Jonathan Carroll

Jonathan Carroll --> kotisivunsa

Luettu White apples, Land of laughs, Kissing the beehive, Marriage of sticks
Lukemista odottavat Voice of our shadow, Glass soup, Sleeping in flame, Bones of the moon

Miksen ole aikaisemmin törmännyt heppuun? Carroll kävi Suomessa Hgin kirjamessuillakin viime vuonna. Kirjoja on tosin suomennettu vasta kaksi, vaikka tuotannossa on yhteensä 17 (?) teosta 1980-luvulta lähtien. Spekulatiivista fiktiota, suoraan sanottuna silkkaa fantasiaa. Carroll leikittelee ajatuksilla identiteetistä, kuolemasta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja yleensä elämän aikana tehdyistä valinnoista. Mitä jos voisimme palata ajassa takaisin opastamaan nuorta minäämme ennen jotain tärkeää valintaa? Olisiko lopputulos sen onnellisempi? Miten tekemämme ratkaisut vaikuttavat meihin ja ympärillä oleviin ihmisiin?

Carrollin päähenkilöt tuntuvat olevan järjestään epämiellyttäviä egoisteja tai ainakin aikaansaamattomia luusereita. Toinen yhdistävä piirre on koirien paljous, koirat ovat joko sivurooleissa tai kirjan keskeisessä osassa ratkaisun avaimina. Bullterrierit, dalmatialaiset, jackrussellit ja epämääräiset monirotukoirat kuvataan hellyydellä ja tuttavallisesti.

White apples (suom. Valkoiset omenat ) on niitä kirjoja, jonka juonen voi paljastaa ilman että se lainkaan pilaa lukukokemusta: Viktor Eldritch on kuollut itsekeskeinen naistenmies. Hänen raskaana oleva ex-tyttöystävänsä herättää Viktorin henkiin, koska ex-tyttöystävän vatsassa kasvava tuleva maailman valtias tarvitsee isällisiä neuvoja. Yksinkertaista, eikö totta?

Land of laughs (suom. Naurujen maa) -kirjassa mietitään faktan ja fiktion suhdetta. Kirjailija Marshall France on melkoisen taitava kirjailija; hänen luomansa fiktiiviset henkilöhahmot ovat elävän ja todellisentuntuisia, elävämmän ja todellisemman kuin Francen elämäkerran kirjoittaja Tom Abbey tyttöystävineen voi kuvitellakaan. Tom joutuu keskelle toden ja sepitetyn monimutkaista verkkoa, eikä siinä tarinassa tunneta happy endiä.

Marriage of sticks'in päähenkilö Miranda kokee ikävän yllätyksen; hän saa tietää olevansa kuolematon, hänelle näytetään baseball-stadionin katsomollinen hänen menneitä inkarnaatioitaan, ja joka ikinen niistä on yhtä epämiellyttävä oman edun tavoittelija. Onko liian myöhäistä muuttua ja muuttaa tulevaisuutta?

Kissing the beehive oli lievä pettymys, koska jännitystarinasta puuttuivat fantasian ainekset. Kuitenkin nokkela, kiero ja (tietenkin kun Carroll on kyseessä) yllätyksellinen tarina rikoksesta ja kaikenvoittavasta rakkaudesta joka lähentelee pakkomiellettä.