Viime yönä piileskelin zombeja kartanossa, ajojahti ihmislajia kohtaan oli alkanut. Onnekseni zombit olivat vasta äskettäin muuntuneet zombeiksi, joten aivojensyöntihimo oli niille uutta eivätkä ne olleet vielä järin järjestäytyneitä. Eräs puolittain ihmisennäköinen jopa päästi minut käsistään ja neuvoi paikan jonne piiloutua. En osannut olla kovin huolissani hengestäni, toki tilanne oli vakava muttei aivan hirvittävän pelottava kuitenkaan. Ehdin katsella kartanon kauniita art nouveau-koristeita ja lyijylasitöitäkin piilopaikastani.
Unen päätteeksi kohtasin 3-4 zombia lähitaistelussa. Aseenani oli vain piirongin päällä olevat esineet: messinkinen ovenkahva, vanhoja kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Asettelin aseeni pitsiliinalle mahdollisimman lähelle ja aloitin heitellä puoliksi poltettuja kynttilöitä zombijoukkoa kohti. Herää siitä sitten pikkukaupungin uniseen arkeen laittamaan pyykkikonetta päälle ja laatimaan ostoslistaa automarketiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti