Ilma oli täynnä näkymättömiä silkkimäisiä rihmoja, raitiovaunun yläjohtoja tai trapetseja. Jos tiesi, missä rihmat sijaitsivat, niitä pitkin pääsi liikkumaan. Joka risteyksessä täytyi hiljentää ja tutkia, kumpaan suuntaan rihmoja menee. Rihmastosta ei ollut olemassa karttaa ja vain harvat ihmiset tiesivät niiden olemassaolosta.
Kuljin aluksi varovasti ja laitoin jalat maahan säännöllisin väliajoin, koska ihmisen kuuluu niin tehdä. Pian kuitenkin huomasin, että se on turhaa. Jatkoin kokonaan ilmassa.
Pitkillä suorilla pääsi hurjaan vauhtiin, kunhan tiesi vähän jarrutella ennen seuraavaa risteystä. Sanaton lentokoodisto edellytti muun muassa, että liikennevälineiden sisällä ilmassa kulkeminen oli kiellettyä. Se aiheuttaisi muissa matkustajissa liikaa levottomuutta. Kieltoa uhmaten leijuin salaa tyhjän junavaunun päästä päähän, vain siksi että tiesin rihmoista ja osasin leijua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti