Olen ihan oikeasti koettanut miettiä vaihtoehtoja paikalle, missä haluaisin viettää seuraavan, puolipyöreän syntymäpäiväni. Mutta en taida haluta viettää synttäreitä muualla kuin Prahassa. Voisin harkita esim. Lissabonissa tai Roomassa piipahtamista sieltä käsin, mutta juhlani pidän siellä missä on hyvä olla.
Pitäisikö haluta matkustaa muuallekin? Olenko vähemmän globetrotter jos hengailen aina vain samassa kaupungissa? En nouse kovin korkealle kyselyissä, joissa kysytään mm. kuinka monessa meressä olet uinut...
12.11.2007
11.27.2007
Nähtyjä leffoja: Beowulf, The Dark is rising
Yskäisenä reissussa olo on toiseksi inhottavinta, voiton vienee kuumeessa& yskäisenä matkailu...
Katsottiin Beowulf päivä ennen Suomen enskaria: animointi oli osin erinomainen, osin hyvä ja osin kökkö (liikkeet, mm. laukkaavat hevoset). Hahmojen kasvot olivat aidonnäköiset, etenkin Ray W. Pidin draamallisesti ihan onnistuneena visuaalisena seikkana sitä, että mitä vähäisempi sivuhenkilö oli kyseessä, sen epämääräisemmät kasvonpiirteensä olivat. Harmi ettei niin voi tehdä eläville näyttelijöille.
Neil G. ilahdutti taas kässärin tekijänä: haluaisin joskus nähdä Neverwherenkin. Ei ehditty 3D-esitykseen, mutta mulle räiskettä oli ihan riittävästi näinkin. Korjattiin samalla yleissivistyksen aukkoa, mulla oli etukäteen Beowulfin tarusta vain käsitys että paljon tapetaan ja testosteronia riittää. Ja olin ihan oikeassa! Viihdyttävä pala, jos mesoaminen alkoi kyllästyttää tai peikon sisukset ällöttää, animoinnissa riitti tutkailtavaa.
Toinen reissussa nähty leffa oli The Seeker: The Dark is rising. Tämä dark kirjoitetaan siis isolla. Hirvitti, jännitti ja pelotti etukäteisarviot leffasta, koska mulle Susan Cooperin Pimeä nousee-sarja kuuluu fantasian top5-listalle edelleenkin. Kun päästään yli ekan osan laimeuksista, pitää teksti otteessaan kuin kalmari. Vielä nytkin niskakarvat nousevat pystyyn kirjoja lukiessani, mitenhän sitten oli 10-vuotiaana??
Elokuva ei mitenkään voinut täyttää kirjan luomia odotuksia, eikä se kovin merkittävä teos ollutkaan. Paha/pimeä henkilöityi liikaa Christopher Ecclestoniin, vaikka sen PITÄISI olla koko ajan, kaikkialla tapahtumien ja henkilöiden ympärillä. Jenkkinäyttelijät tuntuivat artikuloivan ihan hupsusti, eikä Merl- hups, Merriman Lyonin hahmo istunut LOVEJOYlle lainkaan, vaikka McShane olikin kaitakasvoisempi kuin sutkina antiikkikauppiaana. Lisäksi eräs Stantonin perheeseen liittyvä lisäys oli täysin irrallinen, irrationaalinen ja turha.
Ukkoseni, joka ei ollut kirjaa lukenut, nautti enemmän mutta piti leffaa selvästi nuoremmille suunnattuna. Jaa, minä en ole koskaan ajatellut että Cooperin kirjat eivät olisi juuri minun ikäiselleni tarkoitettuja, olinpa sitten 10, 20 tai 30 .
Summa summarum: leffa olisi voinut olla onneksi vielä paljon huonompi. Mutta se olisi olisi voinut olla niin paljon parempi, pääsemättä silti kirjan tasolle. John Hodge on sentään tehnyt käsikirjoituksen Trainspottingiinkin.
Katsottiin Beowulf päivä ennen Suomen enskaria: animointi oli osin erinomainen, osin hyvä ja osin kökkö (liikkeet, mm. laukkaavat hevoset). Hahmojen kasvot olivat aidonnäköiset, etenkin Ray W. Pidin draamallisesti ihan onnistuneena visuaalisena seikkana sitä, että mitä vähäisempi sivuhenkilö oli kyseessä, sen epämääräisemmät kasvonpiirteensä olivat. Harmi ettei niin voi tehdä eläville näyttelijöille.
Neil G. ilahdutti taas kässärin tekijänä: haluaisin joskus nähdä Neverwherenkin. Ei ehditty 3D-esitykseen, mutta mulle räiskettä oli ihan riittävästi näinkin. Korjattiin samalla yleissivistyksen aukkoa, mulla oli etukäteen Beowulfin tarusta vain käsitys että paljon tapetaan ja testosteronia riittää. Ja olin ihan oikeassa! Viihdyttävä pala, jos mesoaminen alkoi kyllästyttää tai peikon sisukset ällöttää, animoinnissa riitti tutkailtavaa.
Toinen reissussa nähty leffa oli The Seeker: The Dark is rising. Tämä dark kirjoitetaan siis isolla. Hirvitti, jännitti ja pelotti etukäteisarviot leffasta, koska mulle Susan Cooperin Pimeä nousee-sarja kuuluu fantasian top5-listalle edelleenkin. Kun päästään yli ekan osan laimeuksista, pitää teksti otteessaan kuin kalmari. Vielä nytkin niskakarvat nousevat pystyyn kirjoja lukiessani, mitenhän sitten oli 10-vuotiaana??
Elokuva ei mitenkään voinut täyttää kirjan luomia odotuksia, eikä se kovin merkittävä teos ollutkaan. Paha/pimeä henkilöityi liikaa Christopher Ecclestoniin, vaikka sen PITÄISI olla koko ajan, kaikkialla tapahtumien ja henkilöiden ympärillä. Jenkkinäyttelijät tuntuivat artikuloivan ihan hupsusti, eikä Merl- hups, Merriman Lyonin hahmo istunut LOVEJOYlle lainkaan, vaikka McShane olikin kaitakasvoisempi kuin sutkina antiikkikauppiaana. Lisäksi eräs Stantonin perheeseen liittyvä lisäys oli täysin irrallinen, irrationaalinen ja turha.
Ukkoseni, joka ei ollut kirjaa lukenut, nautti enemmän mutta piti leffaa selvästi nuoremmille suunnattuna. Jaa, minä en ole koskaan ajatellut että Cooperin kirjat eivät olisi juuri minun ikäiselleni tarkoitettuja, olinpa sitten 10, 20 tai 30 .
Summa summarum: leffa olisi voinut olla onneksi vielä paljon huonompi. Mutta se olisi olisi voinut olla niin paljon parempi, pääsemättä silti kirjan tasolle. John Hodge on sentään tehnyt käsikirjoituksen Trainspottingiinkin.
11.12.2007
Hello Eddie ja Benjamin Breeg
Mitähän tuli tehtyä kun varasin liput Maidenin keikalle. Onkohan siellä muita kirjaston tätejä?? Jihuu :)
10.15.2007
Stardust-leffa
En muistaakseni pitänut Neil Gaimanin Stardust-kirjaa mitenkään erityisen nerokkaana, kun sitä tulee väkisin verrattua American Godsiin, Coralineen, Sandmaniin tai vaikka Neverwhereen (minä pidin kirjasta, sanottiinpa siitä mitä tahansa). Mulla ei ollut elokuvasta mitään ennakko-odotuksia, ja se olikin positiivinen yllätys.
Ainoat miinukset antaisin musiikista ja maisemista: miksi oi miksi niin monissa fantasiaelokuvissa ratsastetaan helmat/hiukset/parta hulmuten jylhissä Uuden Seelannin (näköisissä) maisemissa ja taustalla soi Nightwish-mäinen mahtipontinen musiikki sinfoniaorkesterilla höystettynä? Tämä ei ole dissaus Nightwishin suuntaan, olen päinvastoin vähän loiventanut mielipiteitäni bändistä, ja saatan jopa ostaa liput joulukuun konserttiin. Mutta kuitenkin: miksi?
Gaimanin pohjateksti tuo peruspullafantsuun huumoria, intertekstuaalisuutta ym., joten olisi ollut oikeus ja kohtuus että se olisi näkynyt myös ääni- ja maisemamaisemissa.
Muuten leffa oli viihdyttävä, Claire Danes (aikuistunut menneiden aikojen lempparini My So Called Life'n päähenkilö) säihkyi tähtenä ja Learmaiset kuolleet prinssiveljekset olivat ihastuttava näky istuessaan naama lytyssä tai vasara päässä takan reunustalla.
On varmaan lukaistava Tähtisumua uudelleen, tai jopa harkittava sen hankkimista muiden Gaimanin ohella omaan hyllyyn.
Ainoat miinukset antaisin musiikista ja maisemista: miksi oi miksi niin monissa fantasiaelokuvissa ratsastetaan helmat/hiukset/parta hulmuten jylhissä Uuden Seelannin (näköisissä) maisemissa ja taustalla soi Nightwish-mäinen mahtipontinen musiikki sinfoniaorkesterilla höystettynä? Tämä ei ole dissaus Nightwishin suuntaan, olen päinvastoin vähän loiventanut mielipiteitäni bändistä, ja saatan jopa ostaa liput joulukuun konserttiin. Mutta kuitenkin: miksi?
Gaimanin pohjateksti tuo peruspullafantsuun huumoria, intertekstuaalisuutta ym., joten olisi ollut oikeus ja kohtuus että se olisi näkynyt myös ääni- ja maisemamaisemissa.
Muuten leffa oli viihdyttävä, Claire Danes (aikuistunut menneiden aikojen lempparini My So Called Life'n päähenkilö) säihkyi tähtenä ja Learmaiset kuolleet prinssiveljekset olivat ihastuttava näky istuessaan naama lytyssä tai vasara päässä takan reunustalla.
On varmaan lukaistava Tähtisumua uudelleen, tai jopa harkittava sen hankkimista muiden Gaimanin ohella omaan hyllyyn.
Marraskuussa Prahaan
Ruotsalaiset ovat jalomielisesti lainanneet Tsekkiin ruotsalaisten aikoinaan Prahasta pöllimän Codex Gigas-kirjan, kirja on näytteillä kansalliskirjastossa.
Carmen menee kansallisteatterissa, siihen on jo liput. Aidaan ei lippuja, ajattelin käyttää toiseen lippuun kantiskortin etua -20%, opiskelijakortilla saa ylemmiltä parvilta lipun hinnasta -50%
Odottelen keikkakalenterin päivittymistä marraskuulle, Malostranska beseda on vieläkin remontissa. Näinköhän siihen tuleekin jotain hienompaa ja kalliimpaa kuin se entinen ihana räkälä... Kääk, juuri sattui netistä silmään PraguePostin artikkeli viime vuodelta: MB avataan syksyllä 2007 kulttuurikeskuksena, jossa myös ravintoloita ja kahviloita. Na shledanou sitten entinen viihtyisä MB!
Ja miehelle on ehdottomasti esiteltävä Reonin fantasiataidenäyttely, se oli jotain niin kitschiä mutta silti vaikuttavaa, etten pysty sitä kuvailemaan vaan se on nähtävä itse.
En ole ehtinyt ajatella reissua työkiireiden takia, mutta unissa näen milloin Prahan katuja, milloin linnan silhuetin. Luin Mauro Bosellin Dampyr-fantsusarjakuvasta Prahasta kertovan osan, toinen sattumalta käsiini sattunut Prahasta kertova kirja oli Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Devoted souls. Taidetoimikuntien residenssin kuvaus oli yksityiskohtia myöten kohdallaan...
Carmen menee kansallisteatterissa, siihen on jo liput. Aidaan ei lippuja, ajattelin käyttää toiseen lippuun kantiskortin etua -20%, opiskelijakortilla saa ylemmiltä parvilta lipun hinnasta -50%
Odottelen keikkakalenterin päivittymistä marraskuulle, Malostranska beseda on vieläkin remontissa. Näinköhän siihen tuleekin jotain hienompaa ja kalliimpaa kuin se entinen ihana räkälä... Kääk, juuri sattui netistä silmään PraguePostin artikkeli viime vuodelta: MB avataan syksyllä 2007 kulttuurikeskuksena, jossa myös ravintoloita ja kahviloita. Na shledanou sitten entinen viihtyisä MB!
Ja miehelle on ehdottomasti esiteltävä Reonin fantasiataidenäyttely, se oli jotain niin kitschiä mutta silti vaikuttavaa, etten pysty sitä kuvailemaan vaan se on nähtävä itse.
En ole ehtinyt ajatella reissua työkiireiden takia, mutta unissa näen milloin Prahan katuja, milloin linnan silhuetin. Luin Mauro Bosellin Dampyr-fantsusarjakuvasta Prahasta kertovan osan, toinen sattumalta käsiini sattunut Prahasta kertova kirja oli Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Devoted souls. Taidetoimikuntien residenssin kuvaus oli yksityiskohtia myöten kohdallaan...
10.11.2007
Meg Rosoff: Poikkeustila
Vaikuttava, vaikuttava kirja. Löytyy nuorten Voltti-sarjasta, mutta myös aikuinen lukija on mykkä sen edessä.
Kirja, niin kuin kaikki fiktio pohtii: entä jos, what if...
Entä jos 2000-luvulla syttyisi perinteinen sota, ei siis ydinsota vaan armeijoiden sotima kolmas maailmansota? 15-vuotias Bella tulee brittiserkkulaansa juuri sodan kynnyksellä, kun telkkarin uutiset kertovat 700 tai 70 000 ihmisen kuolleen pommi-iskussa jossain kaukana. Uutiset eivät tunnu nuorisoa hetkauttavan, kunnes tapahtumat lähestyvät ja lähestyvät ja kohta onkin täysi rähinä päällä.
Miten 2000-luvun ihminen, joka on tottunut tyydyttämään kaikki tarpeensa asap 24/7, sopeutuu elämään, josta on riisuttu pois kaikki tuttu? Mitä ihmisestä jää jäljelle kun pinta häviää?
Kirja pohtii isoja asioita; ihmisyyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Paitsi teema, myös kieli on ilahduttavan taidokasta ja tuoretta, Bella ei välitä välimerkeistä tai alkukirjaimista aivan viime sivuja lukuun ottamatta. Lopussa tilanne onkin täysin muuttunut, Bella on muuttunut ja ympäröivä maailma myös. Onhan toki kielenkin muututtava.
Kirja, niin kuin kaikki fiktio pohtii: entä jos, what if...
Entä jos 2000-luvulla syttyisi perinteinen sota, ei siis ydinsota vaan armeijoiden sotima kolmas maailmansota? 15-vuotias Bella tulee brittiserkkulaansa juuri sodan kynnyksellä, kun telkkarin uutiset kertovat 700 tai 70 000 ihmisen kuolleen pommi-iskussa jossain kaukana. Uutiset eivät tunnu nuorisoa hetkauttavan, kunnes tapahtumat lähestyvät ja lähestyvät ja kohta onkin täysi rähinä päällä.
Miten 2000-luvun ihminen, joka on tottunut tyydyttämään kaikki tarpeensa asap 24/7, sopeutuu elämään, josta on riisuttu pois kaikki tuttu? Mitä ihmisestä jää jäljelle kun pinta häviää?
Kirja pohtii isoja asioita; ihmisyyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Paitsi teema, myös kieli on ilahduttavan taidokasta ja tuoretta, Bella ei välitä välimerkeistä tai alkukirjaimista aivan viime sivuja lukuun ottamatta. Lopussa tilanne onkin täysin muuttunut, Bella on muuttunut ja ympäröivä maailma myös. Onhan toki kielenkin muututtava.
9.24.2007
Listojen tekotarve
Se joko on tai ei. Siskollani se on, hän saattaa vaativassa listaustilanteessa (kesälomareissulle lähtö tms.) laatia listan muistettavista listoista... Mulla se on jossain määrin, on ihan kiva laatia listoja
- leffoista jotka pitäisi katsoa
- kirjoista jotka pitäisi lukea
- kirjoista jotka ovat muuttaneet elämääni
Ymmärrätte varmaan periaatteen?
Listantekotarvetta on ollut myös Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto -kirjan päähenkilöllä Robilla. Kirja on muutenkin hykerryttävä lukukokemus, ainakin ihmisille joilla on Vakava Asenne musiikin suhteen (ks. edelliset postaukset). Jaan täysin Robin huolen siitä, onko mahdollista jakaa elämä sellaisen ihmisen kanssa, jonka musiikkimaku poikkeaa täysin omastasi?
Rob jäsentää (epäonnista) elämäänsä ja (epäonnisia) ihmissuhteitaan listojen avulla. Tässä listaus (!) Robin listoista
- 5 biisiä, jotka haluaisin soitettavan omissa hautajaisissani
- 5 artistia jotka pitäisi ampua jos tulisi musiikkivallankumous
- 5 parasta levynaloitusbiisiä
Toinen hyvä listakirja on Erlend Loen Supernaiivi. Kuinka ollakaan, taas on päähenkilönä mies, jonka elämästä puuttuu suunta, ryhti ja tarkoitus. Hän ottaa listojen teon vielä vakavammin kuin Rob ja listaa mm. seuraavia
- asioita, joita maalaisin jos olisin kuvataiteilija
- asioita, jotka innostivat minua kun olin pieni
- eläimiä, jotka olen livenä nähyt
- ominaisuuksia esineelle, jonka haluaisin omistaa juuri nyt
Tästä johdannosta pääsen itse asiaan, eli olen koonnut mielessäni listaa minuun vaikuttaneista elokuvista ja kirjoista. Ne eivät ole PARHAITA katsomiani/lukemiani, vaan niitä jotka jäävät mieleen kaihertamaan elämyksen jälkeen jopa vuosiksi. Ko. kuvia en välttämättä halua koskaan enää katsoa uudelleen, mm. Leaving Las Vegas ja Tideland. Kertakatsominen riitti. Leffalistan alku näyttää tältä:
- Mike Figgis: Leaving Las Vegas
- Marc Caro & Jean-Pierre Jeunet: Delicatessen, La Cité des enfants perdus (Kadonneiden lasten kaupunki)
- Jean Cocteau: Orphée
- Jim Jarmusch: Dead man
- Terry Gilliam: Tideland
- leffoista jotka pitäisi katsoa
- kirjoista jotka pitäisi lukea
- kirjoista jotka ovat muuttaneet elämääni
Ymmärrätte varmaan periaatteen?
Listantekotarvetta on ollut myös Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto -kirjan päähenkilöllä Robilla. Kirja on muutenkin hykerryttävä lukukokemus, ainakin ihmisille joilla on Vakava Asenne musiikin suhteen (ks. edelliset postaukset). Jaan täysin Robin huolen siitä, onko mahdollista jakaa elämä sellaisen ihmisen kanssa, jonka musiikkimaku poikkeaa täysin omastasi?
Rob jäsentää (epäonnista) elämäänsä ja (epäonnisia) ihmissuhteitaan listojen avulla. Tässä listaus (!) Robin listoista
- 5 biisiä, jotka haluaisin soitettavan omissa hautajaisissani
- 5 artistia jotka pitäisi ampua jos tulisi musiikkivallankumous
- 5 parasta levynaloitusbiisiä
Toinen hyvä listakirja on Erlend Loen Supernaiivi. Kuinka ollakaan, taas on päähenkilönä mies, jonka elämästä puuttuu suunta, ryhti ja tarkoitus. Hän ottaa listojen teon vielä vakavammin kuin Rob ja listaa mm. seuraavia
- asioita, joita maalaisin jos olisin kuvataiteilija
- asioita, jotka innostivat minua kun olin pieni
- eläimiä, jotka olen livenä nähyt
- ominaisuuksia esineelle, jonka haluaisin omistaa juuri nyt
Tästä johdannosta pääsen itse asiaan, eli olen koonnut mielessäni listaa minuun vaikuttaneista elokuvista ja kirjoista. Ne eivät ole PARHAITA katsomiani/lukemiani, vaan niitä jotka jäävät mieleen kaihertamaan elämyksen jälkeen jopa vuosiksi. Ko. kuvia en välttämättä halua koskaan enää katsoa uudelleen, mm. Leaving Las Vegas ja Tideland. Kertakatsominen riitti. Leffalistan alku näyttää tältä:
- Mike Figgis: Leaving Las Vegas
- Marc Caro & Jean-Pierre Jeunet: Delicatessen, La Cité des enfants perdus (Kadonneiden lasten kaupunki)
- Jean Cocteau: Orphée
- Jim Jarmusch: Dead man
- Terry Gilliam: Tideland
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)