Ihmiset suhtautuvat ruokaan eri tavoin. On suuri joukko kansalaisia, jotka pistelevät poskeensa jotain sitä sen kummemmin pohtimatta. Vatsan täyttyminen on tavoite nro yksi, ruoalla on ensisijaisesti elossapysymisen funktio.
Sitten on eriasteisia ruokasnobeja, -friikkejä tai - neurootikkoja. Luen itseni jonnekin tuonne kategoriaan, vaikken suinkaan ole tapaus vaikeimmasta päästä. Voin elellä pari päivää einespizzalla tai voileivillä, ja olla miettimättä ruokaa jopa viikkoja. Jossain vaiheessa kuitenkin iskee tarve selata keittokirjoja, ruokablogeja ja suunnitella. Ellei juhlia tms. erityistä ruokatilaisuutta ole tulossa niin on katettava kauniisti ja nautittava suunniteltu kokonaisuus tavallisena arki-iltana.
Menukokonaisuuksien miettiminen, viinien ja juomien valinta, ainesosien yhteensovittaminen, reseptien selaaminen... Aah, ihanaa. Lähes samalla autuuden tasolla kuin lentoreittien, hotellien ja matkavaihtoehtojen läpikäyminen... Kummassakaan intohimossani suunnitelman toteutuminen ei ole mitenkään ehdotonta, voin laatia valmiin pääsiäismenun ja todellisuudessa käydä kotipizzalla tai voin suunnitella täydellisen Italian kierroksen koskaan sinne lähtemättä (paitsi ehkä joskus...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti