Olen uneksinut useita kertoja talosta, joka on korkea ja
kapea, juuri yhden huoneen levyinen. Nyt juolahti mieleeni, että tällaista taloa
myös torniksi kutsutaan.
Torniunissa pyrin aina katolle, ylimpään kerrokseen, ulos.
Vaikka huimaa, pelottaa, hissi natisee, katolla tuulee, saatan pudota ja
kauhistuttaa niin aina olen menossa sinne. Viime yönä ylin kerros oli numeroltaan 6,5. Ikivanha hissi
huojahteli vaarallisesti matkalla ylös ja itse tornikin huojui tuulessa. Torni
oli hotelli (ei kuitenkaan hotelli Torni), halusin huoneen sen katolta. Ei
haitannut vaikkei huoneessa ollut kattoa, ja oikeastaan se ei ollut huone vaan
tuulinen terassi. Korkeanpaikankammo halvaannutti jalkani, mutta silti kömmin
hissistä katolle katsomaan ulos, alas ja ympärilleni.
I dream about thin and high buildings, the kind of buildings
that are called towers. I always aim for the roof despite my vertigo, fear,
wind, creaky old elevators and every other imaginable scary thing.
Still I need
to get to the roof.
Last night I dreamt about a tower hotel. I rode the elevator
to top floor, number 6,5. It was windy, the elevator and the whole tower swayed
in storm. I had a penthouse reserved , or actually it was just a windy
terrace. Although my legs were paralyzed from fear I just had to get there and
look out, down and around me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti