Thompson kuvaa tuoreessa nuortenkirjasssaan Irlannin haltia-perinnettä kaikessa raadollisuudessaan, haltiat eivät siellä ole koskaan olleet mitään Disney-söpöliinejä vaan pelottavia, veren- ja kostonhimoisia olentoja joita on pienuudestaan huolimatta kunnioitettava ja hyviteltävä. Kannattaa täyttää iltaisin maitokuppi portaille, se on pieni hinta haltian pysymisestä tyytyväisenä.
Rob on 14-vuotiaana jo aika kovaksikeitetty pahis, ja kirjan alussa pojan rötöstelyyn, pössyttelyyn ja muihin töllöntöihin kyllästynyt Robin 28-vuotias äiti (kyllä vain) muuttaa Robsonin ja pikkuveljen kanssa maalle. Talon entinen asukas on kadonnut jälkiä jättämättä, ja Rob kuulee taloon liittyvän kaikenlaista legendaa tapetuista lapsista ja vaihdokkaista. Kun pikkuveli alkaa liäksi höpötellä koiranluukusta sisään tulevasta pikku naisesta, on melkein fantasiatarina valmis alkamaan. Ei ihan fantasiaa, irlantilaista realismia? Sitä samaa realismia kuin E-Amerikassa, muualla siihen lisättäisiin yksi sana eteen.
RRRoberto on ihana päähenkilö! Juuri sellainen, johon ihastutaan ja ajatellaan: "kyllä minä sen saan tekemään parannuksen ja kääntymään rikoksettomalle tielle". Ja joka ei tee eikä käänny ja on ihana silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti