Uni alkoi arkisesti ja mukavasti. Olin tavannut tuttuja, sopinut pubiinlähdöstä ja saanut työtarjouksen copywriteriksi kun kylmyys yhtäkkiä iski. Eteläisistä maista tulleet olivat heti hätää kärsimässä, eihän heillä ollut sopivia vaatteita ja ajatus ikuisesta talvesta ja pakkasesta oli vieras. Evakuoinnit ikitalven alta käynnistettiin välittömästi.
Itsekin jotenkin erehdyksessä lähdin kulkemaan lumessa paljain jaloin. Onneksi huomasin virheeni, tajusin ettei onnellisuus ehkäise keuhkokuumetta ja löysin kirpputorilta kippurakärkiset tohvelit jalkoihini.
Astuin sisään lähiökapakkaan, jossa puolijuopuneet kantikset kuuntelivat huvittuneina tummaihoisen pulimummon pää painuksissa heittelemiä puolituhmuuksia siskonsa huonosta hygieniasta (Hygieia). Kun tulin vanhan naisen kohdalle, hän kohotti katseensa minuun ja ymmärsin hänen olevan Nemesis. Mustien silmien sokea katse porautui minuun ja hän sanoi: "kun suuri aalto tulee, heikommat eivät pääse sen alta. Ole valmiina heittämään ankkuri juuri oikeaan aikaan, se on ainoa tapa pelastua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti