London calling, matkakuulumisia

Jo vain, sepäs oli vallan mainio kaupunki! Odotin jotain harmaata, ruuhkaista ja kaoottista. Lontoo oli harmaa, ruuhkainen ja kaaottinen mutta kivalla tavalla!

Harmi että the Cultin torstain keikka siirrettiin sunnuntaiksi ja sinne ei voitu jäädä, mutta Eoin Colferin näin ja kuulin kertovan lapsuuden lentokokemuksistaan. Jonotin säntillisessä brittiläisessä jonossa 45 minuuttia saadakseni signeerauksen Airman-kirjaan ja päästäksweni jutskaamaan Suomen saunapolitiikasta ym. Airman onkin fantasian ja huumorin jälkeen jotain uutta Colferilta, historiallinen jännitysromaani jossa fantasian osuus on häviävän pieni ja huumorikin sivuosassa. Ihan viihdyttävä paketti silti. Eoin kertoi kirjoittavansa myös AIKUISTEN kirjaa. Kun hän oli maininnut asiasta kustannustoimittajalleen, tämä oli kuivasti todennut että aikuisten kirjoja kutsutaan yleisesti pelkästään kirjoiksi, lastenkirjat ovat nimeltään lastenkirjoja. Ai miten niin muka?

Olen henkisesti varautunut lähtemään Lontooseen uudelleen asap, musikaalivajetta piti täydentää täällä Prahassa Sweeney Toddilla eilen. Jaa että Rambo 61 vee väkivaltainen??? Pullamössöä tähän verrattuna! Pidin kovasti, Burtonin värimaailma on aina kauniin goottisen painajaismainen, suorastaan animaatiomainen. Näyttelijät kuulemma laulavat itse omat roolinsa, hellyttävintä oli Timothy Spallin laulanta. Johnnykin lauloi ihan mallikkaasti.

Tunnen oloni globetrotteriksi kirjoitellessani tuoreeltaan reissukuulumisia kepeällä kädellä majapaikassa, kun tännekin on laajakaista tullut. Vielä huominen aikaa, ja paljon tekemistä: outlet center, Ritva-Liisan näyttely, kalenterin osto ja palatsipuutarhoissakin pitäisi kävellä. Onneksi tänne pääsee taas uudelleen pian...

Leffoja, sarjakuvia ja leffoja sarjakuvista

Sweeney Todd - Demon Barber of Fleet Street katsontaan Prahassa heti tiistaina, Suomen enskari taitaa olla 28. päivä. Jouduin perustelemaan miehelle, miksi hänenkin kannattaa tulla katsomaan elokuvaa parturista... Sevillan parturi-opperakin näkemättä, menisiköhän samoilla perusteilla? Tällä kertaa korkeampaa kulttuuria edustakoon reissulla Joutsenlampi-baletti, josta olen haaveillut vaahtosammutin-koosta asti.

Aikomus myös tsekata joku tsekkiläinen elokuva tekstitettynä, kansalainen Havelista kertova leffa menossa parhaillaan. Kruunun kurssi on niin ennätyshuono, että leffalippu vaikuttaa jo ihan kohta melkein Suomen hintaiselta (tai ei nyt sentään).

Olen joutunut hetkelliseen Sin City -sarjakuvakoukkuun. Tummanpuhuvat ja lakoniset sivut tuovat mieleen Kaurismäen tai sitten eivät. Jospa nyt elokuvakin uppoaisi eri lailla? Ja taitaa olla taas aika katsella Constantine uudelleen. Neil Gaiman putkahtaa esiin kaikkialta, olipa genre mikä vain.

To boldly go...

... Missä ainakaan itse ei ole käynyt.

Ryhdistäydyin omasta aikaisemmasta pohdinnastani uusien paikkojen kokemisesta ja ostaa täräytin siltä istumalta lennot Lissaboniin marraskuussa. Nyt tuumailen Wienin jalkapalloreissun yhdistämistä Ljubljanaan ja syksyllä jossain aivan uudessa Euroopan kaupungissa käymistä. Tähän ylenpalttiseen lenneskelyyn on sitä paitsi syy: olen tehnyt PÄÄTÖKSEN.

Lopetan ekologisista syistä lentämisen vuoden 2008 jälkeen (tai kunhan olen lentänyt palkintomaililentoni) ja siirryn maamatkustukseen. Reissutiheys saattaa harveta mutta vastaavasti kertapituus kasvaa kun taitan matkaa junalla, Eurolines-bussilla tai kamelilla. Aasiaan päin ei ongelmia, Amerikan manterelle pääsy voi tuoda lieviä haasteita...