HUH! Sain juuri Krakenin loppuun, se olikin urakka. Tai eihän urakka vielä loppunut, Miévillen kirjoja joutuu vähän tuumaamaan lukemisen jälkeenkin.... Kirjassa esiteltiin taas uusi Lontoo, ne eivät taida koskaan loppua?
Kirja taiteilee riemukkaalla nerouden ja hulluuden rajalla, en ole varma onko se loistavin uuskumma teos jonka olen lukenut, vai sekavin lukemiskokemukseni, jossa fantasian myytit, kliseet ja konventiot puristetaan hiilestä timantiksi. Sekopäisimmästä päästä kuitenkin!
Jos muste on vihollisemme ja meri on puolellamme, mikä voi olla maailman = Lontoon tulevaisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti