Smack-anekdootista tulikin mieleeni...
Jostain syystä olen musiikin ja musadiggailun suhteen tosi tiukka, vanhanaikainen, puristi tai jotain vielä friikimpää.
Teesini ovat:
# Ei voi sanoa pitävänsä jostain artistista/bändistä, ellei ole kuunnellut koko tuotantoa läpi. Siis ei voi hihkaista "ihana bändi" kuultuaan yhden biisin radiosta.
# On kuunneltava, mielellään hankittava koko tuotanto kotiin ja tutustuttava diskografiaan ennen mielipiteen ilmaisemista. Biografiset tiedot, soittajien yhteydet muihin bändeihin ym. historia on syytä ottaa selville.
# Mikäli uusi tuttavuus sattuu kuulumaan genreen, joka ei ole läpikotaisin tuttu, on otettava koko musiikinlaji käsittelyyn ja etsittävä vaikutteiden antajat/seuraajat/samanlaiset bändit.
Tunnustan vajoavani joskus rokkipoliisiksi kun kerron musiikista (lue=luennoin) ystäville. Sori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti