Maku. Siis vanhemmiten muuttuu joko kevyemmän tai raskaamman suuntaan, taiteenalasta riippuen. Nuorena luin (pakon edessä, osin) vakavaa ja ylevää korkeakulttuurista kirjallisuutta ja kuuntelin (osittain) kevyttä musiikkia. Vuosi vuodelta lukumaku kevenee ja musamaku rankistuu. Yhteispaino lienee sama kuin aina mutta mittasuhteet ovat muuttuneet.
Kollega totesi jotansakin että " kevyen musiikin kuunteleminen on mulle raskasta", ja niin se vain on. En tässä 13n päivän työputkessa nyt jaksa ryhtyä analysoimaan, mutta metallimusiikki on ihmisen psyykelle jotenkin katarttista, elävöittävää ja ylevää. Ja kyllä kolmella soinnulla + kolmessa minuutissa pitää pystyä operoimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti