Unikanta on niin hyvissä sfääreissä muutenkin, että kuumehoureet eivät erotu edukseen. Aikaisemminhan kuumeunet ovat olleet niitä kummallisimpia.
Yönä muutamana kahlasin pimeässä metsässä kompastellen mustassa pitsissä. Mietin, että pitsi on pienissä määrissä kaunista mutta kun sitä on maa täynnä, liika on liikaa. Koko metsän pohja tulvehti pitsiä, kerroksittain ja kasoittain. Toisena yönä alkoi sataa lunta ja jäin ulos ihastelemaan lumihiutaleita. Pikkuhiljaa lumisade yltyi myrskyksi, samalla hiutaleet muuttuivat mustiksi. Oli ilta ja muutenkin pimeää, musta sade pimensi maiseman täysin läpinäkymättömäksi. Tiesin, ettei musta lumisade ole totta ja yritin ottaa siitä kännykämeralla valokuvan.
My dreams have been so rich and full bodied that feverish dreaming does not exceed normal imaginary level like it previously has done.
One night while in fever I was wandering in a dark forest, stumbling in black lace. The lace was everywhere, layers and layers of it. I thought how beautiful lace is in small quantities, but too much is really too much. The other night it started to snow. I stayed out in the snowfall when it turned into storm and the snowflakes turned black. Dark night got even darker, impenetrable dark veil. I knew that the phenomenon was not true and tried to capture it with my mobile phone camera, not succeeding.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti