Käytiin Prahassa leffassa monta kertaa, hankin Palace Cineman alennuskortinkin. Kortilla lippu 129 czk, taide- tai marginaaliteatterihin kuten Aeroon, Okoon tai Svetozoriin ilman bonuskortteja 99. Noissa pikkuteattereissa on kiva nostalgian tuntu, vaikka kovat penkit puuduttaakin persukset. Vielä jos/kun esityksessä juotu viini tai olut painaa rakkoa, niin elävän kuvan elämys on kovin fyysillinen ja kokonaisvaltainen.
Huhti-toukokuussa nähdyt elokuvat (linkit IMBd:n sivuille)
Fountain: (2007) Kolme miestä tai yksi ja sama mies eri aikoina etsimässä ikuista elämää: espanjalainen konkistadori, nykyajan tiedemies ja tulevaisuuden joogi/guru. Elokuva on visuaalisesti hieno, verkkainen, väri- ja äänimaailmaltaan upea. Kiivaita juonenkäänteitä voi etsiä muista leffoista.
Pi: (1998) Ohjaaja sama kuin edellisessä, Darren Aronofsky. Nähtyäni Fountainin, odotukseni olivat korkealla. Pi upposikin minuun, mutta täysin eri tavalla kuin hitaasti virtaava Fountain. Pi oli mustavalkoista kaupunkikakofoniaa, psykologinen trilleri nuoresta matemaatikosta joka kärsii painajaismaisista päänsäryistä ja koettaa löytää matemattisista kaavoista ja lainalaisuuksista vastauksen elämään, maailmankaikkeuteen, kaikkeen. Aivan kuin olisin kuullut samanlaisesta yrityksestä aikaisemminkin...? Palkkioksi kaavan luovuttamisesta olisi luvassa niin maallista kuin hengellistäkin hyvää, loppuratkaisu on kaikessa absurdiudessaan [hankala sana] loistava ja ainoa oikea!
Sunshine: (2006) Brittiläinen tieteiselokuva Alienin hengessä. Alkuasetelma on tuttu; maailma on tuhoutumassa ja retkikunta lähetetään pelastusretkelle avaruuteen. Kaikki alkaa kuitenkin mennä pieleen, ja isosti sittenkin. Juoni on keskivertoperuspullaa, leffasta nousi muutama pohdinnan hetki kun mietin tekojen ja valintojen kauaskantoisia seurauksia.
Stranger than fiction: (2006) What if -ajattelua romanttisessa fantasiakomediassa. Mitä jos... kirjailijan luoma henkilöhahmo onkin jo olemassa, ja elää elämäänsä tietämättä sen mutkien johtuvan kohtalon tai sattuman sijaan kirjailijan kirjoittamista juonenkäänteistä? Harold Crickille tämä tieto tulee aikamoisena järkytyksenä, varsinkin kun hänen elämänsä kirjailijalla on tapana aina romaanin lopussa tappaa päähenkilönsä?
Palvelin Englannin kuningasta: (2006) Harvinaista herkkua, tsekkiläisen veijariromaaniklassikon filmatisointi. Tarina supliikkimiehestä, joka aina oikeassa paikassa väärään aikaan ja samalla todenmukainen mutta draamaksi viännetty kuva Tsekkoslovakin lähihistoriasta. Tsekkiläinen huumori ei todellakaan ole aivan valkoisimmasta päästä!
Kikin lähettipalvelu: (1989) Hayao Miyazakiin voi aina luottaa. Henkien kätkemä, Liikkuva linna, Naapurini Totoro ja tämä Kiki-noitatytön itsenäistymistarina ovat kaikki (käytän sanaa sen kamalasta inflaatiosta huolimatta) lämminhenkisiä ja hyvän mielen elokuvia. Animaatiojälki on linjakasta. Erityisesti nautin iltakuvista, valojen ja varjojen leikistä. Fantasiaa ja taikaa ei tarvitse perustella tai selittää, Miyazakin elokuvissa se on kaiken lähtökohta ja perusta.
ja oli vielä joku mutta nyt se unohtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti