Unet ovat alkaneet normalisoitua elämäntilanteen myötä. Saatan uneksia hyvinkin tylsiä arkisia pätkiä, joissa ei ole mitään muisteltavaa. Kunpahan kulutan aikaani ja lataan kaaliani. Viime öinä olen nähnyt joitain lyhyitä unijaksoja, jotka tuntuvat merkityksellisiltä herättyä.
Kuljen maanalaisessa parkkihallissa tai metrokäytävissä. Vastaani tulveksii ihmisiä ja tiedän että jossain aivan lähellä on käynti maan pinnalle, liukuportaat tai tikkaat. Vaikka näen ihmisten laskeutuvan alas, en silti itse löydä ulospääsyä. Vielä.
Olen lautalla matkalla Suomenlinnaan, on syystalvi ja lautta tai lossi puskee jäähyhmässä. Työpuhelin luiskahtaa käsistäni ja lentää jäälautalle, kysyn esimieheltäni onko minun aivan pakko henkeni kaupalla sukeltaa hyiseen veteen hakemaan sitä.Viivyttelen puhelimen pelastamista liian kauan, tiedän että asiat muuttuvat siitä hetkestä lukien kun puhelin vajoaa pinnan alle.
I've started to have boring dreams again :) Only some significant fragments lately, something my subconscious wants me to remember.
I wander around in an underground parking lot or in an subway tunnel. I see people walking towards me, so there is a way out somewhere near. An escalator or steps to the surface. I know there is a way out, I just can't see it yet.
I'm on a ferry to fortress Suomenlinna. It is early winter and the ferry struggles through icy slush. My work mobile fells of my hands into a block of ice. I ask my superior do I really have to dive into icy water to save it, even though it can be dangerous. I linger and think too long, the phone sinks below the surface and I know something is about to change fundamentally.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti