Kun herää, tai ainakin kun minä herään, aivot työstävät tilannetta jonkin aikaa. Kuka, mitä, missä...
Pikkuhiljaa pääsee kiinni ensimmäisestä päiväajatuksesta ja -tunteesta.
Jonkin aikaa se tunne on ollut joulu, sellainen lapsuuden joulunodotusolo kun mikä vaan on mahdollista ja kaikki odottaa. Voi joko herätä tai upota takaisin uneen, kumpikin on hyvä vaihtoehto. Hieno fiilis! Joskus taas herää irrationaaliseen karmeaan pettymykseen että tämä sama tylsä todellisuusko täällä vielä odottaa. Olosuhteet eivät ole muuttuneet mihinkään, joten mitään syytä erilaiselle aamuololle ei ole. Kunpahan vain aivot temppuilevat.
After waking up, at least in my case, there is some time when brains are working on the situation: who am I, where, what... Then slowly the first day thought and feeling reaches you.
For some time that first feeling has been like xmas, childhood xmas anticipation when everything is possible and all the exciting things in the world just await for me. I can either wake up to slide back to dream. Great sensation! Then some mornings the first feeling is an overwhelming disappointment: oh it's the same boring reality here again. External circumstances are the same, no reason to feel different. Just some anomaly of the brain.
Btw, the song titled "Somewhere between waking and sleeping" by Air is so good.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti