Jo vain, sepäs oli vallan mainio kaupunki! Odotin jotain harmaata, ruuhkaista ja kaoottista. Lontoo oli harmaa, ruuhkainen ja kaaottinen mutta kivalla tavalla!
Harmi että the Cultin torstain keikka siirrettiin sunnuntaiksi ja sinne ei voitu jäädä, mutta Eoin Colferin näin ja kuulin kertovan lapsuuden lentokokemuksistaan. Jonotin säntillisessä brittiläisessä jonossa 45 minuuttia saadakseni signeerauksen Airman-kirjaan ja päästäksweni jutskaamaan Suomen saunapolitiikasta ym. Airman onkin fantasian ja huumorin jälkeen jotain uutta Colferilta, historiallinen jännitysromaani jossa fantasian osuus on häviävän pieni ja huumorikin sivuosassa. Ihan viihdyttävä paketti silti. Eoin kertoi kirjoittavansa myös AIKUISTEN kirjaa. Kun hän oli maininnut asiasta kustannustoimittajalleen, tämä oli kuivasti todennut että aikuisten kirjoja kutsutaan yleisesti pelkästään kirjoiksi, lastenkirjat ovat nimeltään lastenkirjoja. Ai miten niin muka?
Olen henkisesti varautunut lähtemään Lontooseen uudelleen asap, musikaalivajetta piti täydentää täällä Prahassa Sweeney Toddilla eilen. Jaa että Rambo 61 vee väkivaltainen??? Pullamössöä tähän verrattuna! Pidin kovasti, Burtonin värimaailma on aina kauniin goottisen painajaismainen, suorastaan animaatiomainen. Näyttelijät kuulemma laulavat itse omat roolinsa, hellyttävintä oli Timothy Spallin laulanta. Johnnykin lauloi ihan mallikkaasti.
Tunnen oloni globetrotteriksi kirjoitellessani tuoreeltaan reissukuulumisia kepeällä kädellä majapaikassa, kun tännekin on laajakaista tullut. Vielä huominen aikaa, ja paljon tekemistä: outlet center, Ritva-Liisan näyttely, kalenterin osto ja palatsipuutarhoissakin pitäisi kävellä. Onneksi tänne pääsee taas uudelleen pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti