Taas oli tulossa maailmanloppu niin hitaasti ettei suurta hätää ollut. Ydinsota oli menossa, ja taivaalla näkyi jo vihollisen koneita ja kukkakaalinmuotoisia pilviä, mutta tiesin ettei ennen huomista tapahdu mitään kauhistuttavaa. Oli aikaa vetäytyä kaikessa rauhassa kellariin, etsiä lipaston laatikoista alakoulussa tekemäni säteilynkestävät verhot oven ja ikkunan eteen ja jopa miettiä miten suojassa jaksaa yhden mukana olevan ynseää asennetta. Pohdin myös, onko kaasunaamari päässä mahdollista puhua ja huurustuukohan silmälasit hengityksestä se päässä.
The end of the world is near, but nothing bad happens before
tomorrow. The nuclear war is ongoing already, mushroom clouds and bombers and
all. But not until tomorrow. There’s good time to retreat into basement,
remember to fetch the radiation-proof curtains I’ve stiched while in primary
school and even get bored with one of the refugees at the shelter.
Is it possible to speak while having your gas mask on? Does
it get frosty with breath?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti