Ei Edam, A'dam

Tiukka työreissu takana, hyvä että ehti edes syödä välillä. Amsterdamissa De Bolhoed -vegeravintola oli hintansa väärti, päivän vegaanilautanen sisälsi mm. paahdettua kurpitsaa ja seesaminsiemeniä, pinaattirisottoa, puy-linssejä, tilliporkkanaa, salaattia, grillattua salaattifenkolia (?) ja vielä jotain jonka olen jo unohtanut. Ekoviini päälle ja tyytyväinen joukkiomme poistui kuvut täynnä. Tarjoilu oli hitaahkoa, koska yksi poninhäntäinen kundi tuntui hoitavan kaikki pöydät. Mutta meillä ei ollut kiire. Raflan nurkkapöydässä nukkui hyvinsyöneen näköinen punainen kissa, jolla ei liene hädän päivää ainakaan kasvislisukkeiden suhteen. Toivottavasti vegekokki tarjoilee kissalle myös lihaa, kuitenkin.

Toinen listalla ollut kasvispaikka, De Waaghals ei ollutkaan auki lounasaikaan.
Onnekseni sen vieressä oli luomupuoti josta koriin ja kotiin tarttui luomu-Maasdammeria.

Muita onnistuneita ruoka-annoksia löytyi Den Haagista, pieni Zebedus-niminen ravintola Grote Kerkin kupeessa tarjosi maukkaita punajuuri-gnoccheja.
Den Haagin vegepaikka De Zon oli täynnä ja ilman pöytävarausta sinne ei ollut asiaa. Tästä viisastuneena varasin pöydän Bolhoediin, joka sekin pullisteli iloisia vegetaristeja illan mittaan. Delftin illallispaikkaa en viitsi tässä edes mainita, pasta-annoksen hinta oli 2,95 ja just siltä se maistuikin... Lisäksi söin keskivertomuonaa hauskassa pannukakkukarusellissa.

Mooi se on, se Amsterdam.

Ruotsalaiset pikku apurini

Min nyaste vän är Voddler <3. Ei enää matkoja FilmTowniin hyytävässä pakkasessa tai kaatosateessa. Ei lauantai-iltoja katsellen kuudettatoista kertaa jotain Kevin Baconin mukatähdittämää löpölöpöä.

Hyvänä kakkosena vanha tuttu Spotify Free: ei pelkoa ukin perintöhyllyjen notkahtamisesta liikojen levyjen alla. Voi rallattaa auki vaikka yötä päivää. Och det innehåller radion!

Ihanat ilmaiset mediaystäväni!

Patrick Ness: The knife of never letting go

Jos olet etsinyt symppiksintä puhuvaa koiraa kirjallisuudesta, look no further. Jos olet miettinyt syytä naisten ja miesten erilaiseen nonverbaaliin kommunikaatioon, look no further. Ja jos haluat mukaansatempaavan kiivastahtisen lukukokemuksen, this is it:

Todd Hewitt on Prentisstownin viimeinen poika. Salaperäinen virus on tappanut kaikki naiset, ja aiheuttanut samalla sen että ihmisten (siis miesten) ajatukset leijailevat kaikkien kuultavana Metelinä ilmassa. Kun siihen tottuu, ei Meteli ole niin paha. Paitsi sitten kun Todd alkaa kuulla Metelin seasta huolestuttavia asioita, jotka uhkaavat hänen henkeään ja koko tunnetun maailman tulevaisuutta... Todd pakenee maailmankirjallisuuden ihkuimman Manchee-koiran (oikeasti!) kanssa, ja joutuu kohtaamaan asioita joita ei pitänyt olla olemassa. Samalla tutut ja turvalliset asiat lakkaavat olemasta tuttuja, saati sitten turvallisia.

Pakahduttava, itkettävä, julma ja erinomainen. Kirjan lopetus oli lukijalle tyly, onneksi cdon ei peri postimaksuja joten saan trilogian kakkososan käsiini asap.

Vege on vihreämpää aidan toisella puolella

Göteborgissa oli helppoa olla ekologinen kasvissyöjä, ja vegaanielämää oli tarjolla myös. Kaksi ekoruokakauppaa, soijamaitoa hotellin aamiaisella valmiiksi tarjolla, katukeittiössä vegaanipizzaa, luomuolutta, luomusiideriä ym ym. *Huoh* Vegaaniudesta ei tunnuttu tekevän hankalaa asiaa tai numeroa, vaihtoehtoja oli näkyvissä aina siinä normisapuskan vieressä. Ja luomua, lähiruokaa ja luomua kaikkialla. Pienessä Sattva-kasvislounaspaikassa tarjoilija ihan sivulausessa mainitsi, että salaatit ja kesäkurpitsat annoksessa on poimittu omalta tilalta samana aamuna (matoineen päivineen). Mato ei aiheuttanut ongelmia, vaikka vegelautasella olikin.

Ai niin, ketsuppia lasipullossa. Miksei se kulkeudu Suomeen saakka niin että eko-huolekaskin saisi ketsuppia lautaselleen?

Näin unta että uneksin, Inception

Odotin vielä monimutkaisempaa ja haastavampaa leffaa, kun aiheena on uni unen sisässä potenssiin x. Mutta kyllä Inception viihdytti ja ajattelutti tuollaisenaankin. Jälkipohdintani eivät jääneet elokuvan sisälle, koska idea ja ajatus oli niin paljon parempi kuin toteutus. Ja kyllä, näin leffasta unta pari yötä katsomisen jälkeen.

Dom Cobb eli Leo DiCaprio vanhentuvine pullaposkineen varastaa ihmisiltä ideoita unessa. Hän tunkeutuu rikoskumppaneineen jaettuun kemialliseen uneen ja tekee rötöksensä. Ellei varkaus tunnu unessa onnistuvan, viedään unennäkijä uneen jossa hän uneksii olevansa unessa.
Jos näin voi tehdä, voisiko myös istuttaa idean ihmisen mieleen, niin että kohde tekisi jotain luullen sen olevan oma ajatuksensa? Mikä ylipäänsä on ihmisen omaa ajattelua, ja mikä ulkoa saatujen vaikutteiden, impulssien ja opitun käytöksen seurausta?

Paras kohtaus oli Kolmas kivi auringosta -sarjan ei enää niin pikkukundin Joseph Gordon-Lewittin painottomuus-actionman-viritys ja loppuratkaisun viimeiset 10-20 sekuntia olivat mainiot. Tulomatkalla kaupassa leffan jälkeen tuli tunne että ympärillä olevat ihmiset ovat unen heijastuksia, vaikka todellisuudessa ne olivat vain eteläsavolaisia jotka katsoivat vierasta ihmistä pahasti. Tai mulla oli vetskari auki tai jotn.

ELokuva nähtin Hämeenlinnan Bio Marilynissa, oli kiva kannattaa pientä ketjua (ja maksaa lipusta 1,5 euroa vähemmän kuin suuremmassa).

Mitä sitä söisi

Keikkaleskenä ruokapolitiikka on liberaalimpaa kuin yleensä. Katsotaan, mihin viikonloppu huipentuu; tähän mennessä lautasella on ollut falafel-hummus-raita -kombinaatio (se ei petä koskaan) ja tänään jogurtti-inkivääri-sitruunamarinoitu tofu kuskusin kera. Kumpikaan ei ole mairitteleva viiniruoka, enkä sijoittanutkaan viiniin. Lassia ja kivennäisvettä vain, jos spritzer lasketaan kivennäisvedeksi...

Jos huomenna tapaskattaus Espanjan voittoa toivoen? En edes tiedä mikä on Hollannin perinneruoka, space cake?

Möykkykirjaston kohtalo

Kävin Prahassa tuoreessa modernin taiteen keskus DOXissa, jossa oli näytteillä arkkitehti Jan Kaplickýn piirustuksia ja pienoismalleja. Violetti androidimainen möykky, jota suunniteltiin Prahan uudeksi kansalliskirjastoksi, onkin uusimman tiedon mukaan toteutumassa Brnossa bussipysäkkinä. Nähtävyys luvassa sinne suuntaan. En tiedä kummalle pitäisi naureskella, Prahalle vai Brnolle. Kuvan copyright Future Systems.

Keskus Holesovicen perukoilla oli mukava hellepäivän viettopaikka, näyttelyissä oli möykkyjen lisäksi opiskelijoiden kaupunkisuunnittelun tuloksia: metroasemalta hissiyhteys suoraan linnalle, Vltavan rannoille kelluvia kävelysiltoja, tasaisia kulkusektoreita mukulakivikaduille korkokenkiä varten jne jne... Pidän Prahaa sen verran omana kaupunkinani, että nautin kovasti näyttelystä.