Muahhaha! Unen vaikutteet oli taas ilmiselvät, mutta aineksista koottu dramaturginen ylöspano erilainen kuin ennen olisi ollut. Luin illalla Kathryn Stockettin Piiat ja mulle ikään kuin tehtiin oharit, mutta sillä lailla lievästi ja sivistyneesti.
Unessa odotan deittiäni lumen saartamassa kahvilassa maassa jonka kieltä en ymmärrä. Välillä käyn sisävaatteissani ja ilman kenkiä kurkkimassa ulkona, alkaako sitä ihmistä kuulua. Kahvilan omistaja on suomalainen, päädyn aikani kuluksi juttelemaan hänen kanssaan kun paikka on jo menossa kiinni ja seuralaistani ei vain näy. Omistajalla on iso kiltti koira ja pieni äksy poni, poni pukittelee ja potkii jalkani kipeille mustelmille. Tästä ja ohareista suivaantuneena otan jämerän Deadmouser-aseeni, marssin seuralaiseni tykö (kappas, nyt hän löytyy välittömästi) ja ammun kundilta jalkapöydän muhjuksi.
Aika katarttinen, itse asiassa.
The influences of the dream were obvious, but the dramaturgy somewhat rougher than previously. I did read Kathryn Stocketts The Help yesterday evening.
I'm waiting for my date in a café surrounded by deep snow. I've been waiting already for some time. I pop out in the snow every now and then in my thin clothes to see if the guy is coming. Finally the café is closing, I end up talking with the owner who has a big kind dog and a tiny moody pony. The kicking pony bruises my shins, angry about this and being stood up I grab my sturdy Deadmouser gun, march to the guy (now I find him easily) and shoot his foot into bloody pulp.
Rather cathartic, all in all.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti