Voi mieli! Luulisi että kun jossain Prahassa on käynyt niin monta kertaa, tänne tulo olisi jotenkin helppoa, tuttua ja arkista. Kun vain piipahdan tutussa paikassa. Ja pyh. Taas kerran odotin että sillä sekunnilla kun jalkani asetan Tsekin tasavallan maaperälle, on kaikki täydellisen awesome ja hunky dory.
Ei alkanut hyvin: kaupunki oli perjantai-iltana täynnä kännääviä teinejä! WTF? Nytkö se ilmiö on sit lopullisesti rantautunut tännekin? Kansallisteatterin sisäpihalla oli ah niin tuttuja laumoja skumppapullo kädessä kiljuvia pissiksiä ja kaljatölkin kanssa parveilevia poikia. Maassa sylkyä, kusta, yrjöä. Yök. Maksan lentolipun hinnan pästäkseni pois Suomesta seuraamasta kyseistä huvitusta, haloo.
Kaik muukin meni mönkään eilen. En ollut ehtiä ruokakauppaan, kaupassa oli kallista, kaupungilla oli pelkästään turisteja, hotellin aamiaisella oli sotkuista, huoneen kylppärissä haisee kosteus, eilisillan suunnitelmat piti jäädyttää aivokuolleisuus-väsymyksen takia. Ja prkl, täällä ei paista edes aurinko. Mielikuvissa ja odotuksissani täällä paistaa aurinko. Aurinko ylös niin kuin olisi jo!
Saas nähdä miten viikonloppu tästä etenee, täytynee ehkä palata muutama jalka tai solmu maan pinnalle päin.
Too great expectations, eh? Even have visited Prague zillion times, still I tend to think that coming here makes everything just fucking perfect and awesome, hunky dory.
Yesterday I witnessed herds of drunken teenagers gathering at Narodni Divadlo yard with their sekt bottles or beer cans yelling, shouting, spitting and being totally like finnish teenagers. Sigh, now the phenomenon has reached Czech.
So far hasn't the perfect beginning for a perfect holiday in other ways too: almost missed opening times of grocery stores, only tourists in the city centre, hotel bathroom smells like mold, breakfast room was messy and filled with rude people, and finally: the sun doesn't shine! WTF? The sun shines in my imaginary Prague. Always.
Do I need to descend some feet or knots closer to planet Earth here with my expectations?
1 kommentti:
Niin kuin yleensä, asioilla on tapana järjestyä. Nyt kaupunki on jo asettunut oikeisiin mittasuhteisiin, ellei oteta huomioon megalomaanista väsymystä kun nukkumaanmenoaika oli puoli kolme ja herätys puoli kahdeksalta. Aurinko ei paista vieläkään mutta hei, ei se haittaa.
Lähetä kommentti