Vakavin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Samalla ilkikurinen, sanoisinko jopa että veikeä. Saksa, toinen maailmansota, juutalaisvainot, kuolema pienellä ja isolla K:lla. Historian isot asiat ja ihmiselämän pienen pienet asiat rinnastuivat kirjassa kauniisti toisiinsa.
Liesel-tytön vanhemmat ovat a) kommunisteja, poissa kuvioista [isä] tai b) sairaita, köyhiä ja kuolleita [äiti]. Liesel päätyy sijaiskotiin, jossa kiroillaan kovasti mutta rakastetaan myös. Hän tapaa Kuoleman useamman kerran kuin pienen tytön pitäisi, varastaa kirjoja, tappelee ja välttyy suutelemasta häneen rakastunutta sitruunankeltatukkaista poikaa. Lukija ei säästy itkulta.
Kuolema kertojana loi tarinaan uudenlaista jännitettä, erityisesti pidin Kuoleman malttamattomuudesta; hän spoilasi useampaan otteeseen tulevat tapahtumat koska ei millään malttanut olla paljastamatta jotain käännettä. Onneksi keräilijänä K toimi huomattavasti vastuullisemmin ja virheettömämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti