Tästä viinistä olisi kiva pitää | Much ado wine

Luomuviini, hauska nimi, etiketti ja brändi, kivat nettisivut ja viineillä on tarina. Fat Bastard -viineistä olisi helppo ja kiva pitää. Harmin paikka, että luomuvalkkari ei ollut mistään kotoisin, aivan hampaaton. Eikä tietenkään ihan halpa, tsekin mittapuun mukaan. Anyway, annetaan sille toinen mahdollisuus. Vaikka vain tuon etiketin paksun elukan vuoksi.

Oh I'd like to like Fat Bastard wines. Organic, nice brand, nice website and a story behind the wines. Only minor flaw was the wine itself, totally toothless and nondescript. Obviously not cheap. Anyway, I'm willing to give the brand another chance. Just for the sake of the cute plump animal on the etiquette.

Täten julistan kevään koittaneeksi | I hereby declare the spring has come

Vaikka halvatun kylmä on edelleenkin, maassa lunta varjopaikoissa ja keittiön kivilattia huokuu pohjoismaista kylmyyttä, se on sitten kevät.

Kävin päiväkävelyllä puistossa hamosessa, tämä on jotain jonka voi ehkä merkitä historiankirjoihin. Koska kevät, salaattia ja valkoviiniä. Punkut alkaa tuntua tunkkaisilta ja turhantärkeiltä. Kuva ei pyri olemaan ruokakuva, vaan samaan otokseen on tallennettu kauniita ja mukavia asioita: kalanruotoparketti, reilun kokoinen viinilasini johon pikkuisen pohjalle lirauttamalla uppoaa 3 desiä viiniä ja vuohenjuustosalaatti. Kuva kertoo myös sen, että minulla ei ole ruokapöytää. Tsatsiki on kaupasta, tätä ei käännetä englanninkieliseen versioon.

Brrr... even it's still freezing, it is officially spring. Must be, because I'm craving for white wine and salad. The photo is definitely not a foodie pic but a collage of niceties: my fishbone pattern parquet, new wine glass that serves easily 3 dl wine when pouring just a little and goat cheese salad. Photo also reveals the fact that I don't have a dining table.

Niinku meze | Kinda sorta meze

Tässä oli sitten viimeinen kesäruoka, ulkona on pakkasaste ja luntakin melkein. Tsatsikia, hummusta, paistettua mozzarellankaltaista juustoa (fake), purkkiviininlehtikääryleitä, pitaleipä ja pinjansiemeniä. Myönnytys talvikaudelle oli valkoviinin vaihto punkkuun, luomu-El Tesoro maistui jotenkin ihan lihalta. Kaikki oli hyvää - luonnollisesti, mutta feikkijuustossa ei oikein ollut potkua eikä yritystä.
Marraskuussa sit pataruokien ja haudutettujen kimppuun.

This was last of summer dishes, about time when the temperature is below zero. Tsatsiki, hummus, fake mozzarella, wine leaves (from can this time) with pita bread and pine seeds. Changing season requires red wine, organic El Tesoro tasted meaty but otherwise fine. Every dish was good - naturally, but the cheese was weak and trivial. From now on so long summer foods, welcome steaming pots, stews and long simmering November.

Täydellisen parin löytämisestä

Ehei, ei inehmosuhdetilitystä vaan gastronomiaa. Jotkut makujen liitot vain on niin sitä itseään, niin kuin nyt vaikka punajuuri, vuohenjuusto, hunaja ja rosmariini. Kun siihen lisätään paahdetut pinjansiemenet niin ollaan lähellä tyytyväisyyden ylärajaa. Salaatti tänään. Hunajaa lipsahti vähän runsaalla kädellä, mutta ei hätää, mustapippurilla imelyys pysyi aisoissa. Punajuuresta tuli vahingossa al dente, mutta onneksi sattui olemaan hyviä ja laadukkaita mukuloita joiden maku oli hyvä. Ei yhtään kellarinen.

Viini lauloi samaa aariaa: olen jotenkin vähän aina dissannut Sauvignon Blanc-rypälettä ja pitänyt sitä helppona nakkina. Tämän kombon kanssa chileläinen Yali toimi kuin parasetamoli tai lentokoneen vessa, erinomaisesti. Viinin keveys ja herkkyys olikin salaatin kannalta positiivinen asia. Ja spritzer-versio sopii meille kustannus/terveys/whatever-tietoisille. Jos vaikka tulet juoneeksi monta lasillista, alenee viinin pinta pullossa vain vähän koska kivennäisvesipullo vajuu enemmän...

On se vain niin

Että sushi on mun lempiruoka kaikkien hyvykkien joukossa. Suurin parhaustekijä on soijan ja wasabin liitto, mutta myös norin kalamainen maku yhdistettynä paahdettuihin seesaminsiemeniin tai miedot kasvikset vs. suolaisuus viehättää.

Vappua ei tänä vuonna vietetä tässä taloudessa, mutta päivällä tuli kamala sushihimo joten illalla oli syötävä vähän paremmin. Kokeilin California-makeja eli riisin/levän kääntämistä nurinpäin, täytteenä avokadoo, kurkkuu ja purjoo. Viiniksi kevytmielisesti kukkean rusinainen kaikkien nörttien lemppari Adobe Gewürztraminer.

Riisi päällipuolella-sushin kääriminen onnistui tuorekelmun kanssa hyvin, mutta tiiviiltä tuntunut rulla löystyi jääkaapissa jotenkin ja oli syötäessä jo turhan höttö. 

Lopputulos: vaikka riisiksi piti laittaa risottoriisiä, riisiviinietikkaa ei ollut, purjon joku lehdykkä taisi olla homeessa ja California-rullat ei kestäneet kasassa, niin setti oli niin hyvää! Parasta! Särkyneet Californiat kauhoin lusikalla kitaani soija+wasabikulhosta ja rusinamehua päälle.

Tofuparhautta

Aikaisemmin seesaminsiemen-paneroitu tofu edusti gourmet-kärkeä, nyt ykköstilan vei paistettu tofu karamellisoidun soijakastikkeen kanssa. Resepti Marianne Kiskolan Tofukeittokirjassa, jonka olen keittänyt kohta kannesta kanteen.

JÄRKYTTÄVÄN HYVÄÄ! Maissijauhoissa kieritetyt  seesamiöljyssä paistetut tofukuutiot uitetaan  karamellisoidussa sokerissa (mulla intiaanisokeria), kaveriksi soijakastiketta ja viinietikkaa. Simple and delicious!

Happamen, suolaisen ja makean yhdistelmä sopi mainiosti Klevner Pinot Blancin kanssa, vaikka viini olikin vähän turhan vaatimattomissa oloissa tässä pöydässä. Tofut lepäsi salaattipedillä, pippurinen rucola tasapainotti rasvaisuutta kivasti.  Tällaisella ruoalla alakulo saa kyytiä. Ainakin vähän kauemmas.

Mon dEUS

Ennen keikalle lähtöä maistelin itävaltalaista rieslingiä Dreisiebner&Muster-viinitilalta, ja se oli ältsin hyvää: pehmeää kuin sametti mutta kirpakkaa kuin sitrus. Viinin kaverina oli basic-vuohenjuustoa ja savuedamia (EDAMIA!), juustot olisi voineet olla tuhat kertaa temperamenttisempia mutta näinkin yhdistelmä toimi. Viinissä ei ollut lainkaan bensan tai ruohon riesling-makuja, samettista kirpeyttä vain. No ehkä ihan hiven juurileikatun kesäisen raikkaan ruohon aromia?

Hinnaltaan tää oli suunnilleen kissa-istuu-munan-päällä -viinin luokkaa, 150 kruunua eli abouttia 6 euroa. Jos kuutosella saa loistoviinin, niin pelottaa ajatella millaista viiniherkkua saisi reilulla kympillä??? Ehkä vielä testinä joku 200 czk:n pullo ennen kotiutumista.

Sitten varsinaiseen asiaan eli dEUS. Tiistai-illan keikka Meet Factoryssa opetti uusia asioita: kevyen musiikin konsertissa volyymilla on väliä Sitä voi vaihdella ja sen vaihtelut on osa musiikillista antia. Lujaa soittaminen sai ihan uuden intensiteetin kun se ei ollut kokoaikaista toimintaa. Aivan uutta mulle! Yleensä mennään aina 100% nupit kaakossa ja se on volyymi hela kvällen. Tykkäsin, jorasin muiden mukana eikä kukaan tiennyt että olen henkisesti salaa hevari ja epätyypillisessä ympäristössä :D Eivät soittaneet Favourite Gamea vaikka piipitin yleisön seasta aina biisien välillä "soittakaa Paran.. eikun FG".

On se Meet Factory kyllä merkillisessä paikassa, onneksi kelmeä neonkyltti loisti rautatien yli niin osasin hortoilla suunnilleen oikeaan suuntaan. Baarissa Cuba Libre maksoi 80 kr ja toisaalta tuzemak, cola ja sitruuna 55 kr. Kumman lienen ottanut?

Tuuletusta

Oon nyt niin ihastunut huonoihin sanaleikkeihin että. Mutta silti, tässä lisää tuuletusta:

Perjantai-iltana oli tarkoitus mennä tunnelmalliseen Vzorkovna-pubiin Bartolomějskálle. Omistajista toinen on suomalainen, joten pubiparka on vääntynyt meidän puheessa "Suomibaariksi", vaikka se terminä viittaa enemmän Costa del Solille ja aikaansaa erilaiset fiilarit. No enivei Suomibaari ei ollut yleisölle auki. Siellä vaan suljettujen ovien takana pidettiin hauskaa yksityistilaisuudessa, musiikki soi ja silleen.

Seuraava etappi oli  Klub architektů, se on Happy cow:n vegfriendly-listalla. Juotiin luomuviinilasilliset hyvää kotimaista viiniä (Naturvin BiO Cuvée Hana Mádlová). On siis olemassa hyvää tsekkiläistä valkkaria! Paikka on ehkä enemmän ruokapaikka, kiva kellarirafla vanhassakaupungissa Betlémské náměstílla.

Päätepysäkki oli Bar Duende Karoliny Světlélla. Jostain syystä mulla oli nimestä mielikuva modernista lounge-henkisestä baarista, lasia ja kromia ym. Olin tosi positiivisesti yllättynyt kun pubi olikin ihana tavallinen eriparituolipaikka! Mukavat vibat, savupuolella jotenkin eläväisempää niin kuin yleensä. Ainoa miinus oli naapuripöydän känniset jenkit, mutta niistä päästiin vaihtamalla pöytää.

Yöratikka imuroi ihmiset kaupungin halki kyytiinsä, nyt ei päästy suoraan kotiovelle vaan piti vaihtaa. Mutta kätevästi kuitenkin. Eikä kahden aikaan kuumottanut yhtään olla liikkeellä, toisin kuin vaikka Hesassa.

Lauantaina ihana ilma, arska mollotti lämpimästi. Lähdin ulos tuulettumaan aikomuksenani kävellä vähän matkaa ja hypätä ratikkaan sitten kun siltä tuntuu. Keli oli niin hyvä, että kävelin loppujen lopuksi puolisentoista tuntia aina Andeliin asti! Pysähdyin välillä tankkaamaan jääteetä+quesadillan ja jatkoin matkaa. Kaupungilla oli paljon muitakin ulkoilemassa, Kampan puisto oli melkein yhtä täysi kuin kesäpäivänä. Muutenkin turisteja oli jostain pölähtänyt suuret määrät viikonlopun viettoon. Espanjalaisia ja ranskalaisia nuorten ryhmiä, japanilaisia, venäläisiä ym. paljon enemmän kuin vaikka viime viikonloppuna. Nytkö sesonki jo on aluillaan??

Kauppareissulla oli pakko ostaa viini jossa on tällainen etiketti ja hauska nimi! Laitan sen tuulettumaan kohta, hinnan perusteella sen pitäisi olla laadullista. Ranska on kuulemma aikaisemmin kieltänyt sellaisten viinien myynnin, joiden nimi on sananmuunnos :D ranskalaisista, mutta täähän on ranskalainen viini.

Tunnustan vielä tähän loppuun että kopioin katujen nimet Googlesta, en todellakaan vielä osaa laittaa aksentteja kohdilleen. Ja olipas tekstissä monta huutomerkkiä, tuli tuuletettua oikein kunnolla.

Ajanviettoa kirjastossa ja "kirjastossa"

Prahan kansalliskirjaston ja ylipiopiston kirjaston Klementinumin kaikkein hulppeimmat salit ovat rempassa, mutta kyllä peruslukusalin koristuskin mulle kelpaa. Kirjastokäytännöissä on mennyt vähän aikaa opetellessa, kun mulla ei ole sitä kv-tutoria neuvomassa. Kirjastokortin hankkiminen oli helppoa, paitsi että mukaan varaamani melko hyvä passikuva ei kelvannut vaan kirjastoihminen räpsäsi minusta kammottavan pölähtäneen kuvan korttiin.

Valtaosa kirjoista on suljetussa varastossa, eli teen tilauksen haluamastani kirjasta joko netissä tai propuskalla ja 2-3- tunnin kuluttua haen kirjan tiskiltä. Jos kirjaa ei saa kotilainaan, jää kirjastokortti pantiksi lukemisen ajaksi. Luulin saavani kirjan kotiin, joten mulla oli paperia mukana just ostoslistan verran. Tuhrasin sen täyteen mikroskooppisen pienellä käsialalla tehtyjä muistiinpanoja ääneenajattelusta ja päätin tulla seuraavana päivänä uudelleen läppärin kanssa. Wifi on, aulasta saa kaffee ja limua automaatista. Narikassa on tädit, muuten yliopiston on niin kuin yliopistot yleensä.

Kirjastossa saa ajan kulumaan aivan valomerkkiin asti, Veleslavinovalla on U Knihovny-baari jossa kävin kielikurssilaisten kanssa. Kellarissa oli jotenkin samanlainen nihkeän kostea ummehtunut dunkkis kuin kirja-kirjastossakin. Peruspaikka, henkilökunta puhui englantia ja oli suunnilleen ystävällismielistä. Viini oli halpaa. Voisin mennä toiste, eiköhän me heti maanantain kurssin jälkeen taas ;)

Auld lang syne ja niin edelleen

Mitä sitä tuli tehtyä vuonna 11?

Luin laskujen mukaan 122 kirjaa, kun jätetään kuvakirjat, sadut ym. nopsalukuiset ja toisaalta tietokirjat listauksista pois. Selvästi vähemmän kuin edellisvuosina, lukumaku joko kapenee tai kirjat maailmassa huononee. Realismi ei jaksata, mutta urbaani spefi tympii. Kirjahyllyn kasvattaminen ei enää tunnu kiinnostavalta, tarkoittaako tämä että on aika vaihtaa e-kirjoihin?

Nähtyjä keikkoja pikaisen kalenteriselauksen mukaan parikymmentä (fifty-sixty maailmalla-kotimaassa), kovimmat the Hives ja ehkä Danko Jones. Annetaan vielä M. Monroelle mahdollisuus tänään, harmin paikka että Imperial State Electric perui. Pitikin rahdata ahterinsa maamme pääkaupunkiin ihan sitä varten ja siis turhaan :[ Tää on jo kolmas tilaisuus jossa/josta ISE menee ohi ja sivu suun. edit 1.1. MM oli juuri niin adhd kuin odotin, ei kohonnut kärkikeikaksi. 

Musiikkituttavuuksia Royal Republic, Graveyard, Orchid, Rival Sons, liuta depressiivisiä stoner-pumppuja.

Vuoden levy... tääpä onkin paha. D-A-D nousee sympatiapisteillä aika kärkeen, vaikkei levy (jonka nimeä en yritäkään muistaa ulkoa) ole mitenkään kuolemattoman hyvä. Mutta kun ne vaan on olleet mun lemppari ikuisesti. Yllättävän usein on kuulottimissa soinut Amorphiksen The Beginning of Times ja Mastodonin Hunter. Ja Rival Sons ynnä Royal Republic.

Reissun päällä parasta oli New York, Olomoucin juhannus ja Oxfordin sumu. Wien kohosi lempparikaupunkilistalla aikaisemmasta kiva-mutta-vähän-tylsä -sijoituksesta, sitä paikkaa pitää nyt Tukholma.

Vuoden viini oli W3. Graham's LBV hyvänä kakkosena, mature cheddarin kanssa aikamoista nannaa. Myös Berliinin market-riesling oli loistava.

Mitään en tainnut oppia, enkä päässyt viisastumaan. Näillä mennään ensi vuoteen: elävää musiikkia ja uusia kaupunkeja. Vähemmän vauhtia, ehkä.

Joulu Berliinissa

Kun etsin tietoa saksalaisista jouluperinneruoista, törmäsin useaan mainintaan racleten suosiosta. Vaikken olisi tätä tiennyt, olisin sen saanut tänään kenttätutkimuksessani selville kun tihkusateessa paarustin Ku'dammilla mokomaa systeemiä etsimässä. Valittaen loppu kaikkialla. Vihdoin lännen nopeimmasta tärppäsi: KaDeWe:n raclettepannu-poltin-masiina ei ollut erityisen kallis, ja melko pienikokoinenkin viedä kotiin. Tiedän laitteelle heti viikon sisään toisen käyttökerran, joten kohta se alkaa olla hintansa haukkonut.

Kunhan suku saapuu, pöydässä on raclettejuustoa ja tilsit-juustoa meille rohkeille. Hillosipuleita, pikkukurkkuja, oliiveja, patonkia, perunasalaattia ja salaattia. Karnivoreille melkoisen umpimähkään valittuja braatwursti-salami-kalkkunajudansseja.

Viinivalikoimat perusmarketissa saa ihmisen laulamaan onnesta, sitten kun astuu viinimyymälään niin itkuhan siinä pääsee. Lasissa nyt viitosen Alsacen Riesling, ja ensimmäinen kulauksesta lähtien silkkaa juhlapyhää! Cremante d'Alsace jäähtyy tervetulomaljaksi, ja otinpa sitten huvikseni myös pinot noiria ja pinot grisia illaksi, kun sitä kerran on sopuhintaan tarjolla. Mutta vastapainoksi ei jouluhalkoa eikä macaroneja (ainakaan tänään).

Hedelmää lautasella

Olipa hyvät lauantai-puputukset! Ay carimba! Jeera-valkoviiniporkkanoita Jamien ohjetta muutellen, rucola-perunasalaattia ja fetatyyppistä juustoa, mango-chilikastiketta, vesimelonisalsaa ja maissisalsaa. Ciabattaa ja Castillo di Liria -viiniä. Viini ei ollut mistään kotoisin, mutta paremman (W3:n) puutteessa meni alas. En huomannut siinä mitään erikseen mainittavaa vivahdetta tai sävyä, tosin join sen varmaan liian kylmänä. Illallinen myöhään, kun polttavin helle on hellittänyt. Tänne suuntaan tässä viikon ajan Karibiaa odotellssa.

Helle-histamiiniruokaa

Auts. Helteessä wokkailin kokoon tofua ja nuudeleita pysytellen vain lempparimausteissani: valkosipuli, inkiväri, jeera ja sweet chili. Sain tästä setistä normaalia voimakkaamman allergiareaktion, jota tässä loiventelen edelleen. Joku rakkaista ainesosista on mulle paha Histamiini, ja se ei  ole pop eikä edes klop. Onneksi oli hyvää, jos olisi jäänyt viimeiseksi atriaksi.

Kuvassa olevaa Frizzantinoa en kuvitellutkaan juovani ruoan kanssa, mutta  kolmenkympin helteessä se tuntui ainoalta mahdolliselta juotavalta. Ei siideri, luonnollisestikaan ei punkku eikä edes valkoviini tuntunut maistuvan mutta pirskahteleva melkeinspumante solahteli alas allergiareaktion turvottamasta kurkusta vaivatta :[

Helleruokaa

Mikähän into on ryhtyä tekemään ruokaa uunissa kun lämpötila kohoaa lähelle +30 astetta? Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Viikonloppuna pöydässä oli baba ganouj'maista valkosipulista munakoisosalaattia (10 kynttä uunissa paahdettuna ei tunnu missään kahdelle hengelle!) ja halloumisalaattia. Viininä taas W3, tämän kesän viiniarvioista taitaa tulla supertylsiä.

Keittiö ja kokki hehkui kuumuutta paistamisen jälkeen, eikö ruokalistalla olisi voinut olla kylmää keittoa, häh?

Vuodenvaihtoruoka 2010-2011

Ei ollutkaan sushi &co vaan italialaista: perussetti-antipasti (kaprikset, oliivit, artisokka, kuivatut tomaatit, pesto+crostini, savulammasta [no tämä nyt ei kuulu perussettiin yleensä], melanzane alla parmigiana ja dolcina semifreddo. D'Istinto syrah ryhditti tukevaa ja rasvaisehkoa kasvisruokaa hyvin, sen sijaan Chilen luomumerlot 35 astetta ei. Yksi vieraista luonnehti viiniä "lapselliseksi".

Huomioitavaa oli munakoison erittäin runsas hupeneminen paistettaessa, paistajalle tuli jo huoli riittääkö kaksi kauniin mustanpullukkaa koisoa 4 henkilölle. Riitti, mutta kuudelle ei olisi riittänyt. Ruoka oli moussakan ja lasagnen välimuoto, hyvä ja täyttävä jos kohta turhan tanakka arkipöytään kolmen juustonsa ansiosta.

Espressolla maustettu semifreddo pääsi jäätymään yli semin (4 tuntia pakastimessa), ja henk. koht. en näköjään pidä erityisesti mascarponen mausta. Tamperelaisten lakka- ja karpalokonvehtien ja Carolans'in kanssa sain kumottua annokseni, mutta seuraavan kerran se valmistuu kotimaisesta tuorejuustosta tai muusta hivenen keyemmästä kiitos.

Illan kuohuviinit matkasivat ympäri Eurooppaa, ja voittajaksi selviytyi berliinintuliainen: oli hyvä että kannoin Fürst von Metternich -skumppaa useamman pullon.

Oli mukavaa, ilta venyi yöksi ja aamuksikin mutta mikäpä oli ollessa hyvien ystävien seurassa.

Kolmas lasillinen toden sanoo

Lindemans Cawarra Shiraz-Cabernet 2008 tuli avattua ennen kuin vieraat ilmoittivat etteivät pääsekään tulemaan. Olihan se sitten juotava, kolmannen (viimeisen) lasillisen kohdalla huomasin että viini on mainiota. Se on poistumassa Alkon valikoimasta, harmin paikka. Kyytipoikana juustosalaatti vain oli viinille aivan liian vaisu ja neutraali. Salaattikulho on Sagaformin venho, jonka kannoin Tukholmasta viime talvena. Huomaa myös pähkinäkulho-soutuvene, joka on hankittu niinkin trendikkäästä paikasta kuin savonlinnalaiselta huoltsikalta... Melkein samaa tyyliä, vain tyyli puuttuu.

Uusin juustoihastukseni kuvassa oikealla on Castello Golden: puna-valkohomejuusto, josta vanhemmiten irtoaa ihastuttava kitin tuoksu ja sen koostumus pehmenee voimaisen valuvaksi. Saman firman valkohome sen sijaan on vaatimatonta, sinihomeesta pidän.

Chevré-tomaattikeitto, Sauvignon blanc

Lurtonin poikien Tierra de Luna Sauvignon blanc oli NIIN herukanlehtimäinen, että. Vähän liikaakin, muut nyanssit jäivät äidin Marskin juoma-konnotaatioiden varjoon. Mutta jos maku on kelvannut marsalkalle niin kaipa sen pitäisi kelvata meillekin. Kumppanina nautimme vuohenjuusto-tomaattikeittoa ja täysjyväpatonkia. Jälkiruoaksi niitä ihqu-suklaa-voikeksejä (saksalaisia) jätskiin murennettuna.
Suomalaisille siidereille sanon adjö, Bulmers peittoaa esanssit 27-0.