Vai onko kyseessä vain säästäväisen ihmisen ominaisuus? Jotain outoa on musiikkiskene-ilmastossani joka tapauksessa. Olen kuunnellut täällä paitsi tuttua ja turvallista musiikkia, myös paljon mukavuusalueen ulkopuolelle menevää kamaa. Olen pohjustanut tänne tulevien bändien mahdollista keikalle lähtöä kuuntelemalla ko. tuotantoa. Läheskään kaikille keikoille ei ole tullut sitten mentyä, mutta muutama nimi on jäänyt mieleen.
The Computers tavoittelee kohdeyleisöksi n. 20 vuotta nuorempaa populaa, mutta reipas ja raikas meno sopii varttuneemmillekin. Ainakin tälle varttuneelle.
Hidden Orchestra vasta on kummallista musaa! En voi tykätä koska en ymmärrä, mutta jotenkin se vain vie mukanaan ja mesmeroi.
Mark Lanegan singersongwriter, karheaääninen tilitys ja tomwaitsmaisuus ei kolahtele mutta kyllähän tuota ihan mielellään kuuntelee.
Joe Bonamassa (olin tiistaina keikalla, siitä lisää myöhemmin)
Sitten bändi, josta pelkään jo diggaavani, vaikka yleensä tällainen on no can do: belgialainen dEUS. Favourite Game-biisi tekee vastustamattoman halun ponkaista pystyyn hipihiljaisessa Klementinumisssa ja aloittaa yhden hengen flash mob. Miten voi olla tykkäämättä orkasta, jolla on levy nimeltä In a bar, under the sea tai EP nimeltä My sister = my clock?
Meet Factoryssa parin viikon päästä keikalla, ja on sellainen tunne että täytyy tutustua koko tuotantoon ennen livenä näkemistä. Hui.
Säästäväisyyskommentti siksi, että mietin haluanko oikeasta laajentaa musamakuani ja olenko avoin uusille genreille vai olenko yksinkertaisesti niin pihi, että jos pääsen kuuntelemaan maailmanluokan bändejä paljon Suomen lippuhintaa halvemmalla, päätän ryhtyä faniksi??
1 kommentti:
Kiitän. Lanegan osui ja upposi vanhaan Waits-faniin. Rakkautta ensi soinnulla?
Lähetä kommentti