Perheen kanssa ei ole helppoa. Ei kirjan päähenkilöllä Alanilla ainakaan. Hänen isänsä on vuori, äiti pesukone ja veljessarjaan kuuluu mm. saari, venäläiset maatuska-tyyppiset sisäkkäiset kolmoset ja paha kuollut poika joka hautoo veljenmurhaa. Alan itse on olemukseltaanaika lähellä ihmistä, muttei täysin kuitenkaan.
Alan, Andrew, Andy tai jotain sinne päin tasapainottelee ihmisyyden ja outouden, sukurakkauden ja -vihan välissä ja samalla varustaa Torontoa ilmaisella langattomalla verkolla.
Alanin perheasetelma jo riittävän weird ollakseen viehättävä, ja Doctorowin kieli viehätti myös kun ensin sain uitua siihen sisälle. Koko kirja on nautittavaa uuskummaa, muutama langattomaan verkkoon liittyvä termi taisi mennä yli hilseen mutta mitä siitä.
11.14.2009
Vakavasta kevyempään, kevyestä raskaampaan
Maku. Siis vanhemmiten muuttuu joko kevyemmän tai raskaamman suuntaan, taiteenalasta riippuen. Nuorena luin (pakon edessä, osin) vakavaa ja ylevää korkeakulttuurista kirjallisuutta ja kuuntelin (osittain) kevyttä musiikkia. Vuosi vuodelta lukumaku kevenee ja musamaku rankistuu. Yhteispaino lienee sama kuin aina mutta mittasuhteet ovat muuttuneet.
Kollega totesi jotansakin että " kevyen musiikin kuunteleminen on mulle raskasta", ja niin se vain on. En tässä 13n päivän työputkessa nyt jaksa ryhtyä analysoimaan, mutta metallimusiikki on ihmisen psyykelle jotenkin katarttista, elävöittävää ja ylevää. Ja kyllä kolmella soinnulla + kolmessa minuutissa pitää pystyä operoimaan...
Kollega totesi jotansakin että " kevyen musiikin kuunteleminen on mulle raskasta", ja niin se vain on. En tässä 13n päivän työputkessa nyt jaksa ryhtyä analysoimaan, mutta metallimusiikki on ihmisen psyykelle jotenkin katarttista, elävöittävää ja ylevää. Ja kyllä kolmella soinnulla + kolmessa minuutissa pitää pystyä operoimaan...
11.11.2009
Ei paniikkia, paniikki
Taas on duunisuma päässyt kasvamaan niin älyttömäksi, etten pysty muistamaan kerralla (useista kalentereista huolimatta) kaikkea mitä olen luvannut tehdä, valmistella, toteuttaa, suunnitella. Opiskelut siihen päälle.
Pitäisi stressata, stressaan vähän siitä etten stressaa. Koen etten koe olevani omnipotentti, mutta kun olen ihan varma että kaikki järjestyy. Olen näköjään rauhaisin mielin; ehdin ja muistan ja saan aikaan, ja lopputuloskin on OK. Vaikka nyt (kun vielä olisi aikaa) en saa aloitettua mitn. Epäproduktiivinen saamattomuuden tila kestää aina kuumeisen tekemisvaiheen loppumisesta seuraavan alkuun, välimalleja ei ole. En tohtisi ryhtyä ajanhallinnan kouluttajaksi tai mentoriksi.
Pitäisi stressata, stressaan vähän siitä etten stressaa. Koen etten koe olevani omnipotentti, mutta kun olen ihan varma että kaikki järjestyy. Olen näköjään rauhaisin mielin; ehdin ja muistan ja saan aikaan, ja lopputuloskin on OK. Vaikka nyt (kun vielä olisi aikaa) en saa aloitettua mitn. Epäproduktiivinen saamattomuuden tila kestää aina kuumeisen tekemisvaiheen loppumisesta seuraavan alkuun, välimalleja ei ole. En tohtisi ryhtyä ajanhallinnan kouluttajaksi tai mentoriksi.
11.09.2009
Sergei Lukyanenko: Twilight-tetralogia
Ei pitäisi kirjoittaa mitään, koska joutuu aina syömään sanansa... Nyt joudun vetämään takaisin huoleni urbaanin fantasian kliseisyydestä ja tylsyydestä. Olen lukenut venäläisen Lukyaenkon kirjoista kolme (viimeistä tarinaa vaille): Day watch, Night watch, Twilight watch ja päätösosa Last watch odottaa yöpöydällä.
Hyvän ja pahan tasapainon säilyttäminen on kokopäivätyötä. The Others, hyvät ja pahat vartijat kulkevat Moskovan kaduilla pitämässä huolta, vartioimassa ja tarpeen mukaan rankaisemassa. Villit ja rekisteröitymättömät ihmissudet, velhot tai noidat saavat sakkoja, vankeutta tai heidät eliminoidaan. Järjestys ennen kaikkea, järjestys ja periaatteet.
Tapahtumien keskiössä on Anton, keskinkertaisen voimakas hyvä paimen, joka joutuu sarjan edetessä miettimään hyvän ja pahan olemusta ja uudelleen muotoilemaan omia periaatteitaan.
Venäläisen yhteiskunnan ja nyky-venäläisen ihmisen sielunelämän kuvaus on sarjassa sivuosassa, mutta jo pelkästään se tekee kirjoista kiinnostavia. Muutenkin mallikasta kerrontaa, ei ladattu liian täyteen actionia, välillä vain tuumataan (ja otetaan vodkasnapsi).
Hyvän ja pahan tasapainon säilyttäminen on kokopäivätyötä. The Others, hyvät ja pahat vartijat kulkevat Moskovan kaduilla pitämässä huolta, vartioimassa ja tarpeen mukaan rankaisemassa. Villit ja rekisteröitymättömät ihmissudet, velhot tai noidat saavat sakkoja, vankeutta tai heidät eliminoidaan. Järjestys ennen kaikkea, järjestys ja periaatteet.
Tapahtumien keskiössä on Anton, keskinkertaisen voimakas hyvä paimen, joka joutuu sarjan edetessä miettimään hyvän ja pahan olemusta ja uudelleen muotoilemaan omia periaatteitaan.
Venäläisen yhteiskunnan ja nyky-venäläisen ihmisen sielunelämän kuvaus on sarjassa sivuosassa, mutta jo pelkästään se tekee kirjoista kiinnostavia. Muutenkin mallikasta kerrontaa, ei ladattu liian täyteen actionia, välillä vain tuumataan (ja otetaan vodkasnapsi).
11.08.2009
Italian muisteloruokaa
Jo reilu viikko sitten laadin vieraille antipasti-pöydän, jossa oli kaikenlaista aitoa ja feikki-italialaista. Appelsiinimarinoidut oliivit oli itselleni iloisin yllätys, raikas ja uudenlainen maku:
kalamata-oliiveja, raastettua appelsiininkuorta, fariinisokeria ja öljyä sopivassa suhteessa. Ylijääneen appelsiiniöljyn olisi voinut käyttää johonkin, en vain keksinyt innovatiivisempaa kuin salaattikastikkeen. Kalaan, jos sitä joku söisi?
Tiramisuun ostin savoiardi-keksejä, ja niistä makuun tuli sitruunainen vivahde. Syödessäni mietin lemon curdin lisäämistä seuraavaan tiramisuun; kahvin, sukklaan ja sitruunan yhdistelmä oli hyvä ja ikään kuin hienostunut ;) Tietäähän sen Fazerkin kun lanseerasi sitruuna-suklaapatukkansa.
kalamata-oliiveja, raastettua appelsiininkuorta, fariinisokeria ja öljyä sopivassa suhteessa. Ylijääneen appelsiiniöljyn olisi voinut käyttää johonkin, en vain keksinyt innovatiivisempaa kuin salaattikastikkeen. Kalaan, jos sitä joku söisi?
Tiramisuun ostin savoiardi-keksejä, ja niistä makuun tuli sitruunainen vivahde. Syödessäni mietin lemon curdin lisäämistä seuraavaan tiramisuun; kahvin, sukklaan ja sitruunan yhdistelmä oli hyvä ja ikään kuin hienostunut ;) Tietäähän sen Fazerkin kun lanseerasi sitruuna-suklaapatukkansa.
Justina Robson: Keeping it real
Sivulle 175 tjsp ihan mainio scifi-fantasia jossa kyborgi-neiti henkivartioi rokkitähti-keijua. Lila Black oli aika kiinnostava pakkaus kaikkine koneosineen ja keinoälyineen. Mm. seisaaltaan nukkumis/vartioimis-moodi olisi kätevä. Haukkumasana "satulalaukut" naisten paksuista reisistä sai uuden ulottuvuuden Lilan reisien asekätköistä. Toimintaa, ihan pätevät henkilöhahmot vaikkei Lilaa lukuunottamatta mitää erityisen omaperäistä. Siis sivulle 175 tjsp saakka.
Ja sitten, what the f... Aletaan olla aistillisia, vaatteet vähenee, tunnelma kuumenee ja koko teos muuttuu chick-litiksi eli turhanpäiväiseksi seksilätinäksi. Lila ehtii viettää himokkaita hetkiä niin vartioimansa keijun kuin pahimman vihollisensakin kanssa (spoilaus sallittu :P) Loppukliimaksi (hah, ei edes naurata) jää muiden kliimaksien varjoon ja tarina latistuu olemattomiin.
Miksi, oi miksi?
Mikä pettymys, naiskyborgeja harvemmin kohtaa kirjallisilla matkoillaan. Lila jatkaa eroottisia seikkailujaan sarjan muissa osissa, mutta goodbye tältä lukijalta.
Ja sitten, what the f... Aletaan olla aistillisia, vaatteet vähenee, tunnelma kuumenee ja koko teos muuttuu chick-litiksi eli turhanpäiväiseksi seksilätinäksi. Lila ehtii viettää himokkaita hetkiä niin vartioimansa keijun kuin pahimman vihollisensakin kanssa (spoilaus sallittu :P) Loppukliimaksi (hah, ei edes naurata) jää muiden kliimaksien varjoon ja tarina latistuu olemattomiin.
Miksi, oi miksi?
Mikä pettymys, naiskyborgeja harvemmin kohtaa kirjallisilla matkoillaan. Lila jatkaa eroottisia seikkailujaan sarjan muissa osissa, mutta goodbye tältä lukijalta.
EDIT: Strasbourg
Strasbourg oli ihanan kaunis ja kiva. Imaisen takaisin kaikki pahat ennakkopuheeni.
Maison Kammerzell oli tosi viehättävä vanha rakennus IHAN katedraalin vieressä ja kellot moikuivat sen mukaan vartin välein, ruoka ja viini erinomaista, modernin taiteen museo mukavin ehkä koskaan käymäni (Gustav Dorélla oma huone ja paljon Kandinskia joka aiheutti sydämentykytyksiä), maailman söpöin karkkikauppa... Voin vain kuvitella joulumarkkina-ajan!
Bussimatka Frankfurtista oli molempiin suuntiin tuskaa tietöiden takia, on se nyt törkeää että autobahnilla madellaan n. 10 km tunnissa. Muuten Luffen lento-bussi -yhteys toimi niin näpsäkästi kuin saksalaisen asian kuuluukin toimia. Menomatkalla minut upgreidattiin bisnesluokkaan, tosin jouduin sit syömään kuitenkin economy-kasvisuoan.
Voisin ehdottomasti käydä uudestaan, kesäkaudella tai viininkorjuuaikaan. Auton vuokraus olisi yhdessä kortillisen kanssa matkustaessa must-juttu, niin että pääsisi Riquewihriin, Colmariin ym. viinikyliin maistelukierrokselle.
10.19.2009
Lisää kauneutta tulossa
Juuri postailin liian kauniista kaupungeista, ja uhosin kuinka niistä puuttuu särmä. Sitten olen lauantaina lähdössä Strasbourgiin, jota Helena Petäistö kuvaa kauniiksi kuin koru, ja muutkin matkaoppaat ylistävät. Merde, un bijou! Treenaan tässä ranskaa comme une bête.
Majapaikkanikin on hitto vieköön kaupungin about vanhin talo, Kammerzell jostain 1400-luvulta. Eikö olisi ollut uudempaa hotellia tarjolla, häh? Osaakohan ne ranskalaiset edes tehdä hyvää ruokaa, saati sitten viiniä :>
Joulumarkkinoillehan minun piti sinne Alsaceen mennä, ja Frankfurtin kirjamessuille viime viikolla, mutta näin vain kävi. En taida ehtiä edes Helsingin kirjamessuille tänä vuonna.
Majapaikkanikin on hitto vieköön kaupungin about vanhin talo, Kammerzell jostain 1400-luvulta. Eikö olisi ollut uudempaa hotellia tarjolla, häh? Osaakohan ne ranskalaiset edes tehdä hyvää ruokaa, saati sitten viiniä :>
Joulumarkkinoillehan minun piti sinne Alsaceen mennä, ja Frankfurtin kirjamessuille viime viikolla, mutta näin vain kävi. En taida ehtiä edes Helsingin kirjamessuille tänä vuonna.
10.16.2009
Tulihan tästä vielä jonkinmoinen keikkasyksy
Pitkään näytti kuivalta, mutta nyt loppusyksylle on monenlaista:
29.9. The Datsuns Relentless Garage, Lontoo meni jo
30.10. Sparzanza ja Truckfighters (?) Oulussa
5.11. Mustasch Tavastialla Hgissä
5.12. Hardcore Superstar Kellarissa täällä
13.12. Dio Kaapelitehtaalla Hgissä
15.12. olisi Ian Anderson laulamassa Jethron joululauluja Prahassa Divadlo Karlinissa, let's see josko sinne.
Voi kun ensi kesä olisi hyvä festarikesä!
29.9. The Datsuns Relentless Garage, Lontoo meni jo
30.10. Sparzanza ja Truckfighters (?) Oulussa
5.11. Mustasch Tavastialla Hgissä
5.12. Hardcore Superstar Kellarissa täällä
13.12. Dio Kaapelitehtaalla Hgissä
15.12. olisi Ian Anderson laulamassa Jethron joululauluja Prahassa Divadlo Karlinissa, let's see josko sinne.
Voi kun ensi kesä olisi hyvä festarikesä!
10.03.2009
Mittasuhteita
Skotlanninreissulla viivyttiin erikokoisissa paikoissa: Mallaig 650 asukasta (V:n ottamassa kuvassa) Inverness 55 000, Edinburgh 430 000 ja sitten lopuksi Londinium 7 miljoonaa.Nähtiin delfiinejä, Harry Potter-leffoista tuttu akvadukti höyryjunan ikkunasta, The Datsuns, Wallace&Gromitin isännöimä keksintönäyttely, sir John Soanen koti, ruijanpallasta ja koljaa kauppahallissa, isohaarahaukka ja Covent Garden hyvin sekalaisessa järjestyksessä.
9.19.2009
Italia kohtaa Texas-Mexikon, Kreeta säestää
Olipa crosskitcheniä tänään. Halloumitortillat huuhdeltiin alas chiantilla, eikä yhdistelmä ollut lainkaan hullumpi.
Samalla selvisi, että The Cult on taas perunut Euroopan rundinsa, viime vuonna olin jo ostanut liput Lontoon keikalle ja nyt melkein ehdin ostaa Wieniin. Ei voi luottaa enää edes rokkikukkoihin.
9.18.2009
Joskus onnistaa
Olen näköjään tilannut Mean Fiddlerin uutiskirjeen, ja hyvä että olen! Tuoreimmassa nyyssissä mainittiin ihan ohimennen että eräs uusiseelantilainen räkärokkibändi The Nissans eikun Datsuns olisi keikalla Lontoossa 29.9. Sepäs sattui mainiosti! Ollaan juuri silloin Lontoossa mekin, toipumassa Skotlannin maaseudun ja meren aiheuttamista traumoista. Ostin liput alta aikayksikön, tänä vuonna ne sai itse tulostettua (vrt. lokakuu 2008). Jipii, sanoisin jos olisin hysteriaan taipuvainen. Datsuns toisen kerran livenä n. vuoden sisään, välillä ihmistä onnistaa.
Maanantaina lähdetään, soitin juuri äsken Invernessiin B&B-paikkaan varmistaakseni että meille on huone varattuna. Tädin murre oli juuri samanlaista kuin britti-huumorisarjoissa sillä kaikkein junteimmalla böndepaukulla jota pilkataan oikein urakalla. Aye.
Maanantaina lähdetään, soitin juuri äsken Invernessiin B&B-paikkaan varmistaakseni että meille on huone varattuna. Tädin murre oli juuri samanlaista kuin britti-huumorisarjoissa sillä kaikkein junteimmalla böndepaukulla jota pilkataan oikein urakalla. Aye.
9.04.2009
Serrata Italiana
Toin Milanosta kassillisen parmesaania, provolonea, pecorinoa. Päivän mittaan lennolta toiselle siirryttyäni ja aikani lentokentillä istuskeltuani käsilaukussa alkoi tuoksahtaa aika voimakkaasti... Syötiin ystävien kanssa hyvin yksinkertaisesti: juustoja, salaattia, leipää ja viiniä. Ei hullumpaa näinkään. Aterian päätteeksi espressoa ja tiramisua helponnetun ohjeen mukaan.
8.31.2009
Liian kauniit kaupungit
Firenze, Salzburg ja Cesky Krumlov ovat hämmentäviä kauneudessaan. Tuntuu, että niistä puuttuu jotain, särmä tai miksi sitä nyt kutsuisi. Kauneus vuoroin ihastuttaa "ihanaa olla vihdoin täällä", vuoroin ärsyttää "missä kaikki graffitit, rokkibaarit, skeittailijat". Ydinkeskustan ulkopuolella on varmaan tavallista elämää, mutta lyhyellä vierailulla siihen ei ehdi törmätä ja ainakin minua se jäi harmittamaan. Samalla pohdin, mitä muita liian kauniita kaupunkeja maailmassa on, ja haluanko nähdä ne.
-->Liitän tähän kuvallista todistusaineistoa mietteideni tueksi jahka ennätän.
-->Liitän tähän kuvallista todistusaineistoa mietteideni tueksi jahka ennätän.
8.04.2009
Valokuva väärästä talosta, naapurissa
Kipaisin viikonloppuna Tukholmaan. Ellei se olisi niin kornia, sanoisin että Stokis on kovaa vauhtia nousemassa yhdeksi suosikkikaupungeistani! Tykkään, kaikki on niin kuin kotona mutta mikään ei ole niin kuin kotona if you get my point. Paitsi että siiderissä on puolet vähemmän prosentteja, se vähän nyppii.
Tein retken Gamla Stanissa Johan Homanin talolle, ja onnistuin sitten ottamaan kuvan väärästä talosta... Köpmantorget/Köpmansgatan, ihmekös tuo jos ei-natiivi erehtyy.
Kuvasin myös oman hotellihuoneeni tahi hyttini. Tilaa oli reilut 7 m2, ikkunoiden tilalla peilit. Sopi aamu-uniselle liiankin hyvin: täydessä pimeydessä ja hiljaisuudessa olisin voinut nukkua iltapäivään asti (yhden kerran nukuinkin, mutta lomalla saa tehdä niin).
Tutkimusmatkani ovat kauimmillaan ulottuneet Söderiin vievälle sillalle, ehkä seuraavan kerran ehdin/uskaltaudun sitten sinne jo? Vakkarimajapaikaksi olisi hakusessa söpö pikkuhotelli tai -pensionaatti, mielellään symppiksen täti-omistajan kera. Ja mielellään ikkunasta pitäisi näkyä havet.
Tein retken Gamla Stanissa Johan Homanin talolle, ja onnistuin sitten ottamaan kuvan väärästä talosta... Köpmantorget/Köpmansgatan, ihmekös tuo jos ei-natiivi erehtyy.
Kuvasin myös oman hotellihuoneeni tahi hyttini. Tilaa oli reilut 7 m2, ikkunoiden tilalla peilit. Sopi aamu-uniselle liiankin hyvin: täydessä pimeydessä ja hiljaisuudessa olisin voinut nukkua iltapäivään asti (yhden kerran nukuinkin, mutta lomalla saa tehdä niin).
Tutkimusmatkani ovat kauimmillaan ulottuneet Söderiin vievälle sillalle, ehkä seuraavan kerran ehdin/uskaltaudun sitten sinne jo? Vakkarimajapaikaksi olisi hakusessa söpö pikkuhotelli tai -pensionaatti, mielellään symppiksen täti-omistajan kera. Ja mielellään ikkunasta pitäisi näkyä havet.
7.27.2009
Urbaaniähky
Hyväänkin voi kyllästyä. Olen lukenut viime kuukaudet urakalla urbaania fantasiaa, joka tuntui virkistävän erilaiselta eeppiseen miekkailuun ja magiikkaan verrattuna. Nyt genren kliseet ja konventiot alkavat ahdistaa niin että kohta on tauon paikka. Ah jos vain löytäisin kokonaisen uuden genren, nyt ilman vampyyreja, zombieita ja loup-garou'ita tai miten tuon sitten taivuttaisikaan. Succubukset ja muut demonitkaan eivät enää jaksa yllättää (tai no, eilisen Felix Castorin loppudialogi "Julietin" kanssa oli kieltämättä aika viehko).
Mitä seuraavaksi? Pitäisikö välillä katsella kuvataidetta?
Mitä seuraavaksi? Pitäisikö välillä katsella kuvataidetta?
7.22.2009
Quint Buchholz
Joskus asiat liittyvät toisiinsa ja loksahtelevat kohdalleen... Työpaikan kahvihuoneessa oli postikortti, josta minulle tuli välittömästi mieleen Peter Hoegin Lumen taju. Kuvassa apina kuskaa miestä veneellä yössä. Kuva oli hieno, googlailin tekijällä ja kas kummaa:a) Buchholz on tehnyt Lumen tajun kansikuvan
b) kotona vessan seinällä olevista postikorteista ihanin on Buchholzin kuva, samoin kuin ne ihqut kirjalle päivää sanovat heput. Olen miettinyt aina joskus vessassa istuessani, että pitäisi irrottaa kortti kehyksestä nähdäkseni kenen työ se on. No nyt ei tarvitse.
Tässä pari suosikkiani Buchholzin töistä, yllä Flug ja alla Leuchttorm
7.17.2009
Tofu ja sisäsiisti lainalemmikki
Kuvassa helppohoitoinen mutta väliin äänekäs lemmikki-Marsu. Ei irtoa hilsettä eikä karvaa.Ensimmäisen kerran sain tofuruoasta todella hyvää! Se vaati perusteellisen marinoinnin ja paistamisen, mutta wokista tuli nannaa (vaikkakin kovin vihreää).
6.29.2009
Minun Amerikkani
Katsoessani Brokeback mountain -leffaa tajusin, että olen muodostanut mielessäni Amerikan maisemat Annie Proulxin ja Anne Tylerin kirjallisten maisemien mukaan. Erityisesti Proulxilla maisema, yleisimmin Wyomingin seutu on tarinoissa tärkeässä osassa. Laivauutisiakaan ei olisi voinut toimia muualla kuin New Foundlandissa, eihän? Ihmisten toiminnan pienuus luonnon äärellä ja toisaalta ihmissuhteiden monimutkaisuus vs. yksinkertainen, karu luonto tekevät Proulxista loisteliaan maiseman kuvaajan.
Tyler sijoittaa ihmisensä pittoreskeihin ja/tai eksentrisiin pikkukaupunkeihin, joissa on korkeintaan parikymmentä tuhatta asukasta. Kun vielä lisätään maisemaan Northern Exposure, on soppa valmis. Minun mentaali-Amerikassani ei taida olla suurkaupunkeja lainkaan? Pitäisi varmaan lukea Paul Austeria.
Leffa oli muutenkin niin ajatuksia herättävä, että kelailen sitä vielä tänään (kolme päivää katsomisen jälkeen). Suren ja iloitsen ihmisen valintojen tekemisen ja hetkeen tarttumisen vaikeutta. Itken ja nauran aidon ainutkertaisen rakkauden saamista ja sen menettämistä.
Luin novellin heti leffan katsomisen jälkeen, ja tuli hassu ja hyvä olo. Kuin Ang Lee yhdessä käsikirjoittajan kanssa olisi poiminut novellista peukalon mittaiset miniatyyrihahmot ja kasvattanut ne ihmisiksi. Tai näyttänyt ne katsojalle suurennuslasin läpi.
Tyler sijoittaa ihmisensä pittoreskeihin ja/tai eksentrisiin pikkukaupunkeihin, joissa on korkeintaan parikymmentä tuhatta asukasta. Kun vielä lisätään maisemaan Northern Exposure, on soppa valmis. Minun mentaali-Amerikassani ei taida olla suurkaupunkeja lainkaan? Pitäisi varmaan lukea Paul Austeria.
Leffa oli muutenkin niin ajatuksia herättävä, että kelailen sitä vielä tänään (kolme päivää katsomisen jälkeen). Suren ja iloitsen ihmisen valintojen tekemisen ja hetkeen tarttumisen vaikeutta. Itken ja nauran aidon ainutkertaisen rakkauden saamista ja sen menettämistä.
Luin novellin heti leffan katsomisen jälkeen, ja tuli hassu ja hyvä olo. Kuin Ang Lee yhdessä käsikirjoittajan kanssa olisi poiminut novellista peukalon mittaiset miniatyyrihahmot ja kasvattanut ne ihmisiksi. Tai näyttänyt ne katsojalle suurennuslasin läpi.
6.15.2009
Coraline ja toinen todellisuus
Minusta ei saisi millään vakavasti otettavaa elokuva- tai kirjallisuuskriitikkoa. Katson tai luen varsinkin fantasian puhtaasti fiiliksellä, kaikenlainen analyyttinen erittely tulee vasta jälkijunassa - jos lainkaan. Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa -kirjasta en ollut hetkeäkään ajatellut sen kuvastavan siirtymävaihetta lapsuudesta nuoruuteen, kunhan pelännyt ja jännittänyt ja ollut ihmeen tunnussa mukana.
No kuitenkin, katsoin elämäni ekan 3D-leffan nenän varrelta valuvien lasien läpi. Coralinen maailma näytti oikealta ja hyväksyttävältä, hahmot tunnistettavilta ja tunnelma oli ainakin yhtä hyytävä kuin kirjassa. Leffan ikäraja oin K7, se tuntuu turhankin väljältä.
Kritiikeissä taustamusiikki-lallatus on jakanut mielipiteet, minusta se toimi. C:n isän ja käsien soittamasta biisistä sen sijaan en kummemmin diggaillut. Samoin Wybie oli turha, tai nukkien tematiikan lisääminen jo muutenkin aika paksuun symbolisoppaan. Kirjaan verrattuna käytävä varjojen taloon ja hiirisirkus oli laadittu visuaalisesti kiinnostavammin kuin mielikuvitukseni osasi ne minulle esittää. En ollut uhrannut ajatuksia käytävälle, ennen elokuvaa siis. Tai varjojen talon/toisen todellisuuden valaistukselle.
Kaiken kaikkiaan ihan hlkulla neljän tähden leffaksi, sekä aikuisen näkökulmasta että ikään sitomattoman fantasian ja taian ystävän näkökulmasta.
No kuitenkin, katsoin elämäni ekan 3D-leffan nenän varrelta valuvien lasien läpi. Coralinen maailma näytti oikealta ja hyväksyttävältä, hahmot tunnistettavilta ja tunnelma oli ainakin yhtä hyytävä kuin kirjassa. Leffan ikäraja oin K7, se tuntuu turhankin väljältä.
Kritiikeissä taustamusiikki-lallatus on jakanut mielipiteet, minusta se toimi. C:n isän ja käsien soittamasta biisistä sen sijaan en kummemmin diggaillut. Samoin Wybie oli turha, tai nukkien tematiikan lisääminen jo muutenkin aika paksuun symbolisoppaan. Kirjaan verrattuna käytävä varjojen taloon ja hiirisirkus oli laadittu visuaalisesti kiinnostavammin kuin mielikuvitukseni osasi ne minulle esittää. En ollut uhrannut ajatuksia käytävälle, ennen elokuvaa siis. Tai varjojen talon/toisen todellisuuden valaistukselle.
Kaiken kaikkiaan ihan hlkulla neljän tähden leffaksi, sekä aikuisen näkökulmasta että ikään sitomattoman fantasian ja taian ystävän näkökulmasta.
5.27.2009
Keskinkertaista kannettavaa, hotellitestausta
Kyllä harmittaa kantaa reissusta kotiin kirjoja, jotka luettuna osoittautuvat keskinkertaisiksi. Tällä kertaa prahantuomisten kohdalla kävi näin.
Olen siis lukenut viime aikoina seuraavia kirjoja, jotka ovat olleet ihan ok mutteivät yhtään enempää.
Jonathan Cole: Thieves like us
Haruki Murakami: Hard-boiled wonderland and the end of the world -> Kafka on the shore'n jälkeen vähän pettymys
Joan Lennox: Questors
Vicki Myron: Dewey
Lukemista odottaa vielä Clive Barkerin Everville, ja hirvittää jo etukäteen jos se täydentää keskivertokirjojen sarjan...
Samalla reissulla testailin hotelleja, majoituin joka yö eri paikassa. Best Western Meteor Plaza, Pav ja Kinsky Garden sekä Waldstein tuli kokeiltua. Kaikki oli ok, uudelleen menisin ehkä Waldsteiniin natisevista portaista huolimatta.
Olen siis lukenut viime aikoina seuraavia kirjoja, jotka ovat olleet ihan ok mutteivät yhtään enempää.
Jonathan Cole: Thieves like us
Haruki Murakami: Hard-boiled wonderland and the end of the world -> Kafka on the shore'n jälkeen vähän pettymys
Joan Lennox: Questors
Vicki Myron: Dewey
Lukemista odottaa vielä Clive Barkerin Everville, ja hirvittää jo etukäteen jos se täydentää keskivertokirjojen sarjan...
Samalla reissulla testailin hotelleja, majoituin joka yö eri paikassa. Best Western Meteor Plaza, Pav ja Kinsky Garden sekä Waldstein tuli kokeiltua. Kaikki oli ok, uudelleen menisin ehkä Waldsteiniin natisevista portaista huolimatta.
4.24.2009
Haruki Murakami: Kafka on the shore
Luin aikuisten kirjan! Ja hyvän sellaisen. Ei koskaan junamatka Tampereelta itärajalle ole mennyt niin nopeasti kuin Takamatsun hiljaisessa kirjastossa ja toisaalta kissojen seurassa.
Kirja on niitä, joita lukiessa aina välillä katsoo kuinka paljon on vielä jäljellä. Saattaapa laittaa lukemisen hetkeksi syrjään jotta nautinto kestäisi kauemmin. Murehdin jo puolessa välin sitä, että koska kyseessä on aikuisten kirja, ei kaikkia tarinoita kerrota loppuun asti. Arvailin, mitkä juonen osat ja ihmiskohtalot jätetään auki. Eikä Murakami kertonut miten Oshima jatkaa elämäänsä tai mitä Hoshino tekee yllättävällä uudella taidollaan. Kyllähän päähenkilöt aina pärjäävät, mutta miten käy sivuhenkilöiden?? Kaikkinensa Kafka Tamura on kirjan yksiulotteisin ja epäkiinnostavin henkilö, anteeksi nyt vain.
Kriitikot voivat puhua maagisesta realismista tai mistä vain, mutta silkkaa fantasiaahan kirja on. Mukana myyttejä ja allegorioita eli fantasian peruselementtien äärellä ollaan.
Kirja on niitä, joita lukiessa aina välillä katsoo kuinka paljon on vielä jäljellä. Saattaapa laittaa lukemisen hetkeksi syrjään jotta nautinto kestäisi kauemmin. Murehdin jo puolessa välin sitä, että koska kyseessä on aikuisten kirja, ei kaikkia tarinoita kerrota loppuun asti. Arvailin, mitkä juonen osat ja ihmiskohtalot jätetään auki. Eikä Murakami kertonut miten Oshima jatkaa elämäänsä tai mitä Hoshino tekee yllättävällä uudella taidollaan. Kyllähän päähenkilöt aina pärjäävät, mutta miten käy sivuhenkilöiden?? Kaikkinensa Kafka Tamura on kirjan yksiulotteisin ja epäkiinnostavin henkilö, anteeksi nyt vain.
Kriitikot voivat puhua maagisesta realismista tai mistä vain, mutta silkkaa fantasiaahan kirja on. Mukana myyttejä ja allegorioita eli fantasian peruselementtien äärellä ollaan.
4.10.2009
Ruoka, the final frontier
Ihmiset suhtautuvat ruokaan eri tavoin. On suuri joukko kansalaisia, jotka pistelevät poskeensa jotain sitä sen kummemmin pohtimatta. Vatsan täyttyminen on tavoite nro yksi, ruoalla on ensisijaisesti elossapysymisen funktio.
Sitten on eriasteisia ruokasnobeja, -friikkejä tai - neurootikkoja. Luen itseni jonnekin tuonne kategoriaan, vaikken suinkaan ole tapaus vaikeimmasta päästä. Voin elellä pari päivää einespizzalla tai voileivillä, ja olla miettimättä ruokaa jopa viikkoja. Jossain vaiheessa kuitenkin iskee tarve selata keittokirjoja, ruokablogeja ja suunnitella. Ellei juhlia tms. erityistä ruokatilaisuutta ole tulossa niin on katettava kauniisti ja nautittava suunniteltu kokonaisuus tavallisena arki-iltana.
Menukokonaisuuksien miettiminen, viinien ja juomien valinta, ainesosien yhteensovittaminen, reseptien selaaminen... Aah, ihanaa. Lähes samalla autuuden tasolla kuin lentoreittien, hotellien ja matkavaihtoehtojen läpikäyminen... Kummassakaan intohimossani suunnitelman toteutuminen ei ole mitenkään ehdotonta, voin laatia valmiin pääsiäismenun ja todellisuudessa käydä kotipizzalla tai voin suunnitella täydellisen Italian kierroksen koskaan sinne lähtemättä (paitsi ehkä joskus...)
Sitten on eriasteisia ruokasnobeja, -friikkejä tai - neurootikkoja. Luen itseni jonnekin tuonne kategoriaan, vaikken suinkaan ole tapaus vaikeimmasta päästä. Voin elellä pari päivää einespizzalla tai voileivillä, ja olla miettimättä ruokaa jopa viikkoja. Jossain vaiheessa kuitenkin iskee tarve selata keittokirjoja, ruokablogeja ja suunnitella. Ellei juhlia tms. erityistä ruokatilaisuutta ole tulossa niin on katettava kauniisti ja nautittava suunniteltu kokonaisuus tavallisena arki-iltana.
Menukokonaisuuksien miettiminen, viinien ja juomien valinta, ainesosien yhteensovittaminen, reseptien selaaminen... Aah, ihanaa. Lähes samalla autuuden tasolla kuin lentoreittien, hotellien ja matkavaihtoehtojen läpikäyminen... Kummassakaan intohimossani suunnitelman toteutuminen ei ole mitenkään ehdotonta, voin laatia valmiin pääsiäismenun ja todellisuudessa käydä kotipizzalla tai voin suunnitella täydellisen Italian kierroksen koskaan sinne lähtemättä (paitsi ehkä joskus...)
4.03.2009
Voijaa Amerikan teinit!
Stephenie Meyer ja Houkutus sen aloitti, ja vuonna 2008 teeman käsittely jatkuu. Yliluonnolliset teinit jatkavat marssiaan, elävinä tai kuolleina.
Neal Shustermanin Unwind (jonka kannet muuten lähes 1=1 muistuttavat IF-vakuutusyhtiön mainosta) sorkkii yksilönvapautta, valintoja ja erityisesti uskontoja. USA:ssa on sodittu sisällissota ihmiselämän pyhyyden puolesta/sitä vastaan, ja pro-life voitti pro-valinnan. Lain mukaan ihmiselämä on pyhää ynnä koskematonta siittämishetkestä 13. ikävuoteen saakka. Tämä on johtanut
a) ei-toivottujen raskauksien räjähdysmäiseen kasvuun
b) 13-18 -vuotiaiden epämiellyttävien, haisevien ja huonoja arvosanoja saavien teinien "jälkiabortointi"-mahdollisuuteen.
Ei-toivotut teinit saa "purkaa"/"vapauttaa", eli käytönnössä antaa lupa kirurgisesti irrottaa 99,4% heidän kehostaan elinluovutuksen käyttöön. Nuori ei siis kuole, vain lakkaa olemasta. Termi unwind=purkaa/vapauttaa/rauhoittua/relata takaa teinien vanhemmille paremman omatunnon kuin termit MURHATA, TAPPAA, LOPETTAA tms. Kirja aiheuttaa syyllisiä viboja kaikille murkkujen vanhemmille tässä meidän todellisuudessamme, eikö vain??? Ettettekö muka ole koskaan pohtineet minne ja miksi se suloinen pullaposki pellavatukka taapero hävisi ja tilalle tuli mölisevä, haistatteleva, hikisukkapinoja kasvattava hormonihirvio, meikkipeikko jne jne jne...
Juonen rullaus lähtee vauhtiin siitä että kolme UNWIND-komennuksesta karkaavaa nuorta haluaa muuttaa status quon...
Daniel Watersin Generation Dead jatkaa Meyerin viitoittamalla polulla epätodennäköisten rakkaustarinoiden kronikoitsijana: "blood bag" eli elävä teini-immeinen, goottipimatsu Phoebe Scarypants (sori Pheebs) ihastuu kuolleeseen Tommyyn.
Tässä Phoeben ja Tommyn koulupiirissä on lievänä ongelmana tahi ainakin haasteena se, etteivät kuolleet nuoret (13-18 -vuotiaat) pysy haudassa vaan haluavat jatkaa olemistaan, koulunkäyntiään ja harrastuksiaan. He muodostavat uudenlaisen, kalvakan vähemmistöryhmän. Valtaosa elävistä ei hyväksy kuolleita, vaikka heitä ryhdytään korrektisti kutsumaan "poikkeavasti elollisiksi" tai "elämisrajoitteisiksi". Phoebea elävät kuolleet kiinnostavat, vähän liiankin kanssa...
Neal Shustermanin Unwind (jonka kannet muuten lähes 1=1 muistuttavat IF-vakuutusyhtiön mainosta) sorkkii yksilönvapautta, valintoja ja erityisesti uskontoja. USA:ssa on sodittu sisällissota ihmiselämän pyhyyden puolesta/sitä vastaan, ja pro-life voitti pro-valinnan. Lain mukaan ihmiselämä on pyhää ynnä koskematonta siittämishetkestä 13. ikävuoteen saakka. Tämä on johtanut
a) ei-toivottujen raskauksien räjähdysmäiseen kasvuun
b) 13-18 -vuotiaiden epämiellyttävien, haisevien ja huonoja arvosanoja saavien teinien "jälkiabortointi"-mahdollisuuteen.
Ei-toivotut teinit saa "purkaa"/"vapauttaa", eli käytönnössä antaa lupa kirurgisesti irrottaa 99,4% heidän kehostaan elinluovutuksen käyttöön. Nuori ei siis kuole, vain lakkaa olemasta. Termi unwind=purkaa/vapauttaa/rauhoittua/relata takaa teinien vanhemmille paremman omatunnon kuin termit MURHATA, TAPPAA, LOPETTAA tms. Kirja aiheuttaa syyllisiä viboja kaikille murkkujen vanhemmille tässä meidän todellisuudessamme, eikö vain??? Ettettekö muka ole koskaan pohtineet minne ja miksi se suloinen pullaposki pellavatukka taapero hävisi ja tilalle tuli mölisevä, haistatteleva, hikisukkapinoja kasvattava hormonihirvio, meikkipeikko jne jne jne...
Juonen rullaus lähtee vauhtiin siitä että kolme UNWIND-komennuksesta karkaavaa nuorta haluaa muuttaa status quon...
Daniel Watersin Generation Dead jatkaa Meyerin viitoittamalla polulla epätodennäköisten rakkaustarinoiden kronikoitsijana: "blood bag" eli elävä teini-immeinen, goottipimatsu Phoebe Scarypants (sori Pheebs) ihastuu kuolleeseen Tommyyn.
Tässä Phoeben ja Tommyn koulupiirissä on lievänä ongelmana tahi ainakin haasteena se, etteivät kuolleet nuoret (13-18 -vuotiaat) pysy haudassa vaan haluavat jatkaa olemistaan, koulunkäyntiään ja harrastuksiaan. He muodostavat uudenlaisen, kalvakan vähemmistöryhmän. Valtaosa elävistä ei hyväksy kuolleita, vaikka heitä ryhdytään korrektisti kutsumaan "poikkeavasti elollisiksi" tai "elämisrajoitteisiksi". Phoebea elävät kuolleet kiinnostavat, vähän liiankin kanssa...
Suomen kieli, p-n n-ja raportoi
Suomen kieli, älä karkaa. Melkein pääsi itku kun näin erään ässällä alkavan tavaratalon mainostekstin:
Chevré-tomaattikeitto, Sauvignon blanc
Lurtonin poikien Tierra de Luna Sauvignon blanc oli NIIN herukanlehtimäinen, että. Vähän liikaakin, muut nyanssit jäivät äidin Marskin juoma-konnotaatioiden varjoon. Mutta jos maku on kelvannut marsalkalle niin kaipa sen pitäisi kelvata meillekin. Kumppanina nautimme vuohenjuusto-tomaattikeittoa ja täysjyväpatonkia. Jälkiruoaksi niitä ihqu-suklaa-voikeksejä (saksalaisia) jätskiin murennettuna.
Suomalaisille siidereille sanon adjö, Bulmers peittoaa esanssit 27-0.
3.21.2009
Några anteckningar om böcker
Olen kirjoitellut niin luku- kuin matkustuspäiväkirjaakin kuluvan vuoden ajan, matkapäivistä jo viime kesästä lähtien. Några anteckningar saattaa ilmestyä tännekin, eller inte.
Viime aikojen kirjahankintoja
Tjaaah, taas on käyty Lontoon kirjakauppakaduilla... Helsingin Akateemisen kirjakaupan ulkom. kielisen kirjallisuuden hyllylöillä on myös pysähdytty. Tässä viime viikkojen hankinnat:
Paul Magrs: Conjugal rites (Brenda&Effie -mystery nr. 3)
Neil Gaiman: Sandman 1, 3
Gaiman et al: Dark alchemy
Gaiman: Volves in the walls
David Almond: The savage (ill. Dave McKean)
Tolkien, J.R.R.: Hobbiten
Mary Hoffman: Stjärnornas stad (Stravaganza)
R.J. Anderson: the Knife
Dean Lorey: Nightmare academy (Monster revenge)
K. E. Mills: Accidential sorcerer
Garth Nix: Castle, Aenir, Above the veil (7th Tower 2-4)
Neal Shusterman: Unwind
Liz Williams: The demon and the city
Daniel Waters: Generation dead
Ja vielä pari muuta. Luettavaa riittää! Sarjakuvakokoelmakin karttui, vaikka sarjiksien hinta yllättt: nehän mokomat maksavat saman verran kuin kirjainromaanit. Darth Vader -kynnysmatto jäi ostamatta Forbidden Planetista Lontoosta, ehkä seuraavan kerran...
Paul Magrs: Conjugal rites (Brenda&Effie -mystery nr. 3)
Neil Gaiman: Sandman 1, 3
Gaiman et al: Dark alchemy
Gaiman: Volves in the walls
David Almond: The savage (ill. Dave McKean)
Tolkien, J.R.R.: Hobbiten
Mary Hoffman: Stjärnornas stad (Stravaganza)
R.J. Anderson: the Knife
Dean Lorey: Nightmare academy (Monster revenge)
K. E. Mills: Accidential sorcerer
Garth Nix: Castle, Aenir, Above the veil (7th Tower 2-4)
Neal Shusterman: Unwind
Liz Williams: The demon and the city
Daniel Waters: Generation dead
Ja vielä pari muuta. Luettavaa riittää! Sarjakuvakokoelmakin karttui, vaikka sarjiksien hinta yllättt: nehän mokomat maksavat saman verran kuin kirjainromaanit. Darth Vader -kynnysmatto jäi ostamatta Forbidden Planetista Lontoosta, ehkä seuraavan kerran...
Hallloumitortillat ja Syrah
Tänään syödään halloumitortilloja, grillattuja kasviksia (paprikat poisnypittyinä) ja kyytipojaksi sisilialaista D'Istinto Shirazia. Jälkiruokana suklaapirtelöä ikään kuin vanhojen aikojen kunniaksi. Aperitiiviksi kokki joi Bulmers-siiderin, Alkossa 4,39€ ja Sainburys'issa £1,49...
2.24.2009
Vain muutos on pysyvää, osa 2
Niinpä.
Nyt on vanha koti tyhjä, tänään vuokranantajan edustaja käy tsekkaamassa sen. Muutaman kerran on tullut surku, se oli koti kymmenen vuoden ajan. Tämä uusi asunto ei tunnu kodilta, asunnolta vain.
Toisaalta on helpottunut olo, kun epävarmuus oman kämpän tulevaisuudesta hävisi. Nyt voi kaikessa rauhassa taas miettiä että mihin ryhtyisi.
Haikeus on voittopuolisesti positiivinen tunne, vaikkakaan ei lainkaan produktiivinen :)
Nyt on vanha koti tyhjä, tänään vuokranantajan edustaja käy tsekkaamassa sen. Muutaman kerran on tullut surku, se oli koti kymmenen vuoden ajan. Tämä uusi asunto ei tunnu kodilta, asunnolta vain.
Toisaalta on helpottunut olo, kun epävarmuus oman kämpän tulevaisuudesta hävisi. Nyt voi kaikessa rauhassa taas miettiä että mihin ryhtyisi.
Haikeus on voittopuolisesti positiivinen tunne, vaikkakaan ei lainkaan produktiivinen :)
1.19.2009
Asioilla on tapana järjestyä ja vain muutos on pysyvää
Joskus kaipaan elämälleni mottoa, koska niin monella sellainen on. Otsikon lauseita olen joutunut tai saanut elämässäni tuta, ja nyt tammikuussa erityisesti. Se, sopivatko ne sitten motoksi, on eri asia.
Vajaan vuoden verran pyöritelty asuntoasia ratkesi 30 sekunnin aikana ja opiskeluasiakin kääntyi yhden puhelinsoiton avulla juuri haluamallani tavalla.
Nyt siis alan pakata helmikuun muuttoa varten ja aloitin opiskelut. Ja odotan jännityksellä kumpi stressi osoittautuu suuremmaksi: epävarmuus asunnon tulevaisuudesta vs. muutto...
Vajaan vuoden verran pyöritelty asuntoasia ratkesi 30 sekunnin aikana ja opiskeluasiakin kääntyi yhden puhelinsoiton avulla juuri haluamallani tavalla.
Nyt siis alan pakata helmikuun muuttoa varten ja aloitin opiskelut. Ja odotan jännityksellä kumpi stressi osoittautuu suuremmaksi: epävarmuus asunnon tulevaisuudesta vs. muutto...
1.02.2009
Tänä(kin/kään) vuonna
- koetan pysyä ylikunnossa kulttuurin suhteen
- pysyn kaukana harmaa arki -nimiseen asiasta
- opettelen lisää kirjaimia
- jalostan itselleni lukupäiväkirjan tai elämyspäiväkirjan
- pysyn kaukana harmaa arki -nimiseen asiasta
- opettelen lisää kirjaimia
- jalostan itselleni lukupäiväkirjan tai elämyspäiväkirjan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)