Luin aikuisten kirjan! Ja hyvän sellaisen. Ei koskaan junamatka Tampereelta itärajalle ole mennyt niin nopeasti kuin Takamatsun hiljaisessa kirjastossa ja toisaalta kissojen seurassa.
Kirja on niitä, joita lukiessa aina välillä katsoo kuinka paljon on vielä jäljellä. Saattaapa laittaa lukemisen hetkeksi syrjään jotta nautinto kestäisi kauemmin. Murehdin jo puolessa välin sitä, että koska kyseessä on aikuisten kirja, ei kaikkia tarinoita kerrota loppuun asti. Arvailin, mitkä juonen osat ja ihmiskohtalot jätetään auki. Eikä Murakami kertonut miten Oshima jatkaa elämäänsä tai mitä Hoshino tekee yllättävällä uudella taidollaan. Kyllähän päähenkilöt aina pärjäävät, mutta miten käy sivuhenkilöiden?? Kaikkinensa Kafka Tamura on kirjan yksiulotteisin ja epäkiinnostavin henkilö, anteeksi nyt vain.
Kriitikot voivat puhua maagisesta realismista tai mistä vain, mutta silkkaa fantasiaahan kirja on. Mukana myyttejä ja allegorioita eli fantasian peruselementtien äärellä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti