Unessa istuin valtaistuimella, tennistuomarin korokkeella tai metsästystornissa korkealla, korkealla meren yllä. Lämmin tuuli puhalsi hiuksiini, olin niin korkealla että alas katsominen pelotti hirvittävästi mutta kuitenkin alas piti katsoa. Näin kauas merelle saakka ja näin kuinka laiturin alle oli hukkunut kaksi beluga-valasta. Vähän syvemmällä meren pohjassa oli maahan joskus muinoin laskeutunut avaruusalus, en osannut päätellä onko se hiekkaan uponneena piilossa vai hätälaskun jälkeen vajonneena. Parvi keltaisia lintuja täplitti meren pinnan, kuulin ihmisten riemunkiljahdukset lämpimässä meressä.
I sat on a throne or on a tennis referee's tower high, high above the sea. Warm wind blowed, the throne was so high that looking down scared me but still I needed to watch. I saw two drowned beluga whales under the pier, on the deep I could distinguish the contours of a space ship in the bottom of the sea. Couldn't tell if it has been hidden there or just sunken accidentally. A flock of bright yellow birds landed on the water surface, I could hear people's happy voices from beneath.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti