Taas on duunisuma päässyt kasvamaan niin älyttömäksi, etten pysty muistamaan kerralla (useista kalentereista huolimatta) kaikkea mitä olen luvannut tehdä, valmistella, toteuttaa, suunnitella. Opiskelut siihen päälle.
Pitäisi stressata, stressaan vähän siitä etten stressaa. Koen etten koe olevani omnipotentti, mutta kun olen ihan varma että kaikki järjestyy. Olen näköjään rauhaisin mielin; ehdin ja muistan ja saan aikaan, ja lopputuloskin on OK. Vaikka nyt (kun vielä olisi aikaa) en saa aloitettua mitn. Epäproduktiivinen saamattomuuden tila kestää aina kuumeisen tekemisvaiheen loppumisesta seuraavan alkuun, välimalleja ei ole. En tohtisi ryhtyä ajanhallinnan kouluttajaksi tai mentoriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti