Neiti Marple yliluonnolliseen potenssiin N. Englantilainen idyllinen pikkukylä Whitby on oikeasti varsinainen hornanportti, täynnä kauhutarinoiden kummajaisia. Päähenkilö Brenda on... jaa enpä kerrokaan heti... sanotaan vain että mielenkiintoinen hahmo. Varsinkin Brendan ullakolla kopistelevat.. ööö... asiat... ovat makaaberiudessaan hauskoja.
Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.
Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti