Neal Shusterman: Everlost

Shustermanin Neverlostissa lapset ja nuoret eivät kuollessaan päädy välttämättä sinne minne ovat menossa, vaan jäävät välitilaan tai limbukseen hengaamaan. Välitilan nimi on Everlost, sinne ilmestyy myös tavaroita joita on niiden elinaikana rakastettu (mm. Lentävä Hollantilainen). Päähenkilöt Allie ja Nick pähkäilevät, onko Everlostista pääsyä a) takaisin elävien kirjoihin tai b) sinne minne nyt olikin menossa?
Shusterman vaalii jotensakin makaabereita aiheita, mutta kyllä tämäkin vähän laittoi ihmisen ajattelemaan.

Chicklit ja chicklit

Jostain syystä Rachel Cainen Weather warden -sarja ei ärsytä lainkaan niin paljon kuin Justina Robsonin chicklit-fantsu tai Charlaine Harris. Tässäkin päähenkilö Joanne kertoo aina meille lukijoille minkävärinen nahkahame hällä on päällään tai miten poikaystävän hiukset/silmät/rintakehä kiilteleekään auringon kilossa. Aluksi pysähdyin vaatteiden kuvauksiin ja koetin nähdä niiden yhteyden juonen kulkuun, mietin vakavasti onko Miu Miu-avokkailla helppo juosta henkensä edestä? Nyt viidennen osan jälkeen osaan hypätä adjektiivit ja kuvaukset yli, ja tiedän että pantsuit ei ole sama asia kuin catsuit.

Garderobit ja pehmoseksi sikseen, sarja on viihteellistä urbaania fantasiaa jonka perusidea jaksaa kannatella. Perusidea onkin niin omaperäinen kuin maailman pelastaminen. Duh.

Any way, Joanne on sääpaimen, jonka taitona on kontrolloida säätä. Maailmassa on paljon paimenia, osa säätelee maata, osa tulta ja niin edelleen. Djinni-henkiolennot ( you know ne kippurakärkitossuiset pullosta tulevat pussihousuiset tyypit?) haluavat irti muinoin tehdystä YYA-sopimuksesta ihmisten kanssa, ja sotahan siitä syttyy. Mesotessaan osapuolet herättävät kaiken kukkuraksi Maaäidin, ja sitten ollaan kusessa.

Kaiken tämä tohinan ohella Joanne on löytänyt tienvarresta liftaavan djinnin ja alkaa styylata kiihkeästi tämän kanssa. Eka tai tokassa osassa Joanne kuolla kupsahtaa, mutta sekään ei typyä lannista.

Leikin ajatuksella: mitä tapahtuisi jos Joanne ja Harry Dresden tapaisivat?

Kirja ja leffa: tasapainoilua

Sergei Lukyaenkon erinomainen urbaani fantasiasarja on käännetty ainakin kahdeksi leffaksi: Night watch ja Day watch. Katsoin ekan yhdessä sarjaa tuntemattoman puoliskon kanssa, ja mielipiteet meni ristiin. Leffa oli minusta hyvä, tottakai, koska siinä oli tuttu tarina josta pidän.

Mies väitti, että teemat olisi olleet puhkikuluneita, moneen kertaan tehtyjä ja hahmotkin yksiulotteisia. Höpö höpö, miten Anton voi muka olla yksiulotteinen? Hänhän jatkuu persoonana kirjasta leffan kautta omaan mielikuvitukseen? Taisin vähän loukkaantuakin henkilöiden puolesta, ja tietty Sergein.

Ihmiset katsovat elokuvia eri lailla, tää on todettu moneen kertaan. Muut pystyvät heti hyvän leffan jälkeen keskustelemaan joko elokuvasta tai jostain muusta, mulla menee useita tunteja (leffan loistavuudesta riippuen) ennen kuin puhekyky palaa. Aivot raksuttaa ylikierroksilla pitkään, ja small talk on ylivoimaista.

Oikeasti Night watch taisi olla keskiverto kauhu-action-fantasia -pläjäys, ja ihan turhan väkivaltainenkin vielä. Mutta oli se vaan niin kiva nähdä millaisiksi joku muu on kirjan hahmot kokenut ja ohjannut. Hyllyssä odottaa 8 tuntia Dresden filesiä, mutta en ole vielä uskaltautunut sen pariin juuri edellä mainituista syistä, kun Harry on niin ihq. Sarja taitaa tulla telkkaristakin, muuten.

Kolmas lasillinen toden sanoo

Lindemans Cawarra Shiraz-Cabernet 2008 tuli avattua ennen kuin vieraat ilmoittivat etteivät pääsekään tulemaan. Olihan se sitten juotava, kolmannen (viimeisen) lasillisen kohdalla huomasin että viini on mainiota. Se on poistumassa Alkon valikoimasta, harmin paikka. Kyytipoikana juustosalaatti vain oli viinille aivan liian vaisu ja neutraali. Salaattikulho on Sagaformin venho, jonka kannoin Tukholmasta viime talvena. Huomaa myös pähkinäkulho-soutuvene, joka on hankittu niinkin trendikkäästä paikasta kuin savonlinnalaiselta huoltsikalta... Melkein samaa tyyliä, vain tyyli puuttuu.

Uusin juustoihastukseni kuvassa oikealla on Castello Golden: puna-valkohomejuusto, josta vanhemmiten irtoaa ihastuttava kitin tuoksu ja sen koostumus pehmenee voimaisen valuvaksi. Saman firman valkohome sen sijaan on vaatimatonta, sinihomeesta pidän.