Jostain syystä Rachel Cainen Weather warden -sarja ei ärsytä lainkaan niin paljon kuin Justina Robsonin chicklit-fantsu tai Charlaine Harris. Tässäkin päähenkilö Joanne kertoo aina meille lukijoille minkävärinen nahkahame hällä on päällään tai miten poikaystävän hiukset/silmät/rintakehä kiilteleekään auringon kilossa. Aluksi pysähdyin vaatteiden kuvauksiin ja koetin nähdä niiden yhteyden juonen kulkuun, mietin vakavasti onko Miu Miu-avokkailla helppo juosta henkensä edestä? Nyt viidennen osan jälkeen osaan hypätä adjektiivit ja kuvaukset yli, ja tiedän että pantsuit ei ole sama asia kuin catsuit.
Garderobit ja pehmoseksi sikseen, sarja on viihteellistä urbaania fantasiaa jonka perusidea jaksaa kannatella. Perusidea onkin niin omaperäinen kuin maailman pelastaminen. Duh.
Any way, Joanne on sääpaimen, jonka taitona on kontrolloida säätä. Maailmassa on paljon paimenia, osa säätelee maata, osa tulta ja niin edelleen. Djinni-henkiolennot ( you know ne kippurakärkitossuiset pullosta tulevat pussihousuiset tyypit?) haluavat irti muinoin tehdystä YYA-sopimuksesta ihmisten kanssa, ja sotahan siitä syttyy. Mesotessaan osapuolet herättävät kaiken kukkuraksi Maaäidin, ja sitten ollaan kusessa.
Kaiken tämä tohinan ohella Joanne on löytänyt tienvarresta liftaavan djinnin ja alkaa styylata kiihkeästi tämän kanssa. Eka tai tokassa osassa Joanne kuolla kupsahtaa, mutta sekään ei typyä lannista.
Leikin ajatuksella: mitä tapahtuisi jos Joanne ja Harry Dresden tapaisivat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti