Kertaus on opinnan äiti, ajattelee idini. Toissayönä minulle muistutettiin tuplana, miltä menetys tuntuu: kuljin rakkaan entisen kodin huoneissa ja sain kuulla että unessa tärkeimmän ihmisen ainoa tunne minua kohtaan on "ei mulla ole mitään sinua vastaan". Heräsin kun kyyneleet valuivat korviin ja tyynylle. Oli pitkään paha mieli, ennen kuin se ehti upota mielen kerroksiin päivän ajaksi.
Viime yönä pistin vielä paremmaksi. Näin KOLME uuden alun tai mahdollisuuden symboliunta peräkkäin! Aukikirjoitettuna nää kuulostaa aika laimeilta, mutta oh boy, eivät sitä olleet. Ensin sain kuulla, että ikivanha rakkaus toivoi palavasti tapaavansa minut uudelleen, sitten löysin sattumalta kauan sitten kadonneen ihmisen ja vielä päätteeksi lakaisin toisen entisen kodin lattiat puhtaiksi asua siellä.
Näiden öiden jälkeen on vähän hämmentynyt olo, ja arkiasioihin tai otsikoinnin tai lähdeluettelon yhdenmukaistamiseen tarttuminen tuntuu hankalalta. Kun vielä ymmärtäisi, mitä minä itselleni koetan kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti