Enkelten kakku

Marenki on namia. Joskus tuntui, että se on hankala tehdä mutta nyt kun olen vihkiytynyt marenginteon saloihin niin tiedän että sen on helpompaa kuin täytekakku. Tällaisen kakkusen tein ystävän juhliin, ohjeeseen sain apua uusimmassa Kotiliedestä (06/08). Tässä Kotilieden ohje:

lemon curd:
6 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
1 dl hillosokeria
2 rkl sitruunan raastettua kuorta
1 dl sitruunamehua
100 g voita

kakkupohja:

6 suurta kananmunan valkuaista
2 tl valkoviinietikkaa
5 dl erikoishienoa sokeria
1 rkl Maizena-maissitärkkelysjauhoa
3 tl vaniljasokeria
kiehuvaa vettä

vuokaan:

voita tai margariinia
Maizena-maissitärkkelysjauhoa

täyte:

noin 1 l marjoja
2,5 dl (kinuski)kermaa
1-2 dl lemon curd -tahnaa

* 10 annosta, valmistusaika 1,5 tuntia

1. Valmista kakku edellisenä päivänä. Erottele keltuaiset valkuaisista. Ole tarkka, ettei keltuaista joudu valkuaisten joukkoon. Mittaa keltuaiset kattilaan ja valkuaiset puhtaaseen lasi- tai teräskulhoon. Valkuaiset eivät vaahtoudu, jos kulho on rasvainen tai joukossa on hiukankin keltuaista.

2. Mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sitruunan raastettu kuori ja mehu. Kuumenna aineksia koko ajan voimakkaasti vatkaten, kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. Lisää voi pieninä nokareina koko ajan hyvin sekoittaen. Anna sitruunatahnan jähmettyä yön yli jääkaapissa.

3. Voitele iso (halkaisija 26 cm) irtopohjavuoka huolellisesti. Siivilöi vuokaan maissi- tai vehnäjauhoa ja leivitä vuoka jauholla.

4. Lisää valkuaisten joukkoon etikka, sokeri, maissijauhot, vanilja ja kiehuvan kuuma vesi. Vatkaa ainekset niin kovaksi vaahdoksi, että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon liikahtamatta. Lusikoi marenki vuokaan. Nosta vaahto vuoan reunoille siten, että keskelle jää täytettävä kolo. Pane vuoka 150-asteiseen uuniin ja kypsennä noin 70 minuuttia. Anna kakun jäähtyä seuraavaan päivään kuivassa huoneilmassa.

5. Vaahdota kerma ja mausta se sitruunatahnalla. Täytä kakun keskellä oleva kolo marjoilla ja sitruunakermalla.

Minä tein näin: ostin lime curdia. Marenkipohjan tein omalla ohjeellani ilman kiehuvaa vettä. Kinuskikerman sijaan käytin vaahdotettua vaniljakastiketta ja marjoina oli vadelmia.

Puolukkapiirakka

Tähän on tultu: liityn kakkubloggaajien joukkoon... Tyhjennän pakastinta reissua varten, ja tein ihan basic puolukkapiirakan:




1 dl sokeria
2 dl vehnä/sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl piimää
1 dl öljyä

5 dl puolukoita (laitoin 1 rkl perunajauhoja sekaan koska olivat pakaste-sellaisia)

muruseos päälle:
1 dl voisulaa (kun sanon voi, tarkoitan leivontamargariini)
2 dl fariinisokeria (tänään puolet siirappia ja puolet ruokokidesokeria)
1 dl leseitä
2 dl hiutaleita (kaura-)
1 tl vanilliinisokeria
mausteeksi kanelia, kookoshiutaleita, pähkinärouhetta...

Kuivat aineet sekoitetaan nopeasti ja vain sen verran kuin täytyy. Levitetään voideltuun piirakkavuokaan (halkaisijaltaan 26-28 cm).
Ripotellaan päälle puolukat.
Sulan rasvan sekaan muut muruseoksen ainesosat, ripotellaan marjojen päälle. Paistetaan n. 2o0 asteessa reilut puoli tuntia. Tarjoillaan jäätelön, vaniljakastikkeen tms. kanssa. Itse kokeilin kaura-omenajogurttia kyytipojaksi, ei hullumpaa.

Antwerpen

On tunnustettava, että mulla oli ennen huhtikuun pikavisiittiä äärettömän heikosti tietoa Belgiasta suklaan, oluen, vohveleiden ja frittien lisäksi. Nyt olen valistuneempi.

Matka oli tyssätä alkuunsa, kun Brysselissä vietettiin Seafood conventionia ja KAIKKI halvat hotellit oli täyteen buukattu. Halvin huone taisi olla 320€/yö. Aikani mietittyäni päätin jatkaa B:n lentoasemalta bussilla Antwerpeniin. Murehdin, saanko aikani kulumaan ja onko A tylsä pikkukaupunki... Olisi pitänyt katsoa asukasluku ensin (500 000). Perille päästyäni ihastuin kaupunkiin hurjasti! Keväiset säät, ystävälliset ihmiset, hyvää ruokaa (suklaa, vohvelit, fritit), kaunis vanha kaupunki, edullisia hopeakoruja, timantitkin olisivat kuulemma olleet edukkaita mutta ne piti jättää vain ihastelun asteelle.

Hotellini oli täysi murju, mutta muuten kaikki meni jees. Antwerpenin idyllin jälkeen Bryssel tuntui tosi kaoottiselta, harmaalta ja ikävältä. Täytyy ehkä antaa sille joskus toinen mahdollisuus, mutta A oli niin viehko että voisin lähteä uudelleenkin.

Philip Reeve: Kulkukaupunkien kronikka

Reeve sai kronikkansa päätökseen Pimenevä maa -kirjalla. Olen kulkenut (tai vastustanut kulkemista) mukana kaupunkidarwinistisessa scifisarjassa, ja tämä viimeinen osa oli huikea päätös Tomin, Hesterin ja muiden vaellukselle.

Reeven ekan kirjan aloitus on yksi vetävimpiä, mihin olen törmännyt: Elettiin kevättä. Oli synkkä ja myrsyinen iltapäivä, ja Lontoo ajoi takaa pientä kaivoskaupunkia kuivuneen Pohjanmeren pohjaa pitkin. Pakkohan tuollaisen alun jälkeen on ottaa selvää, mitä ihmettä voisi tapahtua jos oikein huonosti kävisi. Ja ei tarinan lopetuskaan ollut yhtään hullumpi...

Sarjan henkilöhahmot ovat niin monisyisiä, ristiriitasen ja todellisen tuntuisia (olivatpa ihmislajia tai eivät), että he muuttuvat parinsadan sivun jälkeen osaksi lukijan tuttavapiiriä. Ystäviksi heistä ei välttämättä ole, ainakaan kaikista.

Nuorten laadukasta scifiä ei riesaksi asti kirjoiteta, joten toivottavasti sarja löytää lukijansa. Hieman kärsivällisyyttä tarinan seuraaminen vaatii, mutta kyllähän bulkkifantasian lukija on tottunut massiivisiin järkäleisiin. Tosin Reevellä myös sisältö on painavaa.

London calling, matkakuulumisia

Jo vain, sepäs oli vallan mainio kaupunki! Odotin jotain harmaata, ruuhkaista ja kaoottista. Lontoo oli harmaa, ruuhkainen ja kaaottinen mutta kivalla tavalla!

Harmi että the Cultin torstain keikka siirrettiin sunnuntaiksi ja sinne ei voitu jäädä, mutta Eoin Colferin näin ja kuulin kertovan lapsuuden lentokokemuksistaan. Jonotin säntillisessä brittiläisessä jonossa 45 minuuttia saadakseni signeerauksen Airman-kirjaan ja päästäksweni jutskaamaan Suomen saunapolitiikasta ym. Airman onkin fantasian ja huumorin jälkeen jotain uutta Colferilta, historiallinen jännitysromaani jossa fantasian osuus on häviävän pieni ja huumorikin sivuosassa. Ihan viihdyttävä paketti silti. Eoin kertoi kirjoittavansa myös AIKUISTEN kirjaa. Kun hän oli maininnut asiasta kustannustoimittajalleen, tämä oli kuivasti todennut että aikuisten kirjoja kutsutaan yleisesti pelkästään kirjoiksi, lastenkirjat ovat nimeltään lastenkirjoja. Ai miten niin muka?

Olen henkisesti varautunut lähtemään Lontooseen uudelleen asap, musikaalivajetta piti täydentää täällä Prahassa Sweeney Toddilla eilen. Jaa että Rambo 61 vee väkivaltainen??? Pullamössöä tähän verrattuna! Pidin kovasti, Burtonin värimaailma on aina kauniin goottisen painajaismainen, suorastaan animaatiomainen. Näyttelijät kuulemma laulavat itse omat roolinsa, hellyttävintä oli Timothy Spallin laulanta. Johnnykin lauloi ihan mallikkaasti.

Tunnen oloni globetrotteriksi kirjoitellessani tuoreeltaan reissukuulumisia kepeällä kädellä majapaikassa, kun tännekin on laajakaista tullut. Vielä huominen aikaa, ja paljon tekemistä: outlet center, Ritva-Liisan näyttely, kalenterin osto ja palatsipuutarhoissakin pitäisi kävellä. Onneksi tänne pääsee taas uudelleen pian...

Leffoja, sarjakuvia ja leffoja sarjakuvista

Sweeney Todd - Demon Barber of Fleet Street katsontaan Prahassa heti tiistaina, Suomen enskari taitaa olla 28. päivä. Jouduin perustelemaan miehelle, miksi hänenkin kannattaa tulla katsomaan elokuvaa parturista... Sevillan parturi-opperakin näkemättä, menisiköhän samoilla perusteilla? Tällä kertaa korkeampaa kulttuuria edustakoon reissulla Joutsenlampi-baletti, josta olen haaveillut vaahtosammutin-koosta asti.

Aikomus myös tsekata joku tsekkiläinen elokuva tekstitettynä, kansalainen Havelista kertova leffa menossa parhaillaan. Kruunun kurssi on niin ennätyshuono, että leffalippu vaikuttaa jo ihan kohta melkein Suomen hintaiselta (tai ei nyt sentään).

Olen joutunut hetkelliseen Sin City -sarjakuvakoukkuun. Tummanpuhuvat ja lakoniset sivut tuovat mieleen Kaurismäen tai sitten eivät. Jospa nyt elokuvakin uppoaisi eri lailla? Ja taitaa olla taas aika katsella Constantine uudelleen. Neil Gaiman putkahtaa esiin kaikkialta, olipa genre mikä vain.

To boldly go...

... Missä ainakaan itse ei ole käynyt.

Ryhdistäydyin omasta aikaisemmasta pohdinnastani uusien paikkojen kokemisesta ja ostaa täräytin siltä istumalta lennot Lissaboniin marraskuussa. Nyt tuumailen Wienin jalkapalloreissun yhdistämistä Ljubljanaan ja syksyllä jossain aivan uudessa Euroopan kaupungissa käymistä. Tähän ylenpalttiseen lenneskelyyn on sitä paitsi syy: olen tehnyt PÄÄTÖKSEN.

Lopetan ekologisista syistä lentämisen vuoden 2008 jälkeen (tai kunhan olen lentänyt palkintomaililentoni) ja siirryn maamatkustukseen. Reissutiheys saattaa harveta mutta vastaavasti kertapituus kasvaa kun taitan matkaa junalla, Eurolines-bussilla tai kamelilla. Aasiaan päin ei ongelmia, Amerikan manterelle pääsy voi tuoda lieviä haasteita...