My lakes

We had a marvellous summer holiday in Finland and Sweden. The sun, sauna, summer treats, meeting friends and family, lazy cycling and swimming. During one day we conquered 3 different bathing spots and all together we swam in 1 river, 3 lakes (several beaches) and 2 different seas. Not bad for a landlubber!

Happened in South-East Asia

Back home, disoriented. It is too soon to gather my experiences properly, there was so much to see and and do. Anyhow here's some uppermost recollections as images. Dr. Who provided cold water, Singapore Flyer and nighttime skyline, squat toilet at a mall, gifts for gods and gifts for friends.

Bye Bye BKK

Would love to return here! And also could try the paradise islands for some time.

Had last meal at the airport lounge, oh I miss the mountains of sweets already! Heading to totally another kind of Asia, Singapore.

Daytrip to history: Ayutthaya, Siam

Former capital ruins and temples were really fascinating. The day was otherwise just great but the heat made me throw up. That's why I'll report about my lunch in different post, later.

Busy Sunday

On Sunday I cruised the Chao Phraya river back and forth. Visited Pak Klong flower market, Wat Pho temple and museum of Siam from where the weirdest pics are. Wonderful, if wearing, day.

Ate mushroom curry, drank coconut water and had more spiced tamarind. Later going out to get something to nibble, again. Now munching spiced tamarind. This is all about eating, isn't it?

Not a traveller, no way

If being a traveller means "been there seen this done that" attitude, looking all-experienced and sullen in front of world's most amazing views and talking about places in a too-familiar bit bored tone afterwards, then I don't want to be a traveller (anymore). I've done my share of trying desperately to look cool even being completely lost and bewildered. No more!
To pretend that I'm seeing only the genuine treasures and well-kept secrets is really humbug. Everyone not living permanently in Bangkok is a tourist here. Full stop.

I want to be childishly surprised, delighted and astonished about everything, mundane or noble or something in between. I want to take pictures of sleeping cats, buddha-like fat babies or bananas as well as temples. I am willing to confess that I have no idea about the culture, habits, etiquette around me and I don't want to pretend I do, but I'm willing to learn. I want to ask advice, tips and hints, find out.

Humbly I realize that I'm seeing only a fraction of this city, hardly learning to navigate in the closest blocks around me. But that's good and enough. I am here now, that's enough. Hmm... this sounded badly as dogmatic declaration but I had some negative encounters with hardcore travellers today and I want to differentiate.
 

One night in Bangkok, so far

Been here little over 24 hours, trying carefully not to get overwhelmed which is difficult here. Can't think of any verbs about Bangkok yet, here's adjectives to begin with: smelly, noisy, hot, poor, golden, cheap, smiling, indifferent, beautiful, ugly, tasty, pungent, chaotic, smooth, marvellous. An ongoing carnival.

I'm not sure after not sleeping properly for several days/nights (what time and date is now?) but I think I like this exuberancy. It is too much of everything, but in a far-out, enjoyable, surrealistically kinda too much.

On my way from the airport to the hotel without a map I got irrevocably lost. I didn't mind it at all, it felt nice. I've had the same feeling in some other first visits, and that usually tells me I'm about to like the surroundings. After walking in the heat for dunno how long, asking for contradictory but friendly advices, I finally took a tuk-tuk and bartered intensively about the price.

This is a sentence I thought never would escape my mouth, but I feel a little bit disadvantaged here, being a sensitive-stomached vegetarian. There's SO many weird weird thingies on the street vendor stalls and BBQs to taste! Settling for fresh fruits and veggie restaurants is ok but still... Ok, that's the end of the whining. Today I ate fried rice (not the sticky one yet) and sesame balls (made from sticky rice!) in green ginger tea. Now a siesta and in the evening wandering around Pratunam street market. Maybe durian fruit, jellied coconut or some fruit that I've never seen before. The pic is from my hoods, albeit the hotel is on a quiet side street.

Dealing with the heat, #2

 More pics from Kromeriz last weekend, even though it's effing hot it is much easier than the heat in June. Lots and lots of ice tea, shade, sunscreen, new minimal dress (no pic), fan, ice tea, home made lemonade, more ice tea... At the moment it's still +30 outside and it is 21:36 in the evening.

Film festival gherkin | Festivalova okurka

Oh wow, my posts start soon to be written in czech! Not.

Went to Karlovy Vary Film Festival without any plan, accommodation, map or list of wanna-see movies. Just bought tickets to whatever was left. And it wasn't much, a lot of sold-outs. Next time I will pre-order. This year's spontaneity led to positive and negative results: I had the opportunity to see weird movies. But also I had to see weird movies. Really, sitting in the dark movie theatre without having the slightest clue what is it I'm about to see was actually intriguing.

Please observe the festival gherkin. It wasn't a veggie jubilee, no.

PS: Just found out that movie theatres in Prg show the films from KVIFF... No hassle to travel&overnight but not the same atmosphere. At least have to see  Cockneys vs. zombies and Mood Indigo.

Alce Nero Caffé, Bologna

Luomuelintarvikkeita, -kosmetiikkaa, viihtyisä luomukahvila ja -ravintola  Alce Nero Caffé Bolognan yliopistoalueen sokkeloisella pikkukujalla Via Petroni 9. Mitä muuta vastuullinen kasvissyöjä voisi toivoa? No ehkä luomuparmesaania, mutta sitä ei taida saada direktiivien mukaan valmistaa. Harmi ettei ollut nälkä enempään kuin kahviin ja pizzettaan, ravintolan puoli näytti viihtyisältä ja täydeltä pääsiäislauantaina suunnilleen lounasaikaan. Yksi munakoisoannos lisää tällä italianreissulla.

Ecological groceries, cosmetics, cozy café and restaurant in Bologna university area. Nice stop for a cappuccino and aubergine pizzetta. Restaurant looked nice and full too, too bad I wasn't hungry enough to try it.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Matkakirjojen lukeminen matkalla saa pään sekaisin ihastuttavalla tavalla. Nyt tein ehkä maaennätyksen: minä, Prahassa asuva suomalainen luen kirjaa, jossa matkustetaan Venäjältä Mongoliaan matkustaessani Ranskan kautta Italiaan. Rosa Liksomin Hytti nro 6 siis viimein luettu, pidin kovin. Liksomin päähenkilö avautuu vähäpuheisesti ja salamyhkäisesti, sen sijaan mitättömät ruostuneet juna-asemat ja teollisuuskaupunkien myrkyllinen ilma kuvataan ylenpalttisesti, runollisesti. Hyttitoverin hikiräkäinen fyysisyys ja tytön lähes näkymätön olemus ovat tasapainossa ja niitä täydentää ikkunoiden takana vaihtuvalle kurjistuva maisema. Aikana jota ei enää ole.

Lukukokemuksen myönteisyyteen saattoi toki vaikuttaa elämäntilanne. Päähenkilö on yhtä aikaa epämääräisesti pakenemassa jotain entistä ja kuitenkin määrätietoisesti matkalla jonkun uuden luo, 

tällainen kaksijakoisuus tuntuu tutulta ja puhuttelee juuri nyt.

Lentäessäni Mont Blancin yli olin siis yhtä aikaa kuuden maan kansalainen, hetkellisesti. Poissa, välissä, in between.

 

Sorry, no point writing book review in english about a finnish untranslated book.

Hetken eksyksissä | Mis-disoriented

Heräsin ystävän luona keskellä yötä johonkin unen muruseen, enkä tiennyt lainkaan missä olen. Mietin asiaa ensin pitkälläni, mutta koska en päässyt mihinkään tulokseen, piti nousta istumaan ja tutkailla ympäristöä: tämä ei ole se paikka jossa heräsin viimeksi, tämä ei ole koti, millainen on koti, täällä on outo lamppu mutta olotila on levollinen eli ei hätää. Aikani ihmeteltyäni muistin sijaintini ja jatkoin unta.

Woke up in the middle of night at my friend's guestroom and didn't have a clue were I was. Thought it over first laying down, not reaching any conclusion I had to get up and look around: this is not the place I woke up yesterday, this is not home, what is home like, I don't recognize the lamp but the atmosphere is calm so maybe there's nothing to worry about. Finally I did remember my whereabouts and went back to sleep.

Ulkoistettuna #2 | Wild woods

 Noin joka kerta Prahassa olen aikonut mennä Divoká Šárkaan vaeltamaan, nyt vihdoin viimein sain sen tehtyä. Lauantai oli kaunis, aurinkoinen mutta kylmä, varmaan +/- nollassa. Piti pistellä kävellen rivakasti ettei palellut. Matkaa kertyi n. neljätoista kilometriä, siitä puolet ylämäkeä ja puolet jyrkkää alamäkeä.

Paikka on tosi hieno! Rotkolaaksoja, kallioita, kukkuloita, metsää, puroja ja vaikka mitä. Kasvillisuus vaihtui rehevästä kuivaan, havupuita tammia vaahteroita... Voin kuvitella että paikka on kaikkina vuodenaikoina yhtä ihana. Kesällä voi pyöräillä, uida polskutella ja istuskella varjon alla kuppilassa, syksyn värit näkyy hienosti ylhäältä ja luminen Divoká Šárka on varmaan upea näky.

Ihana päivä. Ehdottomasti käymisen ja päivän viettämisen arvoinen mesta.

Finally at Divoká Šárka. I have been planning to go there for ages. First of December was nicely sunny but chilly, just perfect weather for hiking. 14 km doesn't sound that much, but the terrain was challenging. Half uphill, half steep downhill. 

The scenery was magnificent! Gorges, hills, huge rocks, forests, streams... Different kinds of vegetation from lush to barren. I can imagine the landscapes in every season. Cycling, swimming, sunbathing and beer drinking in the summer time, the colorful leaves in autum. Or Divoká Šárka under fresh snow, must be painfully beautiful.

Graffiteja | Street art at Prague 6

Bubenec on aika vaikuttava kaupunginosa suurlähetystöineen ja mahtavine huviloineen. Tässä pari graffitia Praha 6:n alueelta.

Bubenec is not only embassies and pompous villas, here is some of the street art I found there.

Ulkoistettuna | Sun! Sun! Cycling!

Vuokrasin kadun toiselta puolen fillarin 200 kruunulla ja valitsin päivän täydellisen oikein. Tänään paistoi aurinko ja lämmintä oli varmaan yli kymmenen astetta. Tosin kolmen jälkeen kun aurinko alkoi laskea, viileni heti. Jotta ulkoilupäivä olisi täydellinen ja huomenna olisin täydellisen kipeä, pistelin vielä kävellen 40 minsan matkan hyperhypermarkettiin. Turhan matkan, siellä ei ollut tuotetta jota menin hakemaan. Mur.

Ajelin Vltavan rantaa myöten ensin toista puolta kartalla pohjoiseen, ylitin joen minimaalisen pienellä botskilla johon kelpasi kuukausilippu ja tulin takaisin toista rantaa pitkin. Pahoittelut siitä, että parhaat, lähes maalaismaiset maisemat jäi kuvaamatta koska poljin niin innokkaana etten malttanut pysähtyä kuvaamaan.

Paluumatkalla oli tarkoitus käydä jätevesimuseossa. Hei se on oikeasti paljon kiinnostavampi miltä kuulostaa, maanalaisia viemäritunneleita ja silleen. Mutta englanninkielinen opastus täytyykin tilata etukäteen, siispä se jää myöhempään ajankohtaan. Istuskelin sitten Stromovkassa auringossa miljoonan muun prahalaisen kanssa.

Fillarikulttuuri on täällä tosi ohut, vastaantulijat oli joko topatuissa trikoissa hampaat irvessä polkevia vakavia pyöräilyharrastajia tai sitten ulkkiksia. Minäkin stretch-farkuissa ja käsilaukku olalla. No se on olkalaukku ja olan yli heitettynä ihan sporttinen. Melkein. Mutta siis, normikansalaisia ei pyörän selässä näkynyt, edes väljemmillä teillä. Suomessahan mummot, opiskelijat, lapsiperheet, teinit, monenlainen kansanosa fillaroi.

ps. 6 tuntia myöhemmin: auuuu, takalisto on kipeä

Bike rental just across the street is convenient. 200 CZK for a day, and what a day this was! Sunny, warm, just the perfect day for a ride. I cycled along Vltava up north, crossed the river with a tiny boat (monthly transport ticket accepted) and then back. I also planned to visit the waste water management museum which is much more interesting than the name implies. Really! But english language tour in underground tunnels must be booked beforehand, so some other time then. I sat at Stromovka park sunbathing, together with zillion other Prague inhabitants.

To make the outdoor day perfect and to wear myself out totally, after cycling I walked abt. 40 minutes to Kaufland to buy just one item. Which I didn't find there, grr. Took the tram back, there is a limit of sports for one day.

I noticed again the thinness of cycling culture in Prague while cycling. All the other pedalists were either serious cycling aficionados with padded shorts and enviable calves or foreigners like me. Closest resemblance of sporting clothes I had with me to to wear was a pair of stretch jeans.  I also carried my hand bag with me... Ok it is a shoulder bag and looks almost sporty. Anyway, normal people don't seem to cycle around here like in Finland they do. Old ladies, teens, students, families.

ps. 6 hours later: my tushy hurts, can't sit straight.

Tuontiherkkuja | Imported goodies

Kyllä nyt minua hemmotellaan! Kuvassa hunajaa Sloveniasta ja sahramia Kreikasta, mukissa Medvidek Pu -(Nalle Puh-) teetä Prahasta. Tosin Pulle Nah ei suinkaan ole teetä nalleille vaan teetä nalleista... Incissa on 19% nallekarkkeja. Julmaa! Lisäksi kaapit on väärällään muita tuontiherkkuja, keittiö tuoksuu mausteilta ja hyvältä. Katsotaan millaisia postauksia niistä vielä syntyy.

The world is small. Friends have brought me honey from Slovenia and saffron from Greece. And here I am drinking tea from Prague made out of Pooh the Bear (candy versions, have not turned into carnivore). In addition to these goodies I have a lot of nice stuff to prepare delicacies. Kitchen smells good! Cuisine postings on their way!

Suhteellisuudellisuuden taju | Sense of reality, not

Voi mieli! Luulisi että kun jossain Prahassa on käynyt niin monta kertaa, tänne tulo olisi jotenkin helppoa, tuttua ja arkista. Kun vain piipahdan tutussa paikassa. Ja pyh. Taas kerran odotin että sillä sekunnilla kun jalkani asetan Tsekin tasavallan maaperälle, on kaikki täydellisen awesome  ja hunky dory.

Ei alkanut hyvin: kaupunki oli perjantai-iltana täynnä kännääviä teinejä! WTF? Nytkö se ilmiö on sit lopullisesti rantautunut tännekin? Kansallisteatterin sisäpihalla oli ah niin tuttuja laumoja skumppapullo kädessä kiljuvia pissiksiä ja kaljatölkin kanssa parveilevia poikia. Maassa sylkyä, kusta, yrjöä. Yök. Maksan lentolipun hinnan pästäkseni pois Suomesta seuraamasta kyseistä huvitusta, haloo.

Kaik muukin meni mönkään eilen. En ollut ehtiä ruokakauppaan, kaupassa oli kallista, kaupungilla oli pelkästään turisteja, hotellin aamiaisella oli sotkuista, huoneen kylppärissä haisee kosteus, eilisillan suunnitelmat piti jäädyttää aivokuolleisuus-väsymyksen takia. Ja prkl, täällä ei paista edes aurinko. Mielikuvissa ja odotuksissani täällä paistaa aurinko. Aurinko ylös niin kuin olisi jo!

Saas nähdä miten viikonloppu tästä etenee, täytynee ehkä palata muutama jalka tai solmu maan pinnalle päin.


Too great expectations, eh? Even have visited Prague zillion times, still I tend to think that coming here makes everything just fucking perfect and awesome, hunky dory.

Yesterday  I witnessed herds of drunken teenagers gathering at Narodni Divadlo yard with their sekt bottles or beer cans yelling, shouting, spitting and being totally like finnish teenagers. Sigh, now the phenomenon has reached Czech.

So far hasn't the perfect beginning for a perfect holiday in other ways too: almost missed opening times of grocery stores, only tourists in the city centre, hotel bathroom smells like mold, breakfast room was messy and filled with rude people, and finally: the sun doesn't shine! WTF? The sun shines in my imaginary Prague. Always.

Do I need to descend some feet or knots closer to planet Earth here with my expectations?

Uni-infrastruktuuri | Nocturnal infrastructure

Unien muistamisen opettelu on tuottanut jänniä havaintoja. Toistuvat elementit on jo niin tuttuja että osaan kuvata ne valveilla hyvin, osaisin jopa piirtää ne  - siis jos osaisin piirtää. Tai laatia kartan.

Metroverkosto unieni kaupungissa on samanoloinen vaikka kaupunki sen ympärillä vaihtelee. Yksi metroasemista on keskuskirjaston alla, itse kirjasto on punatiilinen rakennus jossa joskus vierailen. Aulasta pääsee myös ostarille tai kauppakäytävälle. Toiselle asemalle pääsee joko portaita tai liukumäkeä pitkin, joskus sinne lasketaan jätesäkkien päällä ja joskus  muovikuutioilla istuen. Metro kulkee rantaa myötäillen maan päällä kartan vasemmassa reunassa.

Juna-asema on myös maan alla, sinne kuljetaan leveän kaariportin alitse. Juna Mikkeliin (vaihdolla) lähtee aina sieltä kauimmaiselta raiteelta ja myöhästyn junasta useimmiten. Aseman lipunmyynti ei ole koskaan auki silloin kun yritän kiireessä ostaa lippua.

Lentoasema on peltojen keskellä Juvalla (onpa eteläsavopainoitteisia nämä unen infrat)! Lähin bussipysäkki on kaukana, sieltä on oikaistava pellon halki. Itse asema on iso, siitä olenkin kertonut aikaisemmin.

*

I dream repeatedly about similar train stations, metro networks or airports. Other elements of the dream may vary, but the infrastructure seems familiar from one dream to another.

One of the metro stations is situated under the Central Library, I can also enter a big mall from the station. Entrance to another station is eíther via stairs or alternatively a slide. Train station ticket office is under a red brick arch, but it's never manned and open. Trains to specific destinations leave always from the farthest track and I almost always miss the train.

The airport of my dreams is always situated in a small municipality to which I dont have any special connection with. It's in the middle of fields, and to reach the airport from the bus stop one have to take a short cut throught the fields. The airport itself is big with several stories and wings.

Kaupungin paras metsä!

Prahan puistoista kivoimmat on Letenske sady ja Stromovka. Puutarhoista viihdyn parhaiten palatsipuutarhoissa ja Frantiskanska zahradassa piilossa.

Mutta nyt löysin metsän! P6, Stresovicessa on tähdenmuotoinen huvila Vila Hvezda, joka sattui olemaan lyhyen matkan päässä. Huvilaan ei päässyt sisälle eikä se rehellisesti sanottuna ollut muutenkaan kummoinen, mutta metsä, se metsä siinä ympärillä! Aamupäivä metsässä oli aivan täydellinen.

Antakaa mun muuttaa tähän mökkiin asumaan, katsomaan valon ja varjon hippaa puiden rungoilla. Antakaa mun herätä aamulla kuuntelemaan  lintujen äänekästä ilonpitoa latvustoissa. Pls, prosim.

Cornucopia

Koko Dublinista (saati sitten Limerickista) ei löytynyt islantilaisen Hagleikur Dagssonin kirjoja. Onhan jutut aika härskejä, ehkä ne on katoliselle maalle liikaa. Kirjaa metsästäessäni eksyin Temple Barin alueelle, löysin scifi- ja sarjiskaupan ja kävin Cornucopiassa (19 Wicklow Street) illastamassa.

Ajatusvirheen vuoksi söin kikhernesalaattia JA hummusta, mutta hyvää se oli silti. Aikaisemmin syömäni patonki vain oli repinyt kitalakeni verille, joten ruoka oli melkein verellä höystettyä vegesafkaa. Hummus oli ok, mutta edelleen parasta olen tehnyt itse.

Hyviä oliiveja, ilmaista vettä ja innokas + ystävällinen henkilökunta. Luomuviiniä ja -olutta tarjolla, pitkät aukioloajat.