Monster Magnet tuli keikalle lapsuudenkotini rantaniitylle. Kun bändin kuorma-autokolonna mateli pölyistä hiekkatietä pitkin, minä iloitsin: koko viikonloppu aikaa laittaa hiukset, meikata ja hankkiutua Daven kanssa kuvaan tai jotenkin lähempiin tekemisiin.
Viikonloppu kuluikin yllättävän nopeasti. Kuulin vain megaluokan bileiden ääniä ja huhuja varsinaisista rokkiorgioista, mutta kun olin itse valmiina mukaan, festari oli ohi. Artistit olivat lähteneet, tavoitin enää japanilaisen perheen pikku-Toyotalla. Itkin ja raivosin: MM keikkaili meidän takapihalla, ja minulle ei järjestetty audienssia! Potkin kiukuissani Toyotan etuoven lommolle ja mursin jalkani.
Jostain varjoisasta paikasta puun alta löysin katkeroituneen kitaristin (Phil Cavaino?), joka briiffasi minulle keikan kulun yksityiskohtaisesti: ”sitten tokan kertsin jälkeen tuli soolo, ja se meni näin:…” Laiha lohtu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti