Yskäisenä reissussa olo on toiseksi inhottavinta, voiton vienee kuumeessa& yskäisenä matkailu...
Katsottiin Beowulf päivä ennen Suomen enskaria: animointi oli osin erinomainen, osin hyvä ja osin kökkö (liikkeet, mm. laukkaavat hevoset). Hahmojen kasvot olivat aidonnäköiset, etenkin Ray W. Pidin draamallisesti ihan onnistuneena visuaalisena seikkana sitä, että mitä vähäisempi sivuhenkilö oli kyseessä, sen epämääräisemmät kasvonpiirteensä olivat. Harmi ettei niin voi tehdä eläville näyttelijöille.
Neil G. ilahdutti taas kässärin tekijänä: haluaisin joskus nähdä Neverwherenkin. Ei ehditty 3D-esitykseen, mutta mulle räiskettä oli ihan riittävästi näinkin. Korjattiin samalla yleissivistyksen aukkoa, mulla oli etukäteen Beowulfin tarusta vain käsitys että paljon tapetaan ja testosteronia riittää. Ja olin ihan oikeassa! Viihdyttävä pala, jos mesoaminen alkoi kyllästyttää tai peikon sisukset ällöttää, animoinnissa riitti tutkailtavaa.
Toinen reissussa nähty leffa oli The Seeker: The Dark is rising. Tämä dark kirjoitetaan siis isolla. Hirvitti, jännitti ja pelotti etukäteisarviot leffasta, koska mulle Susan Cooperin Pimeä nousee-sarja kuuluu fantasian top5-listalle edelleenkin. Kun päästään yli ekan osan laimeuksista, pitää teksti otteessaan kuin kalmari. Vielä nytkin niskakarvat nousevat pystyyn kirjoja lukiessani, mitenhän sitten oli 10-vuotiaana??
Elokuva ei mitenkään voinut täyttää kirjan luomia odotuksia, eikä se kovin merkittävä teos ollutkaan. Paha/pimeä henkilöityi liikaa Christopher Ecclestoniin, vaikka sen PITÄISI olla koko ajan, kaikkialla tapahtumien ja henkilöiden ympärillä. Jenkkinäyttelijät tuntuivat artikuloivan ihan hupsusti, eikä Merl- hups, Merriman Lyonin hahmo istunut LOVEJOYlle lainkaan, vaikka McShane olikin kaitakasvoisempi kuin sutkina antiikkikauppiaana. Lisäksi eräs Stantonin perheeseen liittyvä lisäys oli täysin irrallinen, irrationaalinen ja turha.
Ukkoseni, joka ei ollut kirjaa lukenut, nautti enemmän mutta piti leffaa selvästi nuoremmille suunnattuna. Jaa, minä en ole koskaan ajatellut että Cooperin kirjat eivät olisi juuri minun ikäiselleni tarkoitettuja, olinpa sitten 10, 20 tai 30 .
Summa summarum: leffa olisi voinut olla onneksi vielä paljon huonompi. Mutta se olisi olisi voinut olla niin paljon parempi, pääsemättä silti kirjan tasolle. John Hodge on sentään tehnyt käsikirjoituksen Trainspottingiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti