Odotin vielä monimutkaisempaa ja haastavampaa leffaa, kun aiheena on uni unen sisässä potenssiin x. Mutta kyllä Inception viihdytti ja ajattelutti tuollaisenaankin. Jälkipohdintani eivät jääneet elokuvan sisälle, koska idea ja ajatus oli niin paljon parempi kuin toteutus. Ja kyllä, näin leffasta unta pari yötä katsomisen jälkeen.
Dom Cobb eli Leo DiCaprio vanhentuvine pullaposkineen varastaa ihmisiltä ideoita unessa. Hän tunkeutuu rikoskumppaneineen jaettuun kemialliseen uneen ja tekee rötöksensä. Ellei varkaus tunnu unessa onnistuvan, viedään unennäkijä uneen jossa hän uneksii olevansa unessa.
Jos näin voi tehdä, voisiko myös istuttaa idean ihmisen mieleen, niin että kohde tekisi jotain luullen sen olevan oma ajatuksensa? Mikä ylipäänsä on ihmisen omaa ajattelua, ja mikä ulkoa saatujen vaikutteiden, impulssien ja opitun käytöksen seurausta?
Paras kohtaus oli Kolmas kivi auringosta -sarjan ei enää niin pikkukundin Joseph Gordon-Lewittin painottomuus-actionman-viritys ja loppuratkaisun viimeiset 10-20 sekuntia olivat mainiot. Tulomatkalla kaupassa leffan jälkeen tuli tunne että ympärillä olevat ihmiset ovat unen heijastuksia, vaikka todellisuudessa ne olivat vain eteläsavolaisia jotka katsoivat vierasta ihmistä pahasti. Tai mulla oli vetskari auki tai jotn.
ELokuva nähtin Hämeenlinnan Bio Marilynissa, oli kiva kannattaa pientä ketjua (ja maksaa lipusta 1,5 euroa vähemmän kuin suuremmassa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti