Aikamoinen urakka kahlata 100 kaikkien aikojen parasta (jonkun mielestä oikeassa järjestyksessä olevaa) rock-albumia läpi. Eilen avasin radion monta kertaa päivän aikana, ja aina kuului Black Sabbathia Ronnie J. Diolla. Ei huono.
Voin kyllä lyödä vaikka vetoa, että edes minun listani top10-levyt ei tältä listalta löydy, no ehkä Mustaschin uusin saattaa kuulua, josta en itse niin perustakaan. Mustasch on näköjään tulossa Kaapelitehtaalle FME-iltaan helmikuussa. Ihan pienen hetken haaveilin sinne lähdöstä, mutta taitanee jäädä. Jospa viiksimiehet tulisivat jonnekin festareille kesemmällä? Provinssi olisi tänä kesänä vuorossa, jos mennään järjestyksessä, mutta P-rock menee pahasti päällekkäin Cork rocks for Rory-viikonlopun kanssa. Rory as in Gallagher.
1.11.2008
Matkustamisesta, osa 2: Lontoo
Synttäreitä vietän Prahassa, se on selvä. Mutta sen verran edellisen viestin aihe jäi kaivelemaan mieltä, että otin ja varasin lennot Prahasta Lontooseen. Ensin ajattelin vain, että onhan se nähtävä, mutta nyt alan innostua...
Lontoosta löytyy näköjään kaikenlaista tekemistä (slight understatement...): käyn kuulemassa kun Eoin Colfer kertoo lastenkirjallisuusfestareilla uudesta kirjastaaan ja kun The Cult keikkailee Forumissa. En yritäkään nähdä kaikkea, enkä aio pyrkiä Madame Tussauds'iin, vahdinvaihtoa seuraamaan tai Toweriin. Musikaali voisi olla kiva, ja jossain museossa tai galleriassa on käytävä, mutta 4 päivää kuluu varmaan vain huuhaillessa. Kirja- ja levykaupoissa on käytävä mutta kovin paljoa en voi ostella, koska en aio maksaa 15€ ruumaan menevästä laukusta vaan pärjätä käsimatkatavaralla.
Kivantuntuinen ja tripadvisorissa sekä kotimaisilla palstoilla hyvät arviot saanut majapaikka löytyi West Hampsteadista, siellä saa aina levähtää tungoksesta ja pasteerailla vanhojen Yrjön-tai-jonkun-Victorian aikaisten talojen reunustamilla kaduilla.
Prahassa jotain uutta on vasenkätisten kauppa. Ajattelin ostaa sieltä itselleni, siskolle ja kummitytölle jotain jännää, vaikka vastapäivään käyvän kellon!
Lontoosta löytyy näköjään kaikenlaista tekemistä (slight understatement...): käyn kuulemassa kun Eoin Colfer kertoo lastenkirjallisuusfestareilla uudesta kirjastaaan ja kun The Cult keikkailee Forumissa. En yritäkään nähdä kaikkea, enkä aio pyrkiä Madame Tussauds'iin, vahdinvaihtoa seuraamaan tai Toweriin. Musikaali voisi olla kiva, ja jossain museossa tai galleriassa on käytävä, mutta 4 päivää kuluu varmaan vain huuhaillessa. Kirja- ja levykaupoissa on käytävä mutta kovin paljoa en voi ostella, koska en aio maksaa 15€ ruumaan menevästä laukusta vaan pärjätä käsimatkatavaralla.
Kivantuntuinen ja tripadvisorissa sekä kotimaisilla palstoilla hyvät arviot saanut majapaikka löytyi West Hampsteadista, siellä saa aina levähtää tungoksesta ja pasteerailla vanhojen Yrjön-tai-jonkun-Victorian aikaisten talojen reunustamilla kaduilla.
Prahassa jotain uutta on vasenkätisten kauppa. Ajattelin ostaa sieltä itselleni, siskolle ja kummitytölle jotain jännää, vaikka vastapäivään käyvän kellon!
12.11.2007
Matkustamisesta
Olen ihan oikeasti koettanut miettiä vaihtoehtoja paikalle, missä haluaisin viettää seuraavan, puolipyöreän syntymäpäiväni. Mutta en taida haluta viettää synttäreitä muualla kuin Prahassa. Voisin harkita esim. Lissabonissa tai Roomassa piipahtamista sieltä käsin, mutta juhlani pidän siellä missä on hyvä olla.
Pitäisikö haluta matkustaa muuallekin? Olenko vähemmän globetrotter jos hengailen aina vain samassa kaupungissa? En nouse kovin korkealle kyselyissä, joissa kysytään mm. kuinka monessa meressä olet uinut...
Pitäisikö haluta matkustaa muuallekin? Olenko vähemmän globetrotter jos hengailen aina vain samassa kaupungissa? En nouse kovin korkealle kyselyissä, joissa kysytään mm. kuinka monessa meressä olet uinut...
11.27.2007
Nähtyjä leffoja: Beowulf, The Dark is rising
Yskäisenä reissussa olo on toiseksi inhottavinta, voiton vienee kuumeessa& yskäisenä matkailu...
Katsottiin Beowulf päivä ennen Suomen enskaria: animointi oli osin erinomainen, osin hyvä ja osin kökkö (liikkeet, mm. laukkaavat hevoset). Hahmojen kasvot olivat aidonnäköiset, etenkin Ray W. Pidin draamallisesti ihan onnistuneena visuaalisena seikkana sitä, että mitä vähäisempi sivuhenkilö oli kyseessä, sen epämääräisemmät kasvonpiirteensä olivat. Harmi ettei niin voi tehdä eläville näyttelijöille.
Neil G. ilahdutti taas kässärin tekijänä: haluaisin joskus nähdä Neverwherenkin. Ei ehditty 3D-esitykseen, mutta mulle räiskettä oli ihan riittävästi näinkin. Korjattiin samalla yleissivistyksen aukkoa, mulla oli etukäteen Beowulfin tarusta vain käsitys että paljon tapetaan ja testosteronia riittää. Ja olin ihan oikeassa! Viihdyttävä pala, jos mesoaminen alkoi kyllästyttää tai peikon sisukset ällöttää, animoinnissa riitti tutkailtavaa.
Toinen reissussa nähty leffa oli The Seeker: The Dark is rising. Tämä dark kirjoitetaan siis isolla. Hirvitti, jännitti ja pelotti etukäteisarviot leffasta, koska mulle Susan Cooperin Pimeä nousee-sarja kuuluu fantasian top5-listalle edelleenkin. Kun päästään yli ekan osan laimeuksista, pitää teksti otteessaan kuin kalmari. Vielä nytkin niskakarvat nousevat pystyyn kirjoja lukiessani, mitenhän sitten oli 10-vuotiaana??
Elokuva ei mitenkään voinut täyttää kirjan luomia odotuksia, eikä se kovin merkittävä teos ollutkaan. Paha/pimeä henkilöityi liikaa Christopher Ecclestoniin, vaikka sen PITÄISI olla koko ajan, kaikkialla tapahtumien ja henkilöiden ympärillä. Jenkkinäyttelijät tuntuivat artikuloivan ihan hupsusti, eikä Merl- hups, Merriman Lyonin hahmo istunut LOVEJOYlle lainkaan, vaikka McShane olikin kaitakasvoisempi kuin sutkina antiikkikauppiaana. Lisäksi eräs Stantonin perheeseen liittyvä lisäys oli täysin irrallinen, irrationaalinen ja turha.
Ukkoseni, joka ei ollut kirjaa lukenut, nautti enemmän mutta piti leffaa selvästi nuoremmille suunnattuna. Jaa, minä en ole koskaan ajatellut että Cooperin kirjat eivät olisi juuri minun ikäiselleni tarkoitettuja, olinpa sitten 10, 20 tai 30 .
Summa summarum: leffa olisi voinut olla onneksi vielä paljon huonompi. Mutta se olisi olisi voinut olla niin paljon parempi, pääsemättä silti kirjan tasolle. John Hodge on sentään tehnyt käsikirjoituksen Trainspottingiinkin.
Katsottiin Beowulf päivä ennen Suomen enskaria: animointi oli osin erinomainen, osin hyvä ja osin kökkö (liikkeet, mm. laukkaavat hevoset). Hahmojen kasvot olivat aidonnäköiset, etenkin Ray W. Pidin draamallisesti ihan onnistuneena visuaalisena seikkana sitä, että mitä vähäisempi sivuhenkilö oli kyseessä, sen epämääräisemmät kasvonpiirteensä olivat. Harmi ettei niin voi tehdä eläville näyttelijöille.
Neil G. ilahdutti taas kässärin tekijänä: haluaisin joskus nähdä Neverwherenkin. Ei ehditty 3D-esitykseen, mutta mulle räiskettä oli ihan riittävästi näinkin. Korjattiin samalla yleissivistyksen aukkoa, mulla oli etukäteen Beowulfin tarusta vain käsitys että paljon tapetaan ja testosteronia riittää. Ja olin ihan oikeassa! Viihdyttävä pala, jos mesoaminen alkoi kyllästyttää tai peikon sisukset ällöttää, animoinnissa riitti tutkailtavaa.
Toinen reissussa nähty leffa oli The Seeker: The Dark is rising. Tämä dark kirjoitetaan siis isolla. Hirvitti, jännitti ja pelotti etukäteisarviot leffasta, koska mulle Susan Cooperin Pimeä nousee-sarja kuuluu fantasian top5-listalle edelleenkin. Kun päästään yli ekan osan laimeuksista, pitää teksti otteessaan kuin kalmari. Vielä nytkin niskakarvat nousevat pystyyn kirjoja lukiessani, mitenhän sitten oli 10-vuotiaana??
Elokuva ei mitenkään voinut täyttää kirjan luomia odotuksia, eikä se kovin merkittävä teos ollutkaan. Paha/pimeä henkilöityi liikaa Christopher Ecclestoniin, vaikka sen PITÄISI olla koko ajan, kaikkialla tapahtumien ja henkilöiden ympärillä. Jenkkinäyttelijät tuntuivat artikuloivan ihan hupsusti, eikä Merl- hups, Merriman Lyonin hahmo istunut LOVEJOYlle lainkaan, vaikka McShane olikin kaitakasvoisempi kuin sutkina antiikkikauppiaana. Lisäksi eräs Stantonin perheeseen liittyvä lisäys oli täysin irrallinen, irrationaalinen ja turha.
Ukkoseni, joka ei ollut kirjaa lukenut, nautti enemmän mutta piti leffaa selvästi nuoremmille suunnattuna. Jaa, minä en ole koskaan ajatellut että Cooperin kirjat eivät olisi juuri minun ikäiselleni tarkoitettuja, olinpa sitten 10, 20 tai 30 .
Summa summarum: leffa olisi voinut olla onneksi vielä paljon huonompi. Mutta se olisi olisi voinut olla niin paljon parempi, pääsemättä silti kirjan tasolle. John Hodge on sentään tehnyt käsikirjoituksen Trainspottingiinkin.
11.12.2007
Hello Eddie ja Benjamin Breeg
Mitähän tuli tehtyä kun varasin liput Maidenin keikalle. Onkohan siellä muita kirjaston tätejä?? Jihuu :)
10.15.2007
Stardust-leffa
En muistaakseni pitänut Neil Gaimanin Stardust-kirjaa mitenkään erityisen nerokkaana, kun sitä tulee väkisin verrattua American Godsiin, Coralineen, Sandmaniin tai vaikka Neverwhereen (minä pidin kirjasta, sanottiinpa siitä mitä tahansa). Mulla ei ollut elokuvasta mitään ennakko-odotuksia, ja se olikin positiivinen yllätys.
Ainoat miinukset antaisin musiikista ja maisemista: miksi oi miksi niin monissa fantasiaelokuvissa ratsastetaan helmat/hiukset/parta hulmuten jylhissä Uuden Seelannin (näköisissä) maisemissa ja taustalla soi Nightwish-mäinen mahtipontinen musiikki sinfoniaorkesterilla höystettynä? Tämä ei ole dissaus Nightwishin suuntaan, olen päinvastoin vähän loiventanut mielipiteitäni bändistä, ja saatan jopa ostaa liput joulukuun konserttiin. Mutta kuitenkin: miksi?
Gaimanin pohjateksti tuo peruspullafantsuun huumoria, intertekstuaalisuutta ym., joten olisi ollut oikeus ja kohtuus että se olisi näkynyt myös ääni- ja maisemamaisemissa.
Muuten leffa oli viihdyttävä, Claire Danes (aikuistunut menneiden aikojen lempparini My So Called Life'n päähenkilö) säihkyi tähtenä ja Learmaiset kuolleet prinssiveljekset olivat ihastuttava näky istuessaan naama lytyssä tai vasara päässä takan reunustalla.
On varmaan lukaistava Tähtisumua uudelleen, tai jopa harkittava sen hankkimista muiden Gaimanin ohella omaan hyllyyn.
Ainoat miinukset antaisin musiikista ja maisemista: miksi oi miksi niin monissa fantasiaelokuvissa ratsastetaan helmat/hiukset/parta hulmuten jylhissä Uuden Seelannin (näköisissä) maisemissa ja taustalla soi Nightwish-mäinen mahtipontinen musiikki sinfoniaorkesterilla höystettynä? Tämä ei ole dissaus Nightwishin suuntaan, olen päinvastoin vähän loiventanut mielipiteitäni bändistä, ja saatan jopa ostaa liput joulukuun konserttiin. Mutta kuitenkin: miksi?
Gaimanin pohjateksti tuo peruspullafantsuun huumoria, intertekstuaalisuutta ym., joten olisi ollut oikeus ja kohtuus että se olisi näkynyt myös ääni- ja maisemamaisemissa.
Muuten leffa oli viihdyttävä, Claire Danes (aikuistunut menneiden aikojen lempparini My So Called Life'n päähenkilö) säihkyi tähtenä ja Learmaiset kuolleet prinssiveljekset olivat ihastuttava näky istuessaan naama lytyssä tai vasara päässä takan reunustalla.
On varmaan lukaistava Tähtisumua uudelleen, tai jopa harkittava sen hankkimista muiden Gaimanin ohella omaan hyllyyn.
Marraskuussa Prahaan
Ruotsalaiset ovat jalomielisesti lainanneet Tsekkiin ruotsalaisten aikoinaan Prahasta pöllimän Codex Gigas-kirjan, kirja on näytteillä kansalliskirjastossa.
Carmen menee kansallisteatterissa, siihen on jo liput. Aidaan ei lippuja, ajattelin käyttää toiseen lippuun kantiskortin etua -20%, opiskelijakortilla saa ylemmiltä parvilta lipun hinnasta -50%
Odottelen keikkakalenterin päivittymistä marraskuulle, Malostranska beseda on vieläkin remontissa. Näinköhän siihen tuleekin jotain hienompaa ja kalliimpaa kuin se entinen ihana räkälä... Kääk, juuri sattui netistä silmään PraguePostin artikkeli viime vuodelta: MB avataan syksyllä 2007 kulttuurikeskuksena, jossa myös ravintoloita ja kahviloita. Na shledanou sitten entinen viihtyisä MB!
Ja miehelle on ehdottomasti esiteltävä Reonin fantasiataidenäyttely, se oli jotain niin kitschiä mutta silti vaikuttavaa, etten pysty sitä kuvailemaan vaan se on nähtävä itse.
En ole ehtinyt ajatella reissua työkiireiden takia, mutta unissa näen milloin Prahan katuja, milloin linnan silhuetin. Luin Mauro Bosellin Dampyr-fantsusarjakuvasta Prahasta kertovan osan, toinen sattumalta käsiini sattunut Prahasta kertova kirja oli Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Devoted souls. Taidetoimikuntien residenssin kuvaus oli yksityiskohtia myöten kohdallaan...
Carmen menee kansallisteatterissa, siihen on jo liput. Aidaan ei lippuja, ajattelin käyttää toiseen lippuun kantiskortin etua -20%, opiskelijakortilla saa ylemmiltä parvilta lipun hinnasta -50%
Odottelen keikkakalenterin päivittymistä marraskuulle, Malostranska beseda on vieläkin remontissa. Näinköhän siihen tuleekin jotain hienompaa ja kalliimpaa kuin se entinen ihana räkälä... Kääk, juuri sattui netistä silmään PraguePostin artikkeli viime vuodelta: MB avataan syksyllä 2007 kulttuurikeskuksena, jossa myös ravintoloita ja kahviloita. Na shledanou sitten entinen viihtyisä MB!
Ja miehelle on ehdottomasti esiteltävä Reonin fantasiataidenäyttely, se oli jotain niin kitschiä mutta silti vaikuttavaa, etten pysty sitä kuvailemaan vaan se on nähtävä itse.
En ole ehtinyt ajatella reissua työkiireiden takia, mutta unissa näen milloin Prahan katuja, milloin linnan silhuetin. Luin Mauro Bosellin Dampyr-fantsusarjakuvasta Prahasta kertovan osan, toinen sattumalta käsiini sattunut Prahasta kertova kirja oli Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Devoted souls. Taidetoimikuntien residenssin kuvaus oli yksityiskohtia myöten kohdallaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)