Lempeä, kaunis, uljas, jalo... Adjektiivit loppuvat kesken tämän aikuistenfantasian kohdalla. Realistisilta tuntuviin historiallisiin kehyksiin Napoleonin sotien ajasta on lisätty vain pieni mauste: ilmavoimat käyttävät liikkumiseen ja taisteluun lohikäärmeitä. Lohikäärmeet ovat (niin kuin niiden kuuluukin olla) älykkäitä ja pääasiassa hyväluontoisia, lentäjä ja lohikäärme viettävät tiivistä yhteiselämää kuten mikä tahansa muu työpari.
Merivoimien kapteeni Laurence joutuu vahingossa lohikäärmeen kapteeniksi/työpariksi, kun vallatun ranskalaislaivan ruumasta löytyy juuri kuoriutumassa oleva muna. Poikanen ottaa Laurencen omaksi ihmisekseen, ja niin ura merillä vaihtuu uraksi ilmassa. Ensijärkytyksestään toivuttuaan Laurence huomaa saaneensa parhaan mahdollisen ystävän Temerairesta. Pari päätyy koulutustukikohtaan, ja ennen pitkää joutuu tositoimiin hänen majesteettinsa ilmavoimissa. Temerairen lajimääritelmä on normaalia hankalampaa, mutta kirjan edetessä selviää millaisen aarteen Laurence on meritaistelussa löytänyt.
Ihminen ja lohikäärme ovat vertaisia, pari, yksikkö. Lohikäärme-tallielämä on kuvattu niin kauniisti (välillä myös julmasti), että kirjan taistelukohtaukset jäävät aivan toissijaisiksi. Älykäs, lempeä, utelias, ilkikurinen, Laurenceen pyyteettömästi kiintynyt Temeraire on kirjan kiistaton päähenkilö.
Jatkoakin on luvassa, tietokonepelisuunnittelija Novik on kirjoittanut jo 4 osaa Laurencen ja Temerairen yhteiselämästsä, lähdenkin tästä bookplus-kirjakauppaan etsimään jatko-osia... Ensimmäinen osa on myös suomennettu nimellä Kuninkaan lohikäärme.
6.18.2008
Paul Magrs: Something borrowed
Neiti Marple yliluonnolliseen potenssiin N. Englantilainen idyllinen pikkukylä Whitby on oikeasti varsinainen hornanportti, täynnä kauhutarinoiden kummajaisia. Päähenkilö Brenda on... jaa enpä kerrokaan heti... sanotaan vain että mielenkiintoinen hahmo. Varsinkin Brendan ullakolla kopistelevat.. ööö... asiat... ovat makaaberiudessaan hauskoja.
Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.
Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa.
Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.
Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa.
6.16.2008
Lenneskelyä
Huih. Vajaassa kahdessa viikossa been there, seen that, done that: Venetsia, Glasgow, Edinburgh, Cork, Wien ja Bratislava. Lontoo Stanstead erikoismainintana yhden päivän ajan :P. Voi Rynski mitä teet ekologiselle omatunnolleni! Millään ei tunnu olevan väliä kun pääsee Euroopan halki £5:n hintaan. Mutta tää on lopun alkua, tämän vuoden jälkeen ei enää lentomatkoja. Nyt 2008 sitten niin paljon kuin VISA ja pää kestää.
Kokemuksia:
Venetsiassa kiertelyyn riitti iltapäivä. Piskuisia taidegallerioita oli tosin paljon, niissä saattaisin viivähtää toisenkin päivän. Accademia jäi näkemättä, ja Guggenheim. Ei haissut eikä ollut kovin kallistakaan. Aurinkokuivatut tomaatit torilla, furlane-tohvelit, lasisormukset, naamiot, marmoripaperi, nahkatyöt ym... Kaikenlaista kivaa olisi ollut. Ja kaunistahan siellä oli. Ajoin sekä vaporetolla että traghetolla.
Skotlanti: Glasgow-Edinburgh 6-0. G ei mitenkään kaunis, mutta tavallinen eläväinen, ihmisten kaupunki. Voisin kuvitella opiskelevani tai muuten viettäväni arkea siellä. Kuulin haikeaa säkkipillisoitantaa ja naurattavaa murretta: anteeksi on 'sooo-Riii. Bussiasemalla oli 5 ihmistä ohjaamassa matkustajia bussiin: rahastaja, jonon ohjaaja, pilliin puhaltaja, lähtöhuudon huutaja ja kuski. Edi puolestaan näyttäytyi ruuhkaisen Royal Mile'n ansiosta tympeänä turistihässäkkänänä: kilttikrääsää, purkkihaggisia ja säkkipillimuzakia.
Brittein saarilla Borders-kirjakauppa on kyllä ihan ykkönen, mulla oli ale-kupongit mukana ja mukaan tarttui n. 8 kiloa kirjoja.
CORK: namu! Kesäisenä päivänä värikkäät talot ja ihmispaljous St. Patrick Streetilla, Triskel Art Centre ja Cork rocks for Rory-pippalot kruunasi reissun (varsinkin kun seuraava päivä Prahassa meni ihan pyllylleen).
Praha: jouduin raahaamaan rinkkaa koko päivän koska kirjasto ei ollut auki. En saanut asioita hoidettua, limsa-automaatti söi kolikot, Cantinassa melkein jouduin tiskaamaan kun yritin maksaa liian pienen laskun visalla, en löytänyt kirjakaupasta mitään luettavaa JA myöhästyin bussista Wieniin. Ajoin sitten taksilla bussin kiinni ja muiden matkailijoiden paheksuvien katseiden kohteena kaivelin taksikuskille viimeiset käteisvarani... Ei juomista 4 tunnin matkalle ja kamalan täysi bussi. Perillä Wienissä odotti nousuhumalainen muu seurue ja futisfanien täyttämä metro. Scheisse.
Mutta siitä se iloksi kääntyi: vietettiin muutama päivä Bratislavassa (NYT se kaupunki on kyllä nähty!) ja käytiin eläintarhassa sekä ratsastuskoulun harkoissa. Löysin Wienistä buchlandung-kirjakaupan, joka myy loppueriä ja varastoi suuret hyllymetrimäärät englanninkielisiä kirjoja. Sinne toistekin!
Paluu arkeen on aina niin tätä. Kevyttä surffailua lentoyhtiöiden sivuilla oireiden lievittämiseksi, jospa tää tästä taas arjeksi muuttuu. Ja jos sitten syyskuussa Alsaceen viinireissulle...??
Kokemuksia:
Venetsiassa kiertelyyn riitti iltapäivä. Piskuisia taidegallerioita oli tosin paljon, niissä saattaisin viivähtää toisenkin päivän. Accademia jäi näkemättä, ja Guggenheim. Ei haissut eikä ollut kovin kallistakaan. Aurinkokuivatut tomaatit torilla, furlane-tohvelit, lasisormukset, naamiot, marmoripaperi, nahkatyöt ym... Kaikenlaista kivaa olisi ollut. Ja kaunistahan siellä oli. Ajoin sekä vaporetolla että traghetolla.
Skotlanti: Glasgow-Edinburgh 6-0. G ei mitenkään kaunis, mutta tavallinen eläväinen, ihmisten kaupunki. Voisin kuvitella opiskelevani tai muuten viettäväni arkea siellä. Kuulin haikeaa säkkipillisoitantaa ja naurattavaa murretta: anteeksi on 'sooo-Riii. Bussiasemalla oli 5 ihmistä ohjaamassa matkustajia bussiin: rahastaja, jonon ohjaaja, pilliin puhaltaja, lähtöhuudon huutaja ja kuski. Edi puolestaan näyttäytyi ruuhkaisen Royal Mile'n ansiosta tympeänä turistihässäkkänänä: kilttikrääsää, purkkihaggisia ja säkkipillimuzakia.
Brittein saarilla Borders-kirjakauppa on kyllä ihan ykkönen, mulla oli ale-kupongit mukana ja mukaan tarttui n. 8 kiloa kirjoja.
CORK: namu! Kesäisenä päivänä värikkäät talot ja ihmispaljous St. Patrick Streetilla, Triskel Art Centre ja Cork rocks for Rory-pippalot kruunasi reissun (varsinkin kun seuraava päivä Prahassa meni ihan pyllylleen).
Praha: jouduin raahaamaan rinkkaa koko päivän koska kirjasto ei ollut auki. En saanut asioita hoidettua, limsa-automaatti söi kolikot, Cantinassa melkein jouduin tiskaamaan kun yritin maksaa liian pienen laskun visalla, en löytänyt kirjakaupasta mitään luettavaa JA myöhästyin bussista Wieniin. Ajoin sitten taksilla bussin kiinni ja muiden matkailijoiden paheksuvien katseiden kohteena kaivelin taksikuskille viimeiset käteisvarani... Ei juomista 4 tunnin matkalle ja kamalan täysi bussi. Perillä Wienissä odotti nousuhumalainen muu seurue ja futisfanien täyttämä metro. Scheisse.
Mutta siitä se iloksi kääntyi: vietettiin muutama päivä Bratislavassa (NYT se kaupunki on kyllä nähty!) ja käytiin eläintarhassa sekä ratsastuskoulun harkoissa. Löysin Wienistä buchlandung-kirjakaupan, joka myy loppueriä ja varastoi suuret hyllymetrimäärät englanninkielisiä kirjoja. Sinne toistekin!
Paluu arkeen on aina niin tätä. Kevyttä surffailua lentoyhtiöiden sivuilla oireiden lievittämiseksi, jospa tää tästä taas arjeksi muuttuu. Ja jos sitten syyskuussa Alsaceen viinireissulle...??
5.29.2008
Enkelten kakku
Marenki on namia. Joskus tuntui, että se on hankala tehdä mutta nyt kun olen vihkiytynyt marenginteon saloihin niin tiedän että sen on helpompaa kuin täytekakku. Tällaisen kakkusen tein ystävän juhliin, ohjeeseen sain apua uusimmassa Kotiliedestä (06/08). Tässä Kotilieden ohje:
lemon curd:
6 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
1 dl hillosokeria
2 rkl sitruunan raastettua kuorta
1 dl sitruunamehua
100 g voita
kakkupohja:
6 suurta kananmunan valkuaista
2 tl valkoviinietikkaa
5 dl erikoishienoa sokeria
1 rkl Maizena-maissitärkkelysjauhoa
3 tl vaniljasokeria
kiehuvaa vettä
vuokaan:
voita tai margariinia
Maizena-maissitärkkelysjauhoa
täyte:
noin 1 l marjoja
2,5 dl (kinuski)kermaa
1-2 dl lemon curd -tahnaa
* 10 annosta, valmistusaika 1,5 tuntia
1. Valmista kakku edellisenä päivänä. Erottele keltuaiset valkuaisista. Ole tarkka, ettei keltuaista joudu valkuaisten joukkoon. Mittaa keltuaiset kattilaan ja valkuaiset puhtaaseen lasi- tai teräskulhoon. Valkuaiset eivät vaahtoudu, jos kulho on rasvainen tai joukossa on hiukankin keltuaista.
2. Mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sitruunan raastettu kuori ja mehu. Kuumenna aineksia koko ajan voimakkaasti vatkaten, kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. Lisää voi pieninä nokareina koko ajan hyvin sekoittaen. Anna sitruunatahnan jähmettyä yön yli jääkaapissa.
3. Voitele iso (halkaisija 26 cm) irtopohjavuoka huolellisesti. Siivilöi vuokaan maissi- tai vehnäjauhoa ja leivitä vuoka jauholla.
4. Lisää valkuaisten joukkoon etikka, sokeri, maissijauhot, vanilja ja kiehuvan kuuma vesi. Vatkaa ainekset niin kovaksi vaahdoksi, että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon liikahtamatta. Lusikoi marenki vuokaan. Nosta vaahto vuoan reunoille siten, että keskelle jää täytettävä kolo. Pane vuoka 150-asteiseen uuniin ja kypsennä noin 70 minuuttia. Anna kakun jäähtyä seuraavaan päivään kuivassa huoneilmassa.
5. Vaahdota kerma ja mausta se sitruunatahnalla. Täytä kakun keskellä oleva kolo marjoilla ja sitruunakermalla.
Minä tein näin: ostin lime curdia. Marenkipohjan tein omalla ohjeellani ilman kiehuvaa vettä. Kinuskikerman sijaan käytin vaahdotettua vaniljakastiketta ja marjoina oli vadelmia.
5.28.2008
Puolukkapiirakka
1 dl sokeria
2 dl vehnä/sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl piimää
1 dl öljyä
5 dl puolukoita (laitoin 1 rkl perunajauhoja sekaan koska olivat pakaste-sellaisia)
muruseos päälle:
1 dl voisulaa (kun sanon voi, tarkoitan leivontamargariini)
2 dl fariinisokeria (tänään puolet siirappia ja puolet ruokokidesokeria)
1 dl leseitä
2 dl hiutaleita (kaura-)
1 tl vanilliinisokeria
mausteeksi kanelia, kookoshiutaleita, pähkinärouhetta...
Kuivat aineet sekoitetaan nopeasti ja vain sen verran kuin täytyy. Levitetään voideltuun piirakkavuokaan (halkaisijaltaan 26-28 cm).
Ripotellaan päälle puolukat.
Sulan rasvan sekaan muut muruseoksen ainesosat, ripotellaan marjojen päälle. Paistetaan n. 2o0 asteessa reilut puoli tuntia. Tarjoillaan jäätelön, vaniljakastikkeen tms. kanssa. Itse kokeilin kaura-omenajogurttia kyytipojaksi, ei hullumpaa.
5.22.2008
Antwerpen
On tunnustettava, että mulla oli ennen huhtikuun pikavisiittiä äärettömän heikosti tietoa Belgiasta suklaan, oluen, vohveleiden ja frittien lisäksi. Nyt olen valistuneempi.
Matka oli tyssätä alkuunsa, kun Brysselissä vietettiin Seafood conventionia ja KAIKKI halvat hotellit oli täyteen buukattu. Halvin huone taisi olla 320€/yö. Aikani mietittyäni päätin jatkaa B:n lentoasemalta bussilla Antwerpeniin. Murehdin, saanko aikani kulumaan ja onko A tylsä pikkukaupunki... Olisi pitänyt katsoa asukasluku ensin (500 000). Perille päästyäni ihastuin kaupunkiin hurjasti! Keväiset säät, ystävälliset ihmiset, hyvää ruokaa (suklaa, vohvelit, fritit), kaunis vanha kaupunki, edullisia hopeakoruja, timantitkin olisivat kuulemma olleet edukkaita mutta ne piti jättää vain ihastelun asteelle.
Hotellini oli täysi murju, mutta muuten kaikki meni jees. Antwerpenin idyllin jälkeen Bryssel tuntui tosi kaoottiselta, harmaalta ja ikävältä. Täytyy ehkä antaa sille joskus toinen mahdollisuus, mutta A oli niin viehko että voisin lähteä uudelleenkin.
Matka oli tyssätä alkuunsa, kun Brysselissä vietettiin Seafood conventionia ja KAIKKI halvat hotellit oli täyteen buukattu. Halvin huone taisi olla 320€/yö. Aikani mietittyäni päätin jatkaa B:n lentoasemalta bussilla Antwerpeniin. Murehdin, saanko aikani kulumaan ja onko A tylsä pikkukaupunki... Olisi pitänyt katsoa asukasluku ensin (500 000). Perille päästyäni ihastuin kaupunkiin hurjasti! Keväiset säät, ystävälliset ihmiset, hyvää ruokaa (suklaa, vohvelit, fritit), kaunis vanha kaupunki, edullisia hopeakoruja, timantitkin olisivat kuulemma olleet edukkaita mutta ne piti jättää vain ihastelun asteelle.
Hotellini oli täysi murju, mutta muuten kaikki meni jees. Antwerpenin idyllin jälkeen Bryssel tuntui tosi kaoottiselta, harmaalta ja ikävältä. Täytyy ehkä antaa sille joskus toinen mahdollisuus, mutta A oli niin viehko että voisin lähteä uudelleenkin.
3.14.2008
Philip Reeve: Kulkukaupunkien kronikka
Reeve sai kronikkansa päätökseen Pimenevä maa -kirjalla. Olen kulkenut (tai vastustanut kulkemista) mukana kaupunkidarwinistisessa scifisarjassa, ja tämä viimeinen osa oli huikea päätös Tomin, Hesterin ja muiden vaellukselle.
Reeven ekan kirjan aloitus on yksi vetävimpiä, mihin olen törmännyt: Elettiin kevättä. Oli synkkä ja myrsyinen iltapäivä, ja Lontoo ajoi takaa pientä kaivoskaupunkia kuivuneen Pohjanmeren pohjaa pitkin. Pakkohan tuollaisen alun jälkeen on ottaa selvää, mitä ihmettä voisi tapahtua jos oikein huonosti kävisi. Ja ei tarinan lopetuskaan ollut yhtään hullumpi...
Sarjan henkilöhahmot ovat niin monisyisiä, ristiriitasen ja todellisen tuntuisia (olivatpa ihmislajia tai eivät), että he muuttuvat parinsadan sivun jälkeen osaksi lukijan tuttavapiiriä. Ystäviksi heistä ei välttämättä ole, ainakaan kaikista.
Nuorten laadukasta scifiä ei riesaksi asti kirjoiteta, joten toivottavasti sarja löytää lukijansa. Hieman kärsivällisyyttä tarinan seuraaminen vaatii, mutta kyllähän bulkkifantasian lukija on tottunut massiivisiin järkäleisiin. Tosin Reevellä myös sisältö on painavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)