Ei se ollutkaan ainutkertainen tunne

Luulin, että blues-tagini jää näivettymään Joe Bonamassa-huuman haihduttua.Tässä tulee toinen: on fiilis johon keskitempoinen valitus puree kuin rabies, oikein etsimällä etsin Bonamassan hitaampia biisejä kuunneltavaksi. Melkein kuin itkuvirsiä :{