Nigeriassa? Jeti vai golem? Isojalkainen varvaskenkäinen buddhalaismunkki?

Sunnuntaina(kin) harhailin päämäärättä kaupungilla, tai oli mulla pieniä asioita hoidettavana. Törmäsin jalanjälkiin uudelleen kun olin tulossa jostain tai menossa jonnekin. Kävin Radost FX:ssa brunssilla, ja kuuntelin jenkkineitosten tulevaisuudensuunnitelmia: "mä en siis koskaan mee niinku naimisiin". "En so not mäkään, tai siis jos niinku meen niin lääkärin tai arkkitehdin kanssa". "Joo niin mäki lääkärin tai jonkun kanssa". Puputin bagelia ja appelsiinimehua ja yritin olla hymyilemättä. Join muuten kahvia eka kerran yli kahteen viikkoon, ja se maistui ihanalta.

Kävin Kavarna Adriassa, koska luulin sitä olde world-stailiksi paikaksi, mutta se olikin aika tyhjä ja tylsä. Join valkoista luomu-sitruuna-vaniljateetä, joka varmaan teeconnaisseurien mielestä on hyvää. Minusta se maistui oudoilta kasvin lehdiltä joihin oli lisätty vaniljaa. Hukkaan siis meni hyvät teet mulle tarjottuna.

Bio Okossa oli kirjabasaari, olin viemässä sinne Haruki Murakamin novellikokoelmaa Blind willow, sleeping woman koska ekan tarinan jälkeen kirja on jäänyt pöydälle ja luulin ettei se ole hyvä. Tänään luin sitä julkisilla paikoilla, ja huomasin etten voi missään tapauksessa koskaan luopua siitä (postaus tulossa myöhemmin). Sain kuitenkin mukaani Okosta Isaac Asimovin lyhytSF-kokoelman Robot dreams ilman vaihtaria. Lupasin viedä sen seuraavaan vaihtotoripäivään takaisin jos se ei ole riittävän hyvä omiin kokoelmiin.

Ostin tulppaaneja kämpille, kuljin vuorotellen auringonpaisteessa ja raesateessa. Sen pituinen se sunnuntai. 

Suomen kieli, p-n n-ja raportoi

Suomen kieli, älä karkaa. Melkein pääsi itku kun näin erään ässällä alkavan tavaratalon mainostekstin: