Marraskuussa kävin Lontoossa katsomassa STOMPin vähän niin kuin musikaalin asemesta. Tykkäsin kovasti. Rytmiä ja ääntä saa aikaan niin pienillä jutuilla, vaikka vain sanomalehdellä. Sitä esitettiin tosi pienessä Ambassadors -teatterissa, olin jotenkin kuvitellut West Endin teatterit isommiksi ja hienommiksi. On kai siellä koreampiakin rakennuksia joissa laulellaan.
Prahassa vieraili japanilainen Yamato-rumpuryhmä, ja tykkäsin tästäkin. Kalliihkolle lipulle (viitisenkymppiä eurorahassa) sai kovasti vastinetta, lähdin ennen narikkajonoa kahden tunnin jälkeen toisen encoren aikana ja sinne ne jäivät vielä rummuttamaan.
Esityksissä on aika paljon samoja elementtejä, vaikka kumpikin on uniikki ja omanlaisensa. Molemmat on tosi fyysisiä, mukana huumoria ja vuorovaikutusta yleisön kanssa ja ystävällistä yleisön rytmitajulle naureskelua. Katselin yamatolaisten hauiksia, ja mietin että noin hurjasti rummuttaessa käsivarret pysyys sutjakassa kunnossa. Ryhmä kuulemma aloittaa päivän treenit 10 kilsan juoksulenkillä, vasta sen jälkeen soitellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti