Much ado about nothing -siirappi ja chili joka räjäyttää lian pois

Keitin balsamicosiirappia kesän kuumimpana päivänä puoli tuntia. Koostumus oli hieno, kuten kuvasta käy ilmi, mutta makua en havainnut lainkaan. Sen sijaan Poppamies-grillauskastikkeessa oli yksi maku: chili. Nyt kun googlasin, niin selvisi että tuotteessa on maahantuojan mukaan maailman voimakkainta lajiketta, naga jolokiaa. Miljoona väkevyysyksikköä! Puolikasta teelusikallista sain laimentaa öljyllä, hunajalla, appelsiinimehulla ja vaikka sun millä ja silti sieltä alta takapotki chili. 300 ml:n pullo riittänee meille seuraavalle vuosituhannelle saakka. Mutta merkillistä kyllä, Gewürztraminer maistui siinä rinnalla ihan itseltään, vaikka kitalaessa kupli ja nenästä tuli savua.

Kannattaa huomioida hyvä ja syvyysterävä kuva, on niin kiva räpsiä kuvia hyvällä kameralla! Tahdon myös oman järkkärin! Otin kuvan jopa parvekkeen marketasta ihan vain kuvaamisen ilosta!

Shivers down my spine -biisejä

Tunnnustusten aika: seuraavat biisit saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Syystä tai toisesta. Ei pidä sotkea parhaisiin biiseihin, nää vaan on jotenkin arkaaisempia kuin muut. Vetoavat tarvehierarkiassa matalammalle ja syvemmälle. edit: näitä tulee näköjään koko ajan lisää.

Bruce Springsteen: The River
Metallica: Search and destroy
Dire Straits: Hand in hand
Black Sabbath: Solitude
Anthrax: I'm eighteen
Jethro Tull: Heavy horses
Juliet Jonesin sydän: Yöllä
Dropkick Murphys: Green fields of France (ei missään tapauksessa originaaliversio!)
Paddy goes to Holyhead: Piano man (ei origin. saati sitten se suomalainen laiha pitkätukka-versio)

Haruki Murakami: The wind-up bird chronicle

Kirjan alussa juoni, teemat, henkilöiden luonteet ja motiivit olivat jotenkin selvillä mutta siihen selkeys päättyi. Kirjan jälkeen en enää tiennyt mihin päähenkilöt pyrkivät, mitkä ajovoimat heitä liikuttelivat tai mitä kirjassa ylipäänsä tapahtui... Murakami tapaa jossain vaiheessa sekoittaa tekstin osaset uudelleen ja aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Henkilöihin ei ehdi kiintyä, koska heidän luonteensa ja ominaisuutensa eivät pysy samoina tai kehity lukijan olettamalla ja kirjallisuuden konventioiden edellyttämällä tavalla.

Siis melkoisen häkellyttävä lukukokemus! Onneksi ei tarvitse tietää, pidinkö kirjasta vai en!

Murakami on japanin kissoille samanlainen myytintekijä kuin Jonathan Carroll Wienin/Amerikan bullterriereille, muuten.

Sin chili

Juhannusruokien kantava teema oli se, että on tultava toimeen ilman chiliä ym. voimakkaita mausteita. On taipumuksena hölvätä sambalia, chilikastiketta tms. voimakasta aina kaikkeen. Ja vielä varmuudeksi lisää. Hyvää tulee, totta kai, mutta onhan oltava hyvää ilmankin. Oli.

Juhannuksena pöydässä oli limemarinoitua mozzzarellasalaattia, pesto-perunasalaattia ja teriyaki-tofuvartaita. Teriyaki oli seesamiöljyä vaille loistavaa! Viininä yritti makuyhdistelmille pärjätä Pasqua prosecco, kuiva ja pirskahteleva.

PS. kuvista ei taida huomata, että lainassa on parempi kamera, ihan EOS. Suomen huonoimpien ruokakuvien ottajan titteli pysynee edelleen minulla...

Viimeistä edellisen lomapäivän illallinen

Aperitiivi: Calemin valkea kuiva port
Alkuun: kantarellikeitto ja ruiskrutongit
Pääruoka: grillatua bataattia, munakoisoa, herkkusieniä, kesäkurpitsaa ja sen sellaista, grillikylkeä joillain, sinihomejuustokastike + Fontanella chianti 2008
Lopuksi: mud cake ja cointreau-mansikat

Not bad, vaikka mansikat oli ihan mätiä (ne piti KUORIA), ja bataatti kypsyikin oletettua nopeammin ja oli aivan hilkulla muuttua muussiksi. Viini komppasi grilliolemusta mainiosti, ja muskotti sopi sinihomeeseen oikke hyvi.

Tänään eineksiä (taas), jottei totuus unohtuisi...

China Miéville: Kraken

HUH! Sain juuri Krakenin loppuun, se olikin urakka. Tai eihän urakka vielä loppunut, Miévillen kirjoja joutuu vähän tuumaamaan lukemisen jälkeenkin.... Kirjassa esiteltiin taas uusi Lontoo, ne eivät taida koskaan loppua?

Kirja taiteilee riemukkaalla nerouden ja hulluuden rajalla, en ole varma onko se loistavin uuskumma teos jonka olen lukenut, vai sekavin lukemiskokemukseni, jossa fantasian myytit, kliseet ja konventiot puristetaan hiilestä timantiksi. Sekopäisimmästä päästä kuitenkin!

Jos muste on vihollisemme ja meri on puolellamme, mikä voi olla maailman = Lontoon tulevaisuus?

Viitaten blogin otsikkoon, Praha

Bohemia demi seciä on juotu vain kerran tällä reissulla, toistaiseksi.

Listausta hyvistä, pahoista ja rumista juoma- ja syömäpaikoista:
HYVÄT: Velryba, Kmotra, Maitrea, Lehka Hlava, Café Nordica, Rock cafe, Fraktal
PAHAT: Azteca (ihan kamala pettymys, ei enää ikinä sinne!)
NOJOO: Casa Marcello