Satuja, rewritten

Olen sattumalta lukenut peräjälkeen kolme kirjaa, joiden teemat liittyvät satujen tulkintoihin ja uudelleentulkintoihin.

Jonathan Carroll: Sleeping in flame

Walker Easterling elelee melko tyytyväistä elämää, kunnes hän havaitsee saaneensa taikavoimia. Hän näkee tapahtumia etukäteen, siirtää asioita ajatuksen voimalla, ym. sellaista tavallista.
Asiat mutkistuvat niin, että Walker joutuu poppamiehen oppiin (Inside the dog museum-kirjasta tuttu), ja alkaa selvittää tuntemattoman isänsä osuutta elämänsä ongelmiin. Grimmin veljesten Rumpelstiltskin-satu kietoutuu Walkerin elämään, ja hän joutuu käyttämään voimansa sekä mielikuvituksensa kaikki keinot pysäyttääkseen tapahumien kulun ja suojellakseen läheisiään. Taas puhutaan kuolemasta, uudelleensyntymisestä ja valinnoista. Ja koiratkin ovat kuvioissa mukana, nyt yllättävästi myös kissa!

Rumpelstiltskin ei ollut ainakaan alkuperäisnimellään minulle tuttu satu, ja sen yhdistäminen tarinaan vei aikaa. Suomessa ko. satu on julkaistu esim. nimellä Rimppakinttu. Kyse on kuitenkin siitä pahiskääpiöstä tms. joka antaa kolme mahdollisuutta arvata nimensä oikein tai lätty lätisee.

Frank Beddor: Looking glass wars

Tässä kirjassa kyytiä saa Liisa Ihmemaassa. Jos luulit, että tunsit tarinan, niin väärin meni. Kyse ei suinkaan ollut siitä, että Dodgson kertoi tarinan tutulle Alice Liddellille. Kyse oli siitä, että Alyss, Ihmemaan prinsessa joutui evakkoon 1800-luvun Englantiin ja adoptoitiin Liddellin perheeseen. Alyss erehtyi kertomaan Lewisille totuuden elämästään, ja tämä mokoma väänsi siitä lasten nonsense-sadun. Ihmemaa on vailla kuningatarta, ja Alyssia kaivataan takaisin. Tämä on kuitenkin sopeutunut viktoriaaniseen Englantiin niin hyvin että on menossa prinssin kanssa naimisiin. Miten käy Ihmemaan?

Idea on hieno, mutta valitettavasti monitaituri-tekijän (näyttelijä, stuntman, tuottaja, ohjaaja...) tulos ei täytä odotuksia. Tarinaan on tulossa jatkoa, mutta minun puolestani saavat olla rauhassa.

Kiinnostavin hahmo oli Irvikissa, joka jo alkuperäisessä (siis mikä nyt sitten on alkuperäistä?) tarinassa häälyy hyvän ja pahan välillä. Beddor viskaa kissan sille toiselle puolelle, ja tehokas tappokone siitä on tullutkin.

John Connolly: Book of lost things

Taas mielenkiintoinen kirjailija: Connolly on kuulemma tullut tunnetuksi dekkaristina/trilleristinä. En tunne hänen tätä tuotantoaan, nappasin kirjan Bordersista puhtaasti kannen ja takatekstin perusteella.

Joo joo, tiedän että pitäisi kirjoittaa kirjasta kertomuksena viattomuuden menettämisestä, lapsuuden ja aikuisuuden rajakynnyksestä ja blaa blaa blaa. Mutta enpäs kirjoitakaan. Vaan aloitan näin:

Varhaisteini-ikäisellä Davidilla ei mene hyvin. Äiti on kuollut ja isä mennyt naimisiin äidin hoitokodin johtajan kanssa. David on saanut rääkyvän pikkuveljen, lisäksi maailmansota painaa päälle.

Davidin uusioperheen puutarhaan putoaa saksalainen pommikone, siinä hässäkässä David pujahtaa puunkolon läpi fantasiamaailmaan. Hän sattuu päätymään kieroon ja ilkeään maailmaan josta löytyy vähän ystäviä mutta sitäkin enemmän painajaisunien olentoja. Tarinan lomassa kerrotaan satuja, mutta nekin ovat kieroutuneet ja vääntyneet kummajaismaisiksi ja makaabereiksi: Hannun ja Kertun Kerttu perii noidan paikan tappotyön jälkeen ja houkuttelee väsyneen veljensä loppujen lopuksi taloonsa, Lumikki on ylipainoinen kotiterroristi jne... Mikään ei ole kaunista ja satumaista, mikään ei pääty onnellisesti.

Tarina vei mukanaan, aiheutti kylmiä väreitä kieroudellaan ja julmuudellaan. Ainoastaan loppuratkaisuun olin vähän pettynyt pidin sitä turhan konservatiivisena. Kaiken tapahtuneen jälkeen!