Sergei Lukyaenkon erinomainen urbaani fantasiasarja on käännetty ainakin kahdeksi leffaksi: Night watch ja Day watch. Katsoin ekan yhdessä sarjaa tuntemattoman puoliskon kanssa, ja mielipiteet meni ristiin. Leffa oli minusta hyvä, tottakai, koska siinä oli tuttu tarina josta pidän.
Mies väitti, että teemat olisi olleet puhkikuluneita, moneen kertaan tehtyjä ja hahmotkin yksiulotteisia. Höpö höpö, miten Anton voi muka olla yksiulotteinen? Hänhän jatkuu persoonana kirjasta leffan kautta omaan mielikuvitukseen? Taisin vähän loukkaantuakin henkilöiden puolesta, ja tietty Sergein.
Ihmiset katsovat elokuvia eri lailla, tää on todettu moneen kertaan. Muut pystyvät heti hyvän leffan jälkeen keskustelemaan joko elokuvasta tai jostain muusta, mulla menee useita tunteja (leffan loistavuudesta riippuen) ennen kuin puhekyky palaa. Aivot raksuttaa ylikierroksilla pitkään, ja small talk on ylivoimaista.
Oikeasti Night watch taisi olla keskiverto kauhu-action-fantasia -pläjäys, ja ihan turhan väkivaltainenkin vielä. Mutta oli se vaan niin kiva nähdä millaisiksi joku muu on kirjan hahmot kokenut ja ohjannut. Hyllyssä odottaa 8 tuntia Dresden filesiä, mutta en ole vielä uskaltautunut sen pariin juuri edellä mainituista syistä, kun Harry on niin ihq. Sarja taitaa tulla telkkaristakin, muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti