Alitajunta tietää, milloin on tsempattava. Silloin näen talounia: kuljen talossa, joka muuttuu, kasvaa ja rönsyilee (vähän kuin Diana Wynne Jonesin Rönsyilevä t.). Jokaisen oven takana on jotain kaunista, yllättävä, ihanaa; kylyphuone, jossa ui eksoottisen värikkäitä kaloja, parveke merelle, kierreportaat, lasimaalaus ikkunassa... Vaikka talo on tuntematon, tiedän sen olevan minun. Tiedän talossa olevan vielä paljon tutkimatonta, aarteita. Ja kaikki on minun tai minä olen se kaikki.
Talounia näkyy aina jaksoittain, silloin kun niihin on tarvetta. Talounen jälkeen herää tyytyväisenä, ja hyvä olo jatkuu pitkälle päivään. Joku osa minusta koettaa vakuuttaa loput minusta siitä, että uusia resursseja ja taitoja löytyy tarpeen mukaan, ja jokaisen käänteen takana odottaa jotain uutta ja yllättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti